Kanit ja kevätperhoset

 Mikäs aika se oikein on kirjoittaa kevätperhosista joulukuussa, häh?
Huomasin tosiaan, että yksi kaninleluprojekti oli jäänyt kokonaan postaamatta ajallaan, eli keväällä tai alkukesästä. Vanhaa rullahylsylepakon ohjetta soveltamalla tein kevätperhosia. Olisin tietysti voinut odotella ensi kevääseen ennen projektin esittelyä, mutta toisaalta ehkä pieni varoittava esimerkki on paikallaan ennen kuin joku päättää soveltaa ohjeita ja tehdä kaninleluiksi jouluenkeleitä :D

Kevätperhosten rungoksi tuli rullahylsy ja siiviksi jotain hollilla ollutta paperia, tässä tapauksessa Postisen sivuja, jotka kiinnitettiin paikalleen jäätelötikulla.

Lisäksi perhosille tuli taiteltua paperihaitarituntosarvet. (Joskus koulussa taiteltiin paperista norkkoja samaan tyyliin). Tuntosarvet yllättäen olivatkin kanien mielestä se hauskin leikittävä näistä leluista.

tuntosarvien taittelu

Tuntosarvia lukuun ottamatta Sinatra ei omaan perhoseensa kajonnut. Kuutti kantoi omansa piiloon pesämökkiin ja unohti sinne. (Kuutilla oli muutenkin tapana kerätä kaikki lelut ja oksat pesämökkiin. Ehkä se oli edellisessä elämässään ollut lohikäärme ja keräsi siksi itselleen aarreröykkiötä.) Engla hautasi omansa vessalaatikkoon ja pissi päälle. Siinä mielessä kevätperhoset saivat osakseen vielä karumman kohtalon kuin reippaasti riepotellut lepakot...

Vielä kevätperhosten aikainen kaninlelujen testiryhmä oli varsin iäkäs, ja viime kesän ja syksyn kuluessa aika jätti Sinatrasta ja Kuutista. Koska Englalla oli ilmeisen ikävää yksin, kaninleluille on nyttemmin myös uusia testaajia.  Uudet testaajat ovat saaneet osansa myös jo aiemmin testatuista leluista - ja paperimassapallo on edelleen mitä suurin hitti. (Uusia postauksia uudella porukalla seuraa kuitenkin vasta myöhemmin.)