Ruususen unia

 Tiny Owl Knitsin satumaisia neuleita olen ihastellut siitä asti, kun joskus vielä varsin neulontataidottomana mutta kielitaitoisena kahlasin läpi Ravelrya etsiessäni jonkun tietyn aihepiirin ohjeita äidilleni. Siis useamman vuoden.  Ruususen kauluri oli yksi erityisen kiehtova malli, joskin sen maksullisuus pisti vähän arveluttamaan, että kehtaisikos tuota tilata - ja etenkään kehtaisikos tuota ruikata jotakuta muuta neulomaan, kun kyseessä on ehkä kuitenkin enemmän koristeellinen kuin hyödyllinen vaatekappale. Viime syksynä totesin lopulta, että ehkäpä nyt on aika, tilasin ohjeen ja ryhdyin neulomaan.

Ryhdyin reippaasti neulomaan pyöröpuikolla, niin kuin ohje sanoi, ja sain kahdesti purkaa koko höskän koska se olikin kierteellä. Toisella kerralla olin ehtinyt  yli puolenvälin, vaikka lopputulos muistuttikin harmillisen vähän ohjeen kuvia. Purkaminen koituikin sillä kertaa oikeastaan siunaukseksi, sillä katsottuani opetusvideon nypyn neulomisesta ymmärsin paremmin ohjeen kohdan, jonka olin ensin ymmärtänyt väärin ja sotkenut sen takia silmukkamäärät, ja sittenpä alkoi lyyti kirjoittaa ja kauluri oli nopeasti valmis.

Kuva, jossa näkyy kuminauhapäättely. Kuminauha jäi ehkä hiukan löysäksi, koska keskityin niin paljon siihen, ettei se vaan tule liian kireälle!

Tai siis nopeasti valmis vailla ruusuja. Ohjeen ruusut virkataan. Kokeiltuani virkkausta ja todettuani, etten ole tyytyväinen lopputulokseen, menin etsimään ohjeita neulottuihin ruusuihin, ja päädyin tähän, koska se oli jokseenkin sopivan kokoinen, simppeli, eikä vaatinut ylimääräisiä tekniikoita kuten huovuttamista.

Vasemmalla virkkausyritys, oikealla neulottu.

Ja tietenkin - tietenkin - lanka loppui kesken siinä vaiheessa, kun ruusuja puuttui 2 kpl ja lopputulos olisi näyttänyt tökeröltä ilman niitä. Olin neulonut kaulurini Kotikulta sukkalangasta, joka pistelee vähemmän kuin villaisemmat langat, mutta kun marssin ostamaan lisää, sain havaita viininpunaisen värin poistuneen valikoimasta niin lähimmällä Tokmannilla kuin sillä toiseksi lähimmälläkin. Persettirallaa!  Toiseksi lähimmältä ostin sitten vaan jonkun halvan ja samankokoisille puikoille suunnatun langan, joka oli edes jonkun muun kuin vaalean punainen - eli kirkkaan punaisen Novita Helenin, jolle ei varmaan juuri muuta käyttöä löydy.  Luonnon valossa eri väriset ruusut hyppäävät silmille enemmän kuin salaman valossa, mutta näkeepähän siitä sitten, miten päin kannattaa kauluri pukea. Ne vaaleammat tulevat taakse.

Kuva salamalla...

...ja kuva ilman, näkyy muutkin detaljit paremmin.

Jo pöllöpuseron kanssa mietin, että pitäisi varmaan selfieitten räpsimisen sijaan hommata hovikuvaaja itse käytettävien neuleiden esittelyyn. Joku, joka katsoo että neule on näkyvissä myös siinä tapauksessa, että itse kameraa pidellessä se taittuu jotenkin ikävästi näkymättömiin tai jotain. Tosin onhan se toki jossain määrin huvittavaa, että neuleselfieissä näytän yleensä aina siltä, että kohta puskee aggressiot pintaan. (Niin kuin tietysti puskeekin, kun alla oleva oli paras tarkkuus, millä punainen kauluri erottui mustasta paidasta.) Että se siitä sadunomaisuudesta sitten.