Lonkeroinen

Joulukalenteriaskarteluista sai alkunsa myös seuraava otus. Vaihtoon osallistumisensa sittemmin peruuttanut kaveri oli ehtinyt toivoa varomattomasti jossain muussa yhteydessä My Little Cephalopod-mustekalaa. Tämä ei nyt ole sellainen, vaan improvisoitu langasta, jolla ei ollut muutakaan käyttöä. Mutta se on mustekala! Siitä hyvästä se oli pakko sitten toimittaa perille. (Kannattaa varoa, mitä toivoo, koska sen voi saada. Ja lisäksi se voi muuttua matkalla joksikin, joka on vähän sinne päin, mutta jolla on arvaamattomia ominaisuuksia.)

Lonkerot on askarreltu sillä french knitting-kapulalla, ja päättelyn sijaan lopetussilmukat poimittu sitten tavallisille puikoille ja ensin kavennettu ja sitten levennetty ja sitten taas kavennettu. Päässä on täytteenä superlonia. Kahdeksan lonkeroa kerralla on ihan tarpeeksi. Ehkä jopa liikaa.

Joulukalenterin luukkuja - 7 ja 8, sekä omien tuotosten esittely

Talvipäivänseisauksen isosta paketista paljastui yllättäen ikkunaverhot. Kiitos Kipene! Joulukalenteria varten laadituissa toivelistoissa olin listannut mm. kierrätetyt lahjat. Myönnän kyllä ajatelleeni sillä hetkellä esimerkiksi kirjaston poistokirjoja, joista joskus löytyy melkoisia aarteita niistäkin - mutta en pane pahakseni myöskään tälläistä kierrätystä.

Aatonaaton paketista paljastui ihana vesivärein kuvitettu kirjanen kanin käytöksestä ja kehonkielestä. Ei siis tällä kertaa kierrätetty, vaan upouusi. Kiitos Sanni!

Nyt kun kaikki ovat joulukalenterinsa avanneet, voinen paljastaa myös omat askartelut kalentereihin. Jämälankasukat olivat myöhäissyksyn teema tänä vuonna, joten yhteen kalenteriin meni sukat joissa oli jokseenkin olematon varsi, kun lanka loppui kesken.  Tuli vähän eri värisetkin, kiitos sen langan loppumisen myös kesken kantapään...


Toiseen kalenteriin tuli jämälankasukat, joissa ei lanka loppunut kesken, mutta varsista tuli ehkä turhan leveät, kun silmukkamäärä oli vähän hakusessaan. Kuviointityyli oli siis sama kuin niissä ensimmäisissä tekemissäni sukissa (joiden kuva on jostain syystä kadonnut johonkin bittiavaruuteen), eli Birds of Feather, mutten kauheasti ohjetta katsellut vaan muistin varassa tuhersin. Ainakin saaja kuitenkin kiitteli sukkia sopiviksi, joten ehkeivät ne sitten niin pahasti pieleen menneet.

Joulukalenterin luukkuja, 3 - 6

Torstaina joulukalenterin luukusta paljastui viiksipillejä ja kakkukynttilöitä. Kumpiakin taitaa olla 6. Onkohan tämä vihje, että minun pitäisi pitää kuuden hengen bileet? (Kiitos joulukalenterin luukusta kuuluu Kipeneelle).

Seuraavat joulukalenterin luukut ovat peräisin taas Bone-needle Arts and Craftsilta. Perjantaina luukusta paljastui palanen kirjontaa.

...ja lauantaina luukusta paljastui palanen saippuaa. Tietenkin avasin innoissani kankaan, johon se oli kääritty, ennen kuin otin kuvaa, joten sitä ei välttämättä ole enää oikein solmittu. Saippua sisällä oli kääritty vielä folioon, jota en sitten rohjennut avata ennen kuin olisin ottamassa saippuaa oikeasti käyttöön. Ehkä ennen pitkää kuitenkin :)

Sunnuntaina luukusta paljastui taas kauniita kirjontalankoja. Itse asiassa, näähän on ihan sen värisiä kuin minkä värisistä villalangoista tykkään neuloskella sukkia...

Totesin myös sittenkin laskeneeni joulukalenterin luukut väärin. Ihan aattoon asti niistä ei riitä, mutta avaanpa isoimman paketin sitten talvipäivän seisauksena. Yule yule!

Joulukalenterin luukkuja, 1 ja 2

Tänä vuonna joulukalenterissani oli vain kahdeksan luukkua, siis siinä kavereiden kesken vaihdetussa. Edellisen postauksen aikaan niitä oli vain 7, mutta kahdeksas luukku odotti minua kortin kanssa eräänä iltana näin somasti:

Kahdeksas luukku kuulemma kuuluu aatonaatolle, joten taidan sitten säästää isoimman paketin aattoon, ja aloitin avaamisen pienemmästä päästä.

Eilisen ja tämän päivän luukuista vastasi Bone-needle Arts And Crafts.

Eilisestä luukusta löytyi Emily Strange-askartelukortteja, ripustettavia maatuskahahmoja ja hehkeä rihmarulla - tai siis etiketin mukaan kirjontalankaa. Apua, enhän minä osaa kirjoa! Pitäisikö tuosta siis neuloa? Jätän ajatuksen hautumaan...

Tänään joulukalenterista paljastui Lontoo-aiheisia muistilappuja, lisää ripustettavia maatuskoita ja lisää lankaa.

Joululahjoilla ja -korteilla retostelua, osa 1/2014

Voi kyllä muuten jäädä tänä vuonna joululahjoilla retostelut vähiin, kun ei tahtonut aika riittää omin kätösin tekemiselle.  Uskaltanen päivittää tämän mahdollisesti ainoaksi jäävän joululahjapostauksen näin etukäteen, kun saajat eivät kuitenkaan ole vielä netti-ikäisiä.

Siis, sukkia jämälangoista kaverin jälkikasvulle. Hienosti tuli isommista sukista keskenään eri kokoiset (kun lanka loppui ja piti vaihtaa), ja jossain vaiheessa tuli mieleen, ettei ole muuten käryäkään siitä, minkä kokoiset näiden ylipäätään pitäisi olla. Toivottavasti ainakin toiset mahtuu ainakin toiselle. Tai ehkä joku lasten leluista saa kirjavat sukat, jos ei lapsille itselleen mahdu. (Historia toistaa itseään, koska sukat ovat menossa juuri saman kaverin lapsille, jolle joskus ala-asteella tein ne koon puolesta epäonnistuneet tohvelit...)

Vähän lisää korttejakin tuli askarreltua viimeksi skräppäyskerhossa. Nyt sarjatehtailin joulukortteja uniikkikappaleiden sijaan, joskin sarjat jäivät vähän pieniksi, kun oli into ja mieliteko kokeilla jo seuraavaa juttua.

Skräppäyskerhossa oli viimeksi löyhänä teemana poistokirjojen kierrätys, joten metsäiset kortit on tehty gessotulle kirjansivulle leimaamalla. Olin myös edellisellä kerralla intoillut haluavani kokeilla suihkutettavia musteita/mistejä, joten pari alempaa korttia on tehty pääasiassa värejä suihkien, ja sitten lumihiutaleita päälle liimaillen. (Ajattelin kirjoittaa niihin tervehdykseksi jotain tyyliin "värikylläistä uutta vuotta" :D ) 

Parista muusta kortista ei väriyhdistelmien puolesta saanut mitenkään joulukorttimaisia, joten päätin, että ne ovat sitten onnittelukortteja.

Joulukalenterin luukkuja.

Yritettiin syksyllä saada organisoitua kaveriporukalla joulukalenterivaihtoa, jossa ei vaihdettaisi kokonaista kalenteria vaan yksittäisiä luukkuja. Inspiraationa oli joskus joissain askartelublogeissa vastaan tulleet vaihdot, joita tosin en nyt sitten äkkiseltään enää löytänytkään googlettamalla. Joku joskus on kuitenkin sellaisista vaihdoista blogannut!

Ihan 24 luukkua en saanut kasaan, vaikka jossain vaiheessa yritin vihjailla kirjekavereillekin, että vaihdettaiskos vaikka teepusseja vähän joulukalenterihengessä.

Tälläiset joulukalenterin luukut laitoin parille kaverille.

Ja tällaisia sain vaihdossa. (Vielä yksi paketti on tulossa, kunhan ehdin tavata vielä yhden vaihtelijan.) En ole vielä raaskinut avata yhtäkään, koska pitää jotenkin optimoida niiden riittävyys jouluun asti.

No, onhan noita erilaisia nettikalentereitakin, joista riittää avattavaa joka päiväksi. Vaikka tämä Ravattulan Ristimäen arkeologisista kaivauksista kertova kalenteri!

Joulukalenterivaihdon paketteja vaihtaessa käytiin kahvittelemassa Cafe Elvinassa, jossa on tällä hetkellä ihanat Raunistulan nukkekotikerhon jouluikkunat. (Tapaamispaikka tietääkseni valittiin  nimen omaan jouluikkunoiden perusteella.)
Siellä on hiirillä metrilakua! (Ja vähän vaikka mitä muuta, mutta käykää itse katsomassa, paikan päällä tai linkeistä.)

Voihan viski (ja muutkin juomat)!

Siinä vaiheessa, kun velloi suurin kohu siitä, että yksityisiä bloggaajia oli kielletty mainitsemasta sanaa "viski" blogeissaan, suunnittelin liittyväni kapinaan ja tekeväni viski-aiheisen sympatiabloggauksen. Vaikka hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja niin pois päin, pakkaa matka tuumasta toimeen venymään usein melko pitkäksi tai sitäkin pidemmäksi. Sittemmin on jo varmistunut, ettei yksityisten bloggaajien sananvapautta olla rajoittamassa jatkossakaan, mutta kun olin jo miettinyt, miten askartelublogin ja viskin saa yhdistettyä, niin mitäs sitä suotta hyvää ideaa hukkaan heittämään.


Neulomusten mukana kuljettamiseen tarkoitetun rasian esittelinkin jo joskus aikoja sitten, ja se pitänee mainita siksikin, että bourbonit lasketaan viskeihin... Rasian historia "löytynyt laivalta" on ihan totta. Olin pitkään laivalla töissä. Siinä missä jotkut asiakkaat suhtautuvat pullojen hauskoihin pakkauksiin keräilytavarana, toisille tärkeämpi on pullo sisältöineen ja pakkaus jää roskiinheitettäväksi - ja joskus sitä työntekijänä sitten pelasteli hienoja ja uudelleenkäyttökelpoisia pakkauksia roskikselta muuhun käyttöön. Niin kuin Jack Daniels-rasian neuletarvikerasiaksi tai Absolut Vodka-pullon paljettikoristeisen pussukan penaaliksi.

(Absolut Vodkan nahkainen ja niittinen pussukka olisi ollut hauskempi, mutta sellaista en sattunut ikinä löytämään roskiin menossa. Oli siis tainnut olla monen muunkin mielestä hauskempi.)

Muistan, että joskus nuorena pullot olivat ihan parhaita kynttilänjalkoja, ja mitä koristeellisemmat steariinivanat valuivat pullon kylkiin, sitä parempi. Jossain vaiheessa kynttilänjalkapullot kuitenkin poistuivat taloudesta - osa varmaan meni rikki ajan kanssa, osaan kyllästyi. Vanhemmiten kynttilöiden polttaminen jäi vähemmälle. Jotain sinne päin. 

Jura Superstition-pullossa on kuitenkin hieno ankh, joka houkutteli säästämään pulloa esimerkiksi vaikka kynttilänjalkakäyttöön. Paitsi että unohdin sen pitkäksi aikaa kaapin perukoille, kunnes jossain joko tuli vastaan tai muistui mieleen aikojen takaa hieno niksipirkka-niksi: Kukkienkasteluvettä voi jemmata hienoihin pulloihin ikkunalaudalle kukkasten sekaan, käyttää tarpeen vaatiessa ja sitten täyttää taas uudestaan! Muistaakseni alkuperäisessä niksissä puhuttiin pienistä ja värikkäistä pulloista. No höh, pieniä ja värikkäitä pulloja olisi pitänyt mennä erikseen hankkimaan jostain! Sen sijaan kaapissa oli tuo Jura-pullo odottamassa sopivaa uusiokäyttöä. Ladataanpa se ikkunalaudalle pikantiksi lisäksi sisustukseen!

(Kuvassa ei ole kuihtunut ruukkukukka ja uusia taimia, vaan stevia, joka on ruukussa sijaitsevasta tyvestään kurpsahtanut, mutta kurottelee kuvassa oikealla näkyvillä verevillä varsillaan kaikkialle muualle kuin kotiruukkuunsa.)

Ehkäpä tarkoituksella koristeellisiksi tehdyt pullot, vaikkapa tämä likööripullo, ovat pikantimpia lisiä sisustukseen.  Joo, ei paha. (Vieressä tarmokas uglipuun alku.)


Jossain vaiheessa olisin himoinnut Balblairin steampunk-pulloa, mutta se paljastuikin sitten vain mainoksessa olleeksi kuvaksi, ja oikeat pullot huomattavasti vähemmän koristeellisiksi.

Cardhun nahkalaukulle pitäisi myös keksiä uusiokäyttöä. Se on huomattavan käyttökelpoisen näköinen, mutta varsinainen loistoidea vielä uupuu.

Ehkäpä Cardhu-laukunkin voisi ottaa palvelemaan käsityötarkoituksia, ja tunkea langat ja puikot sinne, pois olohuoneen pöydältä? Laukussa on kuitenkin sen verran kapeasti tilaa, ettei sinne mahdu juuri mitään sukkia ja yhtä kerää isompaa.

Ehkä sitä voisi käyttää myös eväslaukkuna? Mehupullo ja banaani mukaan. Ehkä eväsleipäkin mahtuu. Omena ei kyllä mahtunut, kun kokeilin. Lisäksi juuri kuvauksen hetkellä banaanit olivat loppu, joten kuvassa on sen sijaan kurkku.

Joulukortteja skräppäyskerhossa

 Littoisten kirjaston skräppäyskerho veti taas puoleensa. Tällä kertaa en edes yrittänyt tehdä skräppialbumia - sitten viime kerran olin löytänyt ne kauan kadoksissa olleet valokuvat, joita siihen tarkoitukseen viimeksi kaipailin, mutta ei niistä oikein mikään NYT näyttänyt inspiroivalta. Heittäydyin siis hyvällä omatunnolla korttiaskartelun kimppuun.

Viimeksi askartelumateriaaleista tuli vastaan hehkeä heppaboordi, joka näytti ihan siltä, että sillä koristeltu kortti pitäisi lähettää äidilleni. Siispä ensiksi etsin sen käsiini   ja sommittelin sen kanssa muitakin koristeita samalle pohjalle. Tosin jotenkin merkillisesti toinen ruskea kiila tarttui tehokkaasti liian vasemmalle ja jäi melkein kokonaan vaaleanvihreäruudullisen palasen alle. Höh. Kirjekuori piti tietenkin myös koristella korttiin mätsääväksi. Tässä kortissa ei vielä mitään kauhean jouluista ole, paitsi että nuo sabluunatähdet muistuttavat kovasti piparkakkuja :D

 

Ja kuten viimeksi, tälläkin kertaa mukana oli  inspiraationlähteeksi, koristeeksi ja yleistä leimalesottamista varten ihana lainaleima (siis alkujaan letterboxing-postal) - nimimerkki Woodshedin kaivertama  preeriapöllö! Preeriapöllön käyttäminen joulukorttiin alkoi oikeastaan vitsinä, mutta tykästyin kyllä lopputulokseen. Taustan talvinen taivas on tehty mustetta töpöttämällä, ja kun värikin oli vähän oletettua tummempi, siitä tuli yllättävän myrskyisen näköinen. Ja tuikea tonttu tuli preeriapöllöstä. Lumihiutaleet maassa on leikelty kuvioleikkureilla paperista, jossa luki erilaisilla fonteilla "hyvää joulua" - ja kirjekuori on somistettu tyyliin sopivaksi käyttämällä sitten niitä lumihiutalepaperin jämiä sabluunana. Tonttuhattu on punaista paperia (ja sainkin etsiä aika tavalla löytääkseni sopivan punaista paperia sopivan pienen kaistaleen, kun en kehdannut korkata isoa arkkia saksiakseni vain pikkuruisen hatun jostain kulmasta.)

 

 Seuraava kortti syntyi nopeasti improvisoiden - pullo glitterliimaa kaatui nurin, ja tietenkin ilman korkkia. Yritettiin sitten pelastella pöydällä lainehtinutta liimaa takaisin pulloon, tai edes johonkin askarteluun. Jotkut olivat tehneet kortteihinsa tosi hienoja kransseja kuusenoksa-kuvioleikkurilla, ja niitä vähän kadehtiessani päähäni pälkähti kokeilla, kuinka kuusen näköisen kuusen niistä oksista saa kasattua. Kuva ei oikein tee oikeutta sille, miten valaistulta kuusi näyttää jostain kulmasta katsottuna, kiitos sen glitterliiman, jonka pelastamisesta koko kuusenkasaamisprojekti sai alkunsa :D Lumi kuusen alla on revittyä kuitupaperia. Aika mukava pinta tuli siitäkin.

 Loppukuvaksi vielä haahkoja kerhotapaamisen jälkeisessä pimeydessä.

Keijupuutarhat menivät talvilevolle

Kuoppasin amppelit kasvimaahan pakkaselta turvaan talveksi. Saa sitten nähdä keväällä kuinka on tarhojen käynyt.

Pikku kärpässienimökin otin pakkaselta turvaan sisätiloihin. Yritin irrottaa myös toisen tarhan keraamista lammikkoa, mutta sepä olikin niin tiukassa, etten saanut sitä irti. No, jospa se olisi sen verran maan sisässä, ettei pakkasissa halkeaisi?

Hauskaa, hauskaa Halloweenia!

 Tämänvuotinen Halloween-kalenteri on tullut päätökseensä. On aika toivottaa oikein mukavaa Halloween-iltaa kaikille.

 Yritän itse ottaa Halloweenin rennosti, esimerkiksi mässäilyn merkeissä. Kaikkia linkittämiäni vinkkejä en tietenkään ehdi enkä välttämättä edes aio testata, mutta hummusta ja guacamolea täytyi tehdä dipeiksi, ja sitten varata kaikkea sopivasti dipattavaa. Päädyin myös tekemään siitä aikaisemmin nakkimuumioihin testatusta piirakkataikinasta luu-muotilla keksejä, joita niitäkin voi dipata. (Jostain kumman syystä olen tehnyt monena vuonna joulupipareita luu-muotilla, mutten ole vielä tullut käyttäneeksi sitä sopivampaan vuotuisjuhlaan. Kumma juttu!)

