Tuossa ohjeessa ei onneksi ollut mitään kauhean kummallisia mittoja, ei ollut unsseja tai paunoja, vaan ihan lusikoilla ja mittakupeilla pärjättiin. Niin, mittakuppi... Tulkitsin "kupin" vastaavan vanhemmissa suomalaisissakin mitoissa tavallista "kahvikupillista" eli noin kahta desiä. Tietysti jos mittaamiseen käytetään jotain muuta kuppia ja kaikki mitataan samalla tai samankokoisella kupilla, säilyy ainesosien mittasuhteetkin sellaisenaan. (Vaikka tietysti oma viehätyksensä varmaan on myös siinä, jos varmuuden vuoksi mittaa jokaisen ainesosan erikokoisella kupilla... En kuitenkaan rohjennut itse semmoista kokeilla.) Fahrenheiteissa ilmoitettu paistolämpötila kääntyi sekin netin konverttereiden avulla 175 C:ksi.
Taikinan leikkaaminen kappaleiksi vuokaan tunkemisen yhteydessä osoittautui vähän haasteellisemmaksi. Tai siis kappaleiksi leikkaaminen tai nyhtäminen onnistui, mutta kappaleiden ruudutus ei, kun turposivat mokomat takaisin umpeen jo matkalla vuokaan. Sen verran silkoiselta näytti pulla uunista ja vuokasta tullessaan, että kypsästä pullasta joutui kumminkin leikkaamaan palasia, alkuperäisen mallin käsinnyhdettävien palasten sijaan.
 |
| Vuokapulla pullahti uunissa! |
Oikaisin myös sen verran, etten jaksanut tehdä kuorrutusta - alunperin siksi, etten jaksanut lähteä vasiten hakemaan rommia, ja sitten en jaksanut ruveta enää sekoilemaan pölysokerin kanssa, kun tuli mieleen, että kai maar se leivontamielellä hankittu Fireball ja/tai omenabourbon tämänkin kanssa sopisi.
 |
| Palat joutui ihan perinteisesti leikkaamaan nyhtämisen sijaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti