Siivot siilit

Bloggaanpa ennen kuin unohdan.
Taas pukkaa jotain tekelettä kummitytön suuntaan, nimittäin siililapaset. Ohjeiksi sovelsin tätä ja viime vuoden kettulapasia, koska en jaksanut neuloa tasona ja ommella mitään. (Mikä on tietysti aina hyvä peruste yhtään millekään ;) )Eli neuloin pyörönä ja laitoin sitten vaan piikkejä edustavan huivilangan aina kaksinkerroin, jotta se odotti taas oikeassa paikassa  seuraavalla kierroksella. Lankoina toimi jämäkerä Viking Villeä ja joku Tigerin huikea huivilanka, joka on aika tavalla pehmoisempi kuin kuvista voisi päätellä,  eikä kulunut loppuun näitä tehdessä. (Voi olla, että siitä syntyy barbin joulukuusenkoristeita ensi vuonna.)

No mutta tämäpä ruusujen aikaa!

Kun oli puserot ja kaulurit neulottuna, ei hetkeen ollut mitään järkevää neulottavaa, ja telkkaria katsoessa täytyy kuitenkin aina olla samalla jotain tekemistä myös käsille. Siispä tiskirättiä kehiin! Lankaakin oli tarjolla kerällinen Cewecin Valleyta, jota olin ostanut jostain tarjouksesta joskus - koska tummanruskea sopinee myös ajoin uittavan teepannun alle ilman että värjääntyy kovin pahasti, toisin kuin vaikka vaaleansininen. Pääsin samalla myös kokeilemaan, tuleeko epätasaisella langalla neuloessa kuvio esiin vai ei.  ...ja ohjehan oli siis Frogiez Placen.

ilman salamaa...

...salaman kanssa sävy on jopa suklainen.

No tuleehan se - joskin katsomiskulmalla on enemmän väliä kuin sileällä langalla neuloessa.  Samoin lopputulos oli yllättävän iso. Teepannu- ja pupu-tiskirätit olen saanut huitaistua yhden TV-sarjan jakson aikana, ja tähän kului kolme. Lisäksi se on fyysisesti isompi.

Verrokkina teepannunalusena käytetty ja useita kertoja pesty teen värjäämä teepannu-tiskirätti Novita Bambusta.

Ruususen unia

 Tiny Owl Knitsin satumaisia neuleita olen ihastellut siitä asti, kun joskus vielä varsin neulontataidottomana mutta kielitaitoisena kahlasin läpi Ravelrya etsiessäni jonkun tietyn aihepiirin ohjeita äidilleni. Siis useamman vuoden.  Ruususen kauluri oli yksi erityisen kiehtova malli, joskin sen maksullisuus pisti vähän arveluttamaan, että kehtaisikos tuota tilata - ja etenkään kehtaisikos tuota ruikata jotakuta muuta neulomaan, kun kyseessä on ehkä kuitenkin enemmän koristeellinen kuin hyödyllinen vaatekappale. Viime syksynä totesin lopulta, että ehkäpä nyt on aika, tilasin ohjeen ja ryhdyin neulomaan.

Ryhdyin reippaasti neulomaan pyöröpuikolla, niin kuin ohje sanoi, ja sain kahdesti purkaa koko höskän koska se olikin kierteellä. Toisella kerralla olin ehtinyt  yli puolenvälin, vaikka lopputulos muistuttikin harmillisen vähän ohjeen kuvia. Purkaminen koituikin sillä kertaa oikeastaan siunaukseksi, sillä katsottuani opetusvideon nypyn neulomisesta ymmärsin paremmin ohjeen kohdan, jonka olin ensin ymmärtänyt väärin ja sotkenut sen takia silmukkamäärät, ja sittenpä alkoi lyyti kirjoittaa ja kauluri oli nopeasti valmis.

Kuva, jossa näkyy kuminauhapäättely. Kuminauha jäi ehkä hiukan löysäksi, koska keskityin niin paljon siihen, ettei se vaan tule liian kireälle!

Tai siis nopeasti valmis vailla ruusuja. Ohjeen ruusut virkataan. Kokeiltuani virkkausta ja todettuani, etten ole tyytyväinen lopputulokseen, menin etsimään ohjeita neulottuihin ruusuihin, ja päädyin tähän, koska se oli jokseenkin sopivan kokoinen, simppeli, eikä vaatinut ylimääräisiä tekniikoita kuten huovuttamista.

Vasemmalla virkkausyritys, oikealla neulottu.

Ja tietenkin - tietenkin - lanka loppui kesken siinä vaiheessa, kun ruusuja puuttui 2 kpl ja lopputulos olisi näyttänyt tökeröltä ilman niitä. Olin neulonut kaulurini Kotikulta sukkalangasta, joka pistelee vähemmän kuin villaisemmat langat, mutta kun marssin ostamaan lisää, sain havaita viininpunaisen värin poistuneen valikoimasta niin lähimmällä Tokmannilla kuin sillä toiseksi lähimmälläkin. Persettirallaa!  Toiseksi lähimmältä ostin sitten vaan jonkun halvan ja samankokoisille puikoille suunnatun langan, joka oli edes jonkun muun kuin vaalean punainen - eli kirkkaan punaisen Novita Helenin, jolle ei varmaan juuri muuta käyttöä löydy.  Luonnon valossa eri väriset ruusut hyppäävät silmille enemmän kuin salaman valossa, mutta näkeepähän siitä sitten, miten päin kannattaa kauluri pukea. Ne vaaleammat tulevat taakse.

Kuva salamalla...

...ja kuva ilman, näkyy muutkin detaljit paremmin.

Jo pöllöpuseron kanssa mietin, että pitäisi varmaan selfieitten räpsimisen sijaan hommata hovikuvaaja itse käytettävien neuleiden esittelyyn. Joku, joka katsoo että neule on näkyvissä myös siinä tapauksessa, että itse kameraa pidellessä se taittuu jotenkin ikävästi näkymättömiin tai jotain. Tosin onhan se toki jossain määrin huvittavaa, että neuleselfieissä näytän yleensä aina siltä, että kohta puskee aggressiot pintaan. (Niin kuin tietysti puskeekin, kun alla oleva oli paras tarkkuus, millä punainen kauluri erottui mustasta paidasta.) Että se siitä sadunomaisuudesta sitten.

Ei pöllömpää!

Uusi vuosi on ehtinyt jo alkaa, ennen kuin esille saadaan jo aiemmin valmistunut teos.

kuva (c) Essi Saukko

 TÄMÄ oli tarkoitus saada valmiiksi Halloweeniksi. Ei ihan onnistunut, kun loppui lanka kesken ja kesti sitten jokunen tovi, ennen kuin löytyi lisää petroolinsinistä Isoveljeä. Jouluksi se sitten ehti.

kuva (c) Essi Saukko

Puserosta bloggaaminen jäi roikkumaan pidemmäksi aikaa, koska tunnetusti puseroista on niin turkasen vaikeaa saada mitään edes järkeviä, saati sitten edustavia kuvia. No, on nyt edes muutama, joissa näkyy vähän kaarrokkeen pöllöjä.

Pusero on tehty tällä ohjeella, jota voi pitää osasyyllisenä siihen, että ylipäätään opettelin neulomaan, koska se oli ensimmäisiä ohjeita, joita yritin kääntää äidilleni...
Taas tosin tuli lankakoon ja puikkokoon kanssa säätöä, joka ei perustunut ohjeeseen -  neuloin 7 mm puikoilla, kun sen kokoinen pyöröpuikko sattui olemaan jo valmiiksi ja pienempää ei. Voi olla, että se vaikuttaa lopputuloksen  pöyheyteen ja laajuuteen jonkun verran. Muissa o w l s -ohjeella neulottujen puseroiden kuvissa puserot pakkaavat olemaan aika vartalonmyötäisiä, joten voi olla, että puikkokoon kanssa sekoilun lisäksi valitsin myös koon vähän pessimistisesti! Tosin erityisen muhkea villapaita toki säteilee normaalin lämpönsä lisäksi vielä psykologista lisälämmön tunnetta.




Pari Work-In-Process-kuvaakin otin jossain vaiheessa - lähinnä siinä vaiheessa kun pöllörivi oli juuri neulottu ja seassa sojotti vielä merkkauslankoja. Merkkauslangan punainen näytti sointuvan yllättävän hyvin petroolinsiniseen, hmmm. Tästähän saattaa seurata ties millaisia ideoita.

Pehmolelun silmät puolestaan näyttivät pöllöillä sen verran hyvältä, että olisin hyvinkin voinut laittaa niitä koko kaarrokkeeseen, ellei hinta olisi ollut esteenä. Nyt tyydyin muutamaan lelusilmään rytmikkäästi aseteltuna, ja lopuille tuli edulliset nappisilmät.

Alunperin suunnittelin pöllöohjeiden linkitystä Halloweeniin siksi, että niitä löytyy yllättävänkin paljon. Sitten jos ja kun vauhtiin pääsee ja innostuu, palmikkopöllöohjeita löytyy myös lapasiin ja pipoihin. (Tai sitten voi käydä niin kuin äidilleni, joka neuloi innoissaan lapasia ja pipoja pöllöillä, muttei koskaan jaksanut tehdä puseroa.)  Ja alkuperäisen owls-puseron suunnittelija Katie Davis on tehnyt myös sovelletun ohjeen lasten kokoon.