Death metal-dinosaurus teekutsuilla (eli hatuke burleskipippaloihin)

Mistähän sitä aloittaisi. Tähän hatukkeeseen yhdistyi kerralla monta ideaa.

Hylätyn huvipuiston teemana tänä keväänä oli teekutsut. Myös hattukilpailu julistettiin hyvissä ajoin, ja paikan päällä oli tarjolla hatuketyöpajaa. Tosin oma hatuke tuli askarreltua ihan kotioloissa jo ennakkoon.

Jossain aivan aiheeseen liittymättömässä tilanteessa aieemin keväällä tuli vastaan kysymys "mikä olisi todella outoa ja missä?" sekä jonkun luova vastaus siihen "pitää teekutsut death metal-keikalla." Ai todella outoa -  sehän kuulostaa ihan mahtavalta idealta!

Koska burleski-pippaloihin on myös yleisöllä tapana laittautua (yleensä kauniisti), ja koska parhaitten perinteitteni mukaan olin tietenkin menossa paikan päälle suoraan töistä ilman väliaikaa vaatteiden vaihtoon tai muuhun tälläytymiseen, harkinnassa oli jo mahdollisimman hyvissä ajoin mahdollisimman low maintenance-asu. Mitäpä, jos pukeutuisin Hylätyn huvipuiston teekutsuille niin kuin olisin menossa death metal-teekutsuille?

Tuota tuota, siis miten death metal-teekutsuille pukeudutaan? Paitsi että hattu tai hatuke pitää olla, kun on kerran hattukilpailukin. Mietin vaihtoehtoina esimerkiksi normaalia keikkapukeutumista (joka tosin omalla kohdallani saattaa olla suunnilleen mitä tahansa), tai jotain karikatyyriä, joka alleviivaisi että "hei, death metal". Niin kuin vaikka maastokuvioituja housuja, panosvyötä ja patchein koristeltua farkkuliiviä, joita minulla muuten ei ole, joten valinta kallistui kohti normaalia keikkapukeutumista. Aissssaakeli muuten, kun en tajunnut viimeksi TVO:lla tilata ja nautiskella kupposta teetä keikkojen ohessa, sitten olisin voinut mennä samoissa vaatteissa ja julistaa ne death metal-teekutsuille käyttökelpoisiksi todetuiksi! No, vissiin pitäisi kuitenkin laittaa esimerkiksi sellaiset farkut, joissa on suorat lahkeet, koska levenevät lahkeet olisi ihan liian proge tai doom.

Ajattelin sitten perinteisesti pukeutua mustiin, ja että hatukkeeksi tulisi vaikka hullujen teekutsujen henkeen sellainen teekuppi, jossa uinuu unikeko (tai jossain suomennoksissa näköjään murmeli, alunperin siis dormouse). Unikeko voisi tietysti olla aika harteva tapaus, jolla olisi farkkuliivinsä selässä Lie In Ruins-patch, jollainen minulla piti olla jossain laatikonpohjalla seilaamassa.

Jotenkin aika kului lähinnä suuria suunnitelmia laatien ja toteutusta hamaan tulevaisuuteen lykäten, kunnes havahduin siihen, että ne burleskibileet on muuten huomenna, eikä asun tai hatukkeen eteen ole vielä yhtään mitään tehtynä, ja se vitamiinipurkkikin, josta ajattelin tehdä teekupin, on vielä puolillaan. Karautin kauhuissani Presentoon etsimään juttuja, joita käyttää edes teekuppiin, ehkä jopa unikekoon.

Pahvisista eri kokoisista rasioista saa yhdisteltyä kupin ja tassin, saahan? Unikekoa ei kylläkään löytynyt. Löytyi paperimassainen dinosaurus.

Maalailin rasioista teekuppia ja tassia edellisenä iltana - ja itse asiassa pidin kovasti siitä, miltä lopputulos näytti. Vaikka teetahrat kupin sisäpuolella onkin tehty vesivärillä, päädyin tehostamaan tunnelmaa oikealla teepussilla, joka sitten levitti myös mukavaa teen tuoksua ympärilleen.

Dinosauruksen imagon muuttaminen deathmetallisempaan suuntaan jäi vielä enemmän viime tippaan. Tein myös havainnon, että mitään ylijäämädenimiä dinosauriin farkkuliiviä varten ei ollut, koska olin ahkerana vienyt juuri risoja farkkuja henkkamaukan tekstiilikierrätykseen, ja lisäksi liivin selkämykseen aiottu patchikin oli hukassa. Vaihtoehdoksi jäi siis toteuttaa nämäkin vesiväreillä. Olin vielä niin retku, etten jaksanut kopioida mitään olemassaolevaa logoa sauruksen selkään, vaan piirtelin pelkkää risuaitaa - ja vahingossa tuhrin sitten senkin, kun menin käpälöimään sitä kun maali oli vielä märkää.

Kun oli aika yhdistää elementit, eivät teekuppi ja dinosaurus mahtuneetkaan samalle hiuspannalle tai samoille hauenleuoille. Mikä harmitus! Hauenleuat sai sentään liimattua teekuppisysteemin alle. Ajattelin jo karsia asustuksen pelkkään teekuppihatukkeeseen, mutta dinosauruksen hymy oli liikaa - en saattanut jättää sitä kotiin, vaan otin mukaan ensin käsilaukussa. Ja lopulta sen sai kuin saikin kiilattua jotenkin kupin ja tassin reunojen väliin (josta se tosin teki komeita kamikaze-loikkia silloin tällöin - onneksi lähinnä väliajoilla eikä kesken esitysten tai hattukilpailun). Totta kai dinosauruksen piti päästä myös näkemään kaikki esitykset kun se kerran mukaan oli tullut, joten totta kai se sitten vietti iltansa hatukkeessa eikä käsilaukussa!
Hattukilpailussa ei päästy palkintosijoille, mutta osallistuminen oli jo voitto sinänsä.

Valitettavasti mieleen tuli dokumentoida miltä hatuke näyttää päässä suunnilleen  yhtä viime tinkaan kuin se tuli tehtyä - siis ankealla peiliselfiellä bileiden jälkeen bussia odotellessa. No, kuvissa näkyvä "suoraan töistä"-look selittänee myös miksi ensimmäiseksi ei tullut mieleen hyödyntää paikalla olleen ammattikuvaajan palveluksia. Ehkä ensi kerralla.

Pientä edistystä nukkekahvilassa

Madeline Hatterin teesalonki on jäänyt varsin pitkäksi aikaa vaiheeseen. No, vaiheessa se on edelleenkin, sillä esimerkiksi kassakone puuttuu ja paakelssivalikoimakin on vielä kovin vähäinen.

Teekuppeja ja -pannuja tilasin kuitenkin jonkin aikaa sitten FinnAimolta. Koska arvioin Monster High-nuket kooltaan lähemmäs Barbie-kokoa kuin tavallisinta nukkekotikokoa, tilasin sellaisen metallisen teesetin, joka sivujen esittelyn mukaan olisi Barbie- ja Bratz-kokoa. Tai itse asiassa tilasin kaksi, koska halusin vähintään neljä teekuppia, ja settiin kuului vain kaksi. No, tilasin samalla myös parit porsliinikupit ihan kokeillakseni mikä on sopivinta kokoa. Tilausta seurasi puhelinsoitto, että Barbien teesettejä ei ollut kuin yksi ja haluanko toisen vastaavan tilalle. Myönnyin tähän - ja totta kai se toinen teesetti oli sitten pienempi! Barbie-kokoiseksi mainittu teesetti oli sekin Monster High-nukeille vähän turhan pieni, kuppien muistuttaessa enemmän espresso- kuin teekuppeja.

Tilaamani porsliinikupit olivat onneksi vähän isompia - valitettavasti parhaan teekupin kokoinen oli se, jota olin tilannut vain yhden kappaleen (kuvassa oikealla), mutta menettelivät muutkin. Aika useinhan oikeissakin kahviloissa saa teetä vain pienestä kahvikupista.

Teesalongin myyntipöydäksi tuli skräppipaperilla päällystetty pahvirasia - joka on muuten alunperin sisältänyt teepusseja. Se vain oli sopivan korkuinen! Kakkuvitriininä toimii ainakin toistaiseksi Ikean hyllykkö. (Raven Queen on auttelemassa Madelinea teesalongin juoksevissa menoissa ja hengailee siksi taustalla.)

Teesalonkiin paakelssiksi ostin Sinooperista pari kermakakun muotoista pyyhekumia. Pari päivää myöhemmin huomasin, ettei Spectra Wondergeist oikein saattanut hillitä itseään, mitä tulee kakkuihin, vaan kakku veti häntä puoleensa niin ettei tuolilla meinannut pysyä.

Kalenteriaskartelun sosiaalinen ulottuvuus ja haasteen fyysinen ulottuvuus

Huh, löytyipäs sitä lopulta vertaistukea kalenteriaskarteluun ihan suomeksikin :D Tuulenpesän suosituksesta löysin Planner Lovers Finlandin blogin ja Facebook-ryhmän - tai se, minkä kautta sinne päädyin, oli "planspiraatio"-haaste, jossa tuunataan kalenteriviikko annettujen teemojen inspiroimana. 

Tähän mennessä olen seurannut Facebookissa lähinnä kansainvälistä Fauxbonichis & Fauxdoris-ryhmää, joten kotimainen kalenteriskene ja se, kuinka paljon muitakin innokkaita kalenteriaskartelijoita on, on ollut vähän pimennossa. Planner Lovers Finlandiin liittyessä huomasin, että jokunen kaveri kuuluu sen lisäksi myös Kalenterimania-nimiseen ryhmään, joten liityin siihenkin - eikä noiden kavereiden kanssa ollut ikinä aikaisemmin tullut puheeksi kalenterit tai niiden tuunaus!


Planspiraatio #2:n innoittamana väkersin yhden sivun varastoon tulevaa varten. (Omassa kalenterissanihan on viikot jo valmiina vuoden loppuun asti, joten ylimääräinen sivu jäänee odottelemaan seuraavaa vuotta).  Valitettavasti arvontaan en ehtinyt osallistua, kun huomasin liian myöhään että kuva olisi pitänyt lähettää tiettyyn kellonaikaan mennessä. Seuraavan kerran sitten! Valitsin bingoruudukosta umpimähkään rivin "kettu - sirkus- musta". Taustapaperi valikoitui tuon sirkus-teeman mukaan, mustalla sitten leimailtiin päivät ja piirreltiin kettuja marginaaleihin.  Ketut syntyivät vapaalla kädellä ja sen kummemmin suunnittelematta - enkä ole niihin ihan tyytyväinen. Yksipyöräisellä ajava jonglöörikettu on ehkä onnistunein, ja häntänsä varassa roikkuva trapetsitaitelijakettu tulkinnanvaraisin. Nuorallatanssijakettu näyttää niinkuin kääntyilisi ärsyyntyneenä kärpästä kohti :D Taustapaperikin näyttää vähän levottomalta, mutta toisaalta on luonnossa vaaleampi kuin kuvassa.

Edellisestä päivityksestä on kulahtanut aikaa. Aloitin silloin innoissani käsityökirjahaasteen spin-offina printattujen mutta vielä tekemättömien ohjeiden haastetta, eli kukkasukkia. Niin paljon kuin tykkäänkin väriyhdistelmästä, taidan silti vielä päätyä purkamaan aloituksen, koska noista on tulossa ihan älyttömän leveät.