Tämä ei ole joululahjoilla retostelua, vaikka samaan aikaan syntyikin.

...Ellei sitten sovita, että se oli joululahja itselleni. Yksi sukkapari tuli bussissa kilkuteltua sopivasti muitten joululahjojen välissä, kun muut tekeleet oli siinä vaiheessa, että niihin piti joko ostaa lisää lankaa tai olla varovainen ettei puikot putoile liikkuvassa bussissa.

7 veljestä Nostalgiasta nämä. Sitä olis vielä toinen kerä jäljellä, täytynee keksiä joku  twist etten ihan samanlaista paria tee toisia :)



No, kun nyt joulu-teemassa vielä pysytellään, vaikka vuosi kohta vaihtuukin, niin pistetään bonukseksi kuva tämän vuoden piparisaldosta. (Oli toki kohteliasta levittää leipomukset pitkin pöytää kesken toisen sanomalehden luvun).

Joululahjoilla retostelua, osa 2: Kettulapaset

Pitkin syksyä on tullut vastaan vähän vaikka mitä ohjeita selatessa erilaisia kettulapasia. Kettulapaset ovat siis selvästi in. Ystäväni pitää kovasti ketuista, joten hyvissä ajoin keksin sitten, että teenpä hänelle kettulapaset joululahjaksi. Ja kun alkuun pääsin, päätin tehdä samalla vaivalla pienemmän parin myös hänen tyttärelleen.

Ja kaikista netistä löytyvistä ohjeista huolimatta, päädyin sitten soveltamaan lapasia ihan omasta päästäni. Mitä turvallisin ratkaisu, kun olen tainnut tehdä vain kahdet lapaset aikaisemmin (ja nekin tiukasti ohjetta noudattaen)!  Enkä ollut varma edes mittasuhteista, muistin vain että ystävälläni on pienempi käsi kuin minulla, mutten tullut ajatelleeksi onko se sitä pituus- vai leveyssuunnassa :D Aikuisen lapasista tuli hiukan kapeat, lapsen lapasia en voinut edes verrata mihinkään kun en itse mahtunut sovittamaan. Tosin aikuisen lapaset tietysti mahtuvat myös lapselle hyvin, mikä toivottavasti pidentää käyttöikää.

Lankana toimi Gjestalin Sport Superwash, kun sitä löytyi sopivan kettumaisia värejä. Ja pitäisi tarvittaessa kestää konepesunkin. Silmät kirjoin sitten jollain mustalla villaisella kirjontalangalla (ööö - järbo garn mini ull?), kun en löytänyt mitään muuta villaista mustaa ja senkin ostin viime hetken paniikissa. Se oli kovin eri paksuista kuin muu lanka, ja jäin ihmettelemään olisiko ollut helpompaa kirjailla naamoja samanpaksuisella langalla.





Korviin sovelsin tätä ohjetta (joka viittaa ihan toiseen kettulapasohjeeseen, mutta toimi hyvin). Pysyy korvatkin somasti pystyssä.

Meinasin linkittää tähän inspiraatioksi vastaantulleita muita kettulapasohjeita, mutten löytänytkään - mihinköhän olen ne linkit tallennellut, vai olenko sittenkään? Olisi syytä oikeasti käydä läpi kirjanmerkkikansio ja järjestää se jotenkin järkevästi!  No, laitetaanpa sen sijaan vielä yksi soma kettuperheposeeraus.

Muoks: Etsinpä sittenkin vielä niitä inspiraatiolinkkejä, joten tässä jokunen:
 Tähän kuvaan törmäsin useampia kertoja. Nyt en löytänyt kuin valmiin tuotteen myynnistä etsystä, enkä ohjetta. En tiedä, onko ohjetta saatavillakaan - törmäsin kuvaan useimmiten juuri jossain inspiraatiopostauksissa.
 Sama juttu näiden toisten, virkattujen kettulapasten kohdalla. Tosin tähänkin kuvaan olen törmännyt noin miljoonassa paikassa, ja jossain niistä on saattanut olla ohjekin. Tai sitten ylipäätään virkattujen lapasten ohjeen voisi tehdä kettuisista väreistä, jos sellaisen ohjeen sattuu löytämään.
 Ravelryssa on monia oikein sieviä maksullisia ohjeita neulottaviin lapasiin. Kuten vaikka tämä.
Ilmaisia ohjeita puolestaan löytyi tämä Petite Purlsin ohje, jossa kettu on tulkittu hiukan toisin päin kuin edellisissä - oikein sievät! Katselin tätä ohjetta pitkään sillä silmällä, mutta lankaostokseni olivatkin sitten eri kokoisille puikoille, niin päädyin erilaiseen ratkaisuun.