Lisäksi on sitten mainioita pasteijoita, joissa on täytteenä hernerouhetta ja hampunsiemeniä. Hernerouhetta sotkin joskus aikaisemmin pizzantäytteeksi menevän soijarouheen sekaan, ja yllätyin kun lopputulos olikin vihreä :D Ei kuitenkaan ihan näin vihreä kuin pasteijojen täyte ennen taikinakuorta ja uunia:

Makeusosastolla tarjolla on kurpitsapiirakkaa, josta en tietenkään muistanut ottaa kuvaa, ja sitten ihan vaan karkkeja. Suunnittelin kyllä piparkakkujen (ja kummitus-turunlinnojen) tekoa, mutta en sitten ehtinyt tehdä taikinaa ajoissa. Tarkoitus oli kuitenkin tehdä taikinaa kerralla sen verran, että osan voi pakastaa ja tempaista esiin joululeivontoihin.

Pukeutuminen jäi tällä kertaa pimeässä hohtavien(!) luurankokorvisten ja Rob Coffinshaker-paidan tasolle, mutta kelpaa sitä Halloweenia viettää näinkin :)

Jos viihdyit (tai et viihtynyt) Halloween-kalenterin parissa, niin nyt on palautteen aika. Olisitko toivonut jotain enemmän tai jotain vähemmän? Näkisitkö mielelläsi Halloween-kalenterin myös ensi vuonna?

Vielä päivä Halloweeniin - sekalaisia linkkejä taas

 Laarin pohja alkaa paistaa, mutta vielä olisi pari postausta kalenteriin jäljellä.  Tänään saatte -ta-daa- taas linkkejä, jotka tällä kertaa eivät edes liity toisiinsa! (Ja tättärää, meinasin vielä unohtaa koko postauksen, kun aamulla en ehtinyt, enkä myöhemmin päivälläkään.)
- - -
Vanhanajan Halloween-korteissa esiintyi noitina myös nuoria ja viehkeitä lumoojattaria. Huomiotani kiinnitti myös se, miten jutussa mainitut Halloweeniin liittyvät ennustusperinteet ovat tuttuja Suomessakin - liittyen uuden vuoden viettoon! Toisaalta vanhastaan sadonkorjuu on liittynyt myös vuoden vaihtumiseen, ja kun vuoden vaihde on siirretty kalenterissa kauemmas, myös siihen liittyvät perinteet ovat usein siirtyneet mukana.

Kaikkien tuntemalla keijukaistaiteilija Amy Brownilla on sivuillaan tarjolla joitakin ilmaiseksi printattavia värityskuvia - ja ilokseni niistä löytyi muutama Halloween-aiheinenkin. Tämä aihe oli nyt vähän pinnalla, kun yhdessä seuraamassani nettiryhmässä on lähipäivinä jaettu linkkejä värityskuviin ja nimenomaan Halloween-sellaisiin oikein urakalla.

- - -

...Jossain vaiheessa muuten ajattelin oikeasti saavani pöllövillapaidan valmiiksi ennen Halloweenia ja esitteleväni sen, sekä joukon muitakin pöllöohjeita. Mutta enpä sitten saanutkaan, loppui lanka kesken, enkä ole vielä ehtinyt käydä ratsaamassa oikeaa sorttia myyviä kauppoja.

2 päivää Halloweeniin - voi niitä muotteja toki käyttää näinkin

Ostin hiljattain jostain poistotarjouksesta sellaista "lisää vain vesi ja vatkaa"-vaahtokarkkimassaa. Lisättyäni vain veden ja vatkattuani heitin pakkauksen pois ja tuli vasta myöhemmin mieleen, että olisihan siitä voinut edes nimen koittaa muistaa...

No, vaahtokarkkimassaa sai kuitenkin leikattua sopivasti lepakkomuotilla.

Pakkauksessa neuvottiin pyörittelemään vaahtokarkit tomusokerissa. Sehän sujuu oivasti laittamalla tomusokeria samaan pakasterasiaan ja ravistelemalla! Ohjeessa ei mainittu mitään siitä, että lopputulos pitäisi syödä heti eikä varastoida sopivampaa hetkeä odottamaan, koska varastoidessa tomusokeri kovettuu koviksi vuoristoiksi ja vaahtokarkki limaskoituu joka tapauksessa. Eli ehkä tämä kuuluu sarjaan "ei menny ihan niinkuin Strömsössä", tai sitten sarjaan "Hirmuista Halloweenia"...

3 päivää Halloweeniin - lisää makeaa

Tänä vuonna olen inspiraatiolinkkejä etsiskellessä törmännyt Halloween-piparkakkutaloihin useammin kuin ennen, joten kyse on selvästi nousevasta trendistä. No, tietysti jos piparkakkutaloja harrastaa ja muotitkin on valmiina, sopiihan niitä toki ulkoiluttaa muutenkin kuin jouluna! Siispä esittelemään esimerkkejä.

Inspiraatiopostauksia ovat tehneet muutkin.
 
Joillain on halloween-talojensa ohella myös pääsiäistalo!

Somien pikkukummitusten talo.

...ja toinen.

Jotkut talot on tehty vain kokoamalla ja koristelemalla valmis talo.  (Jos ymmärsin oikein, talon palat saa jopa tilata valmiiksi paistettuina, eikä tarvitse edes käyttää muotteja valmiiseen taikinaan. Semmoista olen kyllä kuullut, että valmistaikina olisi muutenkin soveliasta piparkakkutalojen tekoon.)

Ohjeita taloon ilman valmispakettia saa tilata niitäkin.

Tätä Painajainen ennen joulua-asetelmaa ei ole edes tehty syötäväksi, vaan pelkästään koristeeksi. Samoin kuin tätä kauhupuuta. Hienoiltahan ne näyttävät, mutta toisaalta ajattelen, että piparkakkutalon tulisi kuitenkin periaatteessa olla syötävä, eikä pelkkiä koristeita styroksirungon päällä tai jotain.


Olen tainnut tehdä tasan kerran elämässäni piparkakkutalon - ja se oli kotitaloustunnilla yläasteella, eli huomattavan kauan sitten. Aina silloin tällöin mietin, pitäisikö hankkia myös talomuotteja muiden piparkakkumuottieni jatkoksi, ja joskus kokeilla, mutta toistaiseksi se on jäänyt tekemättä. Tuossa ylempänä linkitetyssä inspiraatio-postauksessa oli kyllä koristeltu myös pelkkää talon fasadia, ja hmm, Turun linnan fasadia esittävä muotti kyllä löytyisi :D

Mietin kyllä, että olisi kiva, jos Halloween-piparkakut maustaisi vaikka vähän eri tavalla kuin joulupiparkakut, niin säilyisi kumpikin sitten oman sesonkinsa herkkuna.

4 päivää Halloweeniin - kolottavat sokerihampaat

Joopa joo, otsikko. Hienoista vastaantulleista linkeistä päätin taas jakaa eteenpäin Cake Wrecksin Halloween-aiheisia Sunday Sweets-postauksia, ja loppujen lopuksi aika harva niistä kauneimmista kakuista edes näyttää syötävältä. Koristeellisia ne kyllä ovat...

Toden näköisesti kaikki ovat jo joskus Cake Wrecksiin törmänneet, mutta jos nyt jostain kumman syystä ei, niin blogi esittelee yleensä ammattileipomoiden töppäyksiä - kakkuja, joiden koristelussa jotain on mennyt karmealla ja/tai huvittavalla tavalla pieleen. Ja jotkut kakut ovat sinänsä hienosti tehtyjä, mutta aihepiiri vetää ne jostain syystä epäonnistumisen puolelle. Näiden vastapainoksi on tarjolla myös Sunnuntaiherkut-kategoria, jossa esitellään erityisen kauniita ja onnistuneita kakkuja. Koska Cake Wrecks-blogi on jatkanut toimintaansa jo vuosia, sinne on erittäin helppoa eksyä - joko hihittelemään epäonnisille kakuille tai ihastelemaan niitä onnistuneita. Etenkin kun se tarjoaa aina myös linkkiä "haluat ehkä nähdä myös nämä ja nämä postaukset aiheesta" (sillä tavoin eksyin itsekin taas selailemaan niitä Halloween-Sunday sweetsejä), ja hakusana "Halloween" tuotti rapiat 1700 osumaa, joten selattavaa riittää jo pelkästään siitä aiheesta.

Aikaisempina vuosina Halloween-sunnuntaiherkuissa on esitelty selvästi varsin usein söpöyksiä, karamelleja, somia kummitustaloja, ja vielä lisää sitä samaa (jotkut kuvat tulevat vastaan useammankin kerran). Varmaan teemoissa on vähän vaihteluakin vuosittain - en kuitenkaan nyt käynyt läpi kaikkia yli 1700-Halloween-aiheista postausta, ja muistelen nähneeni esimerkiksi useampia Halloween-aiheisia hääkakkujakin tuolla joskus. Tänä vuonna yksi Halloween-sunnuntaiherkkujen teemoista oli goottilaiset koristelut, jotka tosin monet näyttävät enemmän sisustuselementeiltä kuin syötäviltä. Siinä postauksessa viitattiin myös kakun kautta toisessa blogissa esiteltyyn Punahilkan ja Suden häät-teemaan, joka liittyi muutamien yritysten (hääytritysten?) esittelyyn tarjoamistaan palveluista. Hienoja kuvia siellä!


Mutta voi. Nyt on katseltu vain silmänruokaa, ja voi olla, että ne otsikossa mainitut sokerihampaat kolottavat vieläkin. Ehkä tämä on hyvä tekosyy jakaa linkki itse tehtäviin hiiri-kakkutikkareihin (tai minikakkuihin), josta en aiemmin keksinyt mihin väliin sen laittaisin...

5 päivää Halloweeniin - ja asu vielä hakusessa?

Taas kavereiden postauksien kautta löytyneitä linkkivinkkejä. Wintercroft myy ohjeita pahvista ja kartongista taiteltaviin naamioihin. Kuvat ovat hienoja, mutta jollain tavalla myös aavemaisia!

6 päivää Halloweeniin - kurpitsaporkkanat

Eipäs ollutkaan jännittävä ruokaohje, niin kuin otsikko ehkä antaisi olettaa, vaan kurpitsanaamoja leikattuna tavallisiin porkkanaviipaleisiin.

Yleensä en tarjoile kaneille porkkanoita viipaleina vaan kokonaisina, mutta tällä kertaa tarkoitus oli tietenkin yrittää saada söpöjä Halloween-kuvia blogiin. Porkkanaviipaleitten lisäksi annoksiin toi tummuutta aronianmarjat, ja pohjalla on syksyisiä lehtiä lähinnä koristeeksi.

Ja faktahan oli, että suurin osa "söpöistä kuvista" epäonnistui, koska aina joku oli juoksemassa pois kuvasta tai kuvaan ja milloin ei näkynyt korvia tai näkyi pelkät korvat.

Sinatra ja Boogie alkoivat harventaa kurpitsaporkkanoitaan rivakasti.

Isommasta laumasta ensimmäiseksi apajille uskaltautui Engla.

Batmobiili uskaltautui paikalle huomattuaan, että kyse on jostain mitä voi SYÖDÄ.

Pippuri nappasi astiasta porkkananviipaleen itselleen, ja hetki sen jälkeen koko kanijoukko juoksi jonossa Pippurin perässä ympäri kanilaa. Koska Pippurin viipale oli varmasti paljon parempi kuin kaikki kulhoon jääneet viipaleet.

Englaa ja Pippuria kyllä vähän epäilyttää, miksi pitää kuvata salamalla koko ajan.

Buddha jäi paitsi jonossa juoksemisista, ja valitsikin porkkanaviipaleen sijaan mieluummin naatin.

7 päivää Halloweeniin - joko jännittää?

Toistan itseäni pahasti, mutta kun koko ajan tulee vastaan niin kivoja linkkejä, missä esitellään joko houkuttelevia tarjottavia Halloween-kekkereihin, tai tapoja laittaa tarjottavat esille houkuttelevasti, niin tässä taas yksi.

8 päivää Halloweeniin - korppi huus "ei milloinkaan!"

Kerroinkin jo kesällä tekeleestä, josta piti tulla ihanat sukat ja tulikin melko tiukat pitkävartiset kämmekkäät. Tai siis sillä hetkellä vain yksi tiukka pitkävartinen kämmekäs. Sain kuitenkin toisenkin valmiiksi, ja loppukesästä/alkusyksystä niitä tuli vielä käytettyäkin aika usein, kun aamuisin töihin pyöräillessä  oli sen verran viileää, että käsiin kaipasin jotain lämmikettä, mutta iltapäivällä oli jo paljon lämpimämpää.

Muistui mieleen, että en ole vielä esitellyt molempia valmiina. Koska olisi ollut vähän vaikeaa kuvata omia käsiään niin, että molemmat kädet näkyvät kuvassa, kuvasin vain kämmekkäitä ilman käsiä.

Alla näkyvä hehkeä Halloween-matto on muuten äitini tekemä!

9 päivää Halloweeniin - ohjeita ruusuiseen syksyyn

Saas nähdä, tuleeko ajankohtaan nähden rivakasti myöhässä tämä postaus, eli onko vaahteranlehdet jo lentäneet askartelujen ulottumattomiin tältä vuodelta.

Vaahteranlehtiruusujen taitteluohje ja toinenkin tuli jossain vastaan. Joku vielä vinkillä, että kimppujen lisäksi niitä voi käyttää ruusuisen ovikranssin tekoon. No, tietenkään en löytänyt kransseista kuvia, mutta kun vastaan tuli myös paperiruusuohje ja hämähäkinseitti paperiruusuilla, löytyi sitten hetken perästä myös paperiruusukranssin ohje.

10 päivää Halloweeniin - taas ideoita tarjottaviin

 Jonkun linkkivinkkilistan kautta tuli vastaan tämmöinenkin hienous kuin mustapapuhummus, joka sopii dipiksi. Pikainen vertailu muihin hummus-resepteihin näyttäisi siltä, että siinä vain on korvattu kikherneet  mustapavuilla, ja maustamistakin voi varmaan harrastaa oman maun mukaan. (Myönnän, että tehdessäni itse hummusta en ole viitsinyt etsiä valmista tahinia, vaan olen käyttänyt seesaminsiemeniä sellaisenaan. Ja kaikki valkosipulit ja sipulit skippaan heti ensimmäisenä.) Mustapavuissa lienee kuitenkin potentiaalia - muistelen törmänneeni myös jossain Ruohonjuuressa tai Punnitse ja säästässä mustaan ja gluteenittomaan mustapapupastaan. Kuulostaa jo ajatuksen tasolla herkullisemmalta kuin kuulemma pilaantuneelle kalalle haiseva, mustekalan musteella värjätty tavallinen musta pasta...

Samassa Fat Free Vegan-blogissa on myös porkkanahummuksen ohje, joten jos haluaa oikein dipata ja hummustella Halloween-kekkereissään, niin voi laittaa molemmat, violetin ja oranssin dipin esille!


Lisätäänpä muuten dippikimaraan vielä guacamole, jonka periaatteessa pitäisi olla vihreää, mutta hiljattain tehdessäni siitä tuli lähinnä ruskehtavaa. Ohje löytyi täältä, kun googletin periaatteella "joku guacamole-ohje nyt vaan". Jätin sipulit pois (no yllätys) ja korianteri piti korvata basilikalla ja persiljalla (koska niitä sattui olemaan tarjolla ja korianteria ei), mutta maistuvaista siitä tuli silti.

11 päivää Halloweeniin - linkkivinkeillä jatketaan

Joskus taisin  intoilla haluavani sellaisia jännittävän näköisiä kirjoja kuin Grimmissä ja Siskoni on noidassa.

Polish the Stars-blogissa on ohjeita näyttäviin loitsukirjoihin osana Halloween-koristelua - Lumikin äitipuolen loitsukirja ja Hocus pocus-kirja ainakin.

Sweetwater Style-blogissa taas on koristekirjoja, joita ei voi avata, mutta jotka näyttävät sangen jännittäviltä nekin.

12 päivää Halloweeniin - no nyt kerrankin kokeillaan kokattavia

 Seuraa oikea kauhujen haukkapala, nimittäin nakkimuumiot, muumio-hotdogit tai millä kaikilla nimillä näitä nyt eri lähteissä onkaan kutsuttu. Valmiista taikinasta ja (soija)nakeista se on vielä helppotekoinenkin.

Ja kammottavan siitä tekee se, etten voi sietää nakkeja sen paremmin kuin muitakaan makkaroita, kiitos sen erään kerran lapsena, kun makkararuokaa päivällä seurasi raju oksentelu illalla. Muutama vuosi sen jälkeen jo pelkkä haju kouluruokalassa muiden syödessä makkaraa teki todella pahaa - ja pelkkä makkaran tai nakin ulkomuoto laukaisee edelleen mielessä sen saman kuvotuksen. Tästä johtuen olen vältellyt soijanakkejakin vuosikaudet, koska niiden nakkimaisuus iljettää.

Vaan nyt uhrauduin Halloween-kalenterin edessä, ja käärin joukon soijanakkeja valmiiseen ruis-piirakkataikinaan. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että oliskohan nää pitänyt tehdä voitaikinasta eikä piirakkataikinasta. Näillä mennään kuitenkin!

Käärinliinojen kiinnittymistä tasaisemmin tuntui helpottavan, jos ensiksi kiepautti taikinasiivun nakinpätkän ympäri.

Lopputulos muistutti ainakin ennen uunia jotenkin enemmän jotain random-kapaloita tai Mannerheimia karvalakissa kuin muumioita. (Veikkaan, että suloisesta Suomestamme löytyy varmasti joitain mielensäpahoittajia, joita soijanakki-muumio-Mannerheimit loukkaavat!)

Jotain vielä puuttuu. Ai niin, silimät!

Pippurit pysyvät paremmin paikallaan, jos pistelet hammastikulla reikiä kohtiin joihin niitä aiot laittaa.

Mietin myös, että pitäisiköhän makuelämyksen kehittämiseksi  näitä jotenkin maustaa enemmänkin kuin tunkemalla pippurit silmiksi.  (Tosin alunperin ohje on varmaan tarkoitettu tyypeille, joiden mielestä maustamattomatkin nakit ovat hyviä.) Pariin kappaleeseen laitoin piirakkataikinan alle vähän savujuustoa pitämään käärinliinat paremmin paikoillaan.

Seuraava havainto oli, että ainakin soijanakit turpoavat turkasesti uunissa. Muumioilta oli sitten vähän silmät sinkoilleet.

Ruiskäärinliinoista tuli mukavan rapsakat. Maustamaton soijanakki ei ainakaan lämpimänä maistu liikaa makkaralta - mutta savujuusto oli sikäli huono veto, että savujuusto toi makuun sellaista makkaramaisuutta