Muoks toisenkin kerran: Kaverit pyysi ohjetta juuri näihin, ja kuulemma muistiinpanot, joitten perusteella laadin ensimmäiselle lapaselle parin olisivat riittävät siihen tarkoitukseen. Olkaa hyvät siis :) (Varoitan, että opiskeluaikoina olin aina se, jonka muistiinpanoja kukaan ei halunnut lainata, eikä se johtunut pelkästään niiden runsaasta ja aiheeseen liittymättömästä kuvituksesta.)

Isommat lapaset, puikkokoko 4 mm(Lapasten koko siis oli sekin hiukan nafti, eli silmukkamääriä saa lisätä jos on leveämpi käsi)
8 silmukkaa puikolla, eli yhteensä 32
15 kerrosta 2 oikein-2 nurin-resoria
20 krs oikein
5 s leveä peukalonreikä 2 s:n päähän reunasta
sen jälkeen 13 krs oranssia ja sitten lisätään valkoinen mukaan. 1 kokonainen krs joka toinen silmukka oranssia, joka toinen valkoista. Sen jälkeen jatketaan kämmenpuolella  1 oranssi- 1 valkoinen  vielä 9 krs ennen kokovalkoiseen vaihtamista. Rystypuolella samaan aikaan 5 krs: 1 or 5 valk 4 or 5 valk 1 or
3 krs 1 or 6 valk 2 or 6 valk 1 or valk
2 krs 7 valk 2 or 7 valk
Kun koko kärkiosalla on vaihdettu valkoiseen, aloitetaan kavennukset - ensin kämmenpuolella molemmista reunoista ja rystypuolella oranssit yhteen, sen jälkeen molemmilla puolilla molemmista reunoista. Kavennuskierrosten väliin voi aina neuloa yhden kierroksen ilman kavennuksia, että pituutta tulee enemmän.

Peukalosta en ole kirjoittanut muistiinpanoja ollenkaan! Neuloin sen kolmella puikolla ja poimin peukaloa varten jätettyjen viiden silmukan lisäksi aukon reunoilta silmukoita niin, että olikohan siinä yhteensä 12 vai 15 silmukkaa... (ehkä 12, sopisi paremmin tähän ohjeeseen. Tein muitakin lapasia ja kirjoitin yhtä huonot muistiinpanot niistä.) Ja kärkikavennukset tosiaan valkoisella.

Korvia varten poimin neljä ja neljä silmukkaa yllä linkitetyn mukaisesti. Se ensimmäinen 1 oranssi-1-valkoinen-kierros jäi sitten korvien alle. Isompiin lapasiin tein valkoiset korvansisukset, mutta helpompaa on kyllä väkertää korvat yhdellä eikä kahdella värillä.

Pienemmät lapaset, puikkokoko  4 mm
6 silmukkaa per puikko, yhteensä siis 24
12 krs resoria
12 krs oikein
peukalon reikä, 4 s (1 s reunasta)
7 krs oranssia
2 krs rystypuoli 1 or 3 valk 4 or 3 valk 1 or (ja kämmenpuolella 1 or 1valk)
2 krs rystypuoli 1 or 4 valk  2 or 4 valk  1 or
Sen jälkeen valkoista (joskin aluksi vielä kaksi oranssia rystypuolen keskellä)
Kavennukset aloitetaan valkoisen toisella kierroksella, ja taas neulotaan kavennuskierrosten väliin kaventamattomia kierroksia, mikäli lapasen tuleva pituus sitä vaatii.

Peukalosta ei ollut taaskaan muistiinpanoja erikseen.

Vielä muokkaus muutamaa viikkoa myöhemmin: Heipparallaa! Tämä postaus näköjään houkuttelee kävijöitä tasaisena virtana. Semmoinen kaino toive tuli mieleen, että olisi kiva nähdä kuvia lopputuloksista, jos joku oikeasti tekee tämän viitteellisen ohjeen mukaan itsekin lapaset. Linkkiä kommentteihin vaan :)

Joululahjoilla retostelua, osa 1: Lehtihuivi

Tänä vuonna päätin tehdä joukon joululahjoja ihan omin kätösin. Aloitin suunnittelun tietysti hyvissä ajoin syksyllä, varsinkin kun oli tarkoitus taas kokeilla myös jotain sellaista, mitä en olisi aikaisemmin tehnyt.

Ensimmäinen näistä uutuuskokeiluista oli hartiahuivi pitsineuletta - sellaisiin löytyy kovasti kauniita ohjeita, ja mielessä oli eräs tietty kaveri, jonka tiedän käyttävän hartiahuiveja. Kuvion ja värin valitsin häntä ajatellen - vaikka aika tavalla ohjeen valinnassa vaikutti myös se, että siinä kerrottiin kuvion onnistuvan myös eripaksuisilla puikoilla ja eri langasta kuin ohjeessa esitellyt. Minähän kilkuttelin sitten koko höskän Novita Rosesta nelosen puikoilla, koska sen kokoinen pyöröpuikko sattui olemaan valmiiksi, eikä tarvinnut lähteä lankaostosten lisäksi erikseen puikko-ostoksille.

Huivi valmiina suoraan puikoilta.

Olin päässyt jo hyvään vauhtiin, kun alkuperäinen lahjan saaja ilmoitti, ettei häntä tänä vuonna saa joululahjoa lainkaan. Ja varmisteli vielä myöhemmin, ettei todellakaan saa. Ei sitten! Kieltämättä ensimmäinen ajatus oli piilottaa huivi johonkin, joka olisi olevinaan jotain ihan muuta kuin joululahja, höystettynä ilmoituksella että islantilainen joulukissa vie ne, jotka eivät saa lainkaan lahjoja ja toivon ettei se vie tämän lahjan saajaa. En kuitenkaan halunnut olla röyhkeä ja epäkunnioittava, joten huiville piti sitten keksiä uusi saaja.

Pingotusvaihetta pakkasessa.

 Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Mieleen tuli muutama mahdollinen hartiahuivien käyttäjä, jotka olisivat mahdollisesti ilahtuneet yllätyslahjasta, mutta väri oli väärä. Tuo väri oli muutenkin murheenkryyni - kaupassa vaaleanvihreän sävy näytti sen verran murretulta, että ajattelin sen sopivan alunperin ajatellulle lahjansaajalle. Kotona väri näytti kirkkaammalta, mutta valosta riippuen välillä liian keltaiselta omaan makuuni, välillä taas oikein sievältä. Ja näissä kuvissa joltain muulta. Vedin kuitenkin oman rajani siihen liikaan keltaisuuteen, eli eipä jäänyt huivi omaankaan käyttöön. Vaikka omakuvilla sen käyttömahdollisuudet pitikin esitellä. (Totesin myös, että selfiet totta kai kannattaa ottaa esim juuri herättyä tai suihkussa käytyä, tai jotenkin muuten mahdollisimman rähjäisen näköisenä.)

Huivi hartiahuivina.

 Totta kai viimeisillä kierroksilla huiviin tuli myös neulottua joku tyhmä virhe, jota en osannut korjata ja joka saa ylimmän lehtirivin näyttämään liekehtivältä - joskaan se ei näy kuvissa! Piti siis vielä miettiä lahjan saajaksi joku sellainen, joka paitsi tykkää vaalanvihreästä laajemmalla skaalalla kuin minä, osaa suhtautua armollisesti lievään epäsymmetriaan ja liekehtiviin lehtiin. No, sellainen ihminen löytyi kuin löytyikin, ja ilahtui huivista kovasti. En muista käyttääkö hän juurikaan hartiahuiveja (tai tiedä, alkaako käyttää nyt tämän innoittamana), mutta valmiin huivin kanssa venkoillessa havainnoin, että tätähän pystyy käyttämään myös kaulahuivina. Toivottavasti siis pääsee käyttöön.

Huivi kaulahuivina.

Joulukranssi

Aina jossain vaiheessa joulunalusta iskee freudilainen joulukranssikateus. Asialle oli kerrankin tehtävä jotain! Kolmiulotteisen kranssin sijaan laadin oveen silkkipaperikranssin. Okei, silkkipaperit oli jotain pakkauspaperia alunperin, joten tämä kranssi edustaa myös kierrätystä. Kuvissa kuvattuna sisältä ulos pimeään päin ja ulkoa sisään valoisaan päin.









Niin, oikein hyvää Joulua ja vielä parempaa uutta vuotta kaikille lukijoille! Pyhien jälkeen on luvassa enemmän blogintäytettä, kun pääsen retostelemaan ihan omin pikku kätösin väsäämilläni lahjoilla tärvelemättä enää kenenkään yllätystä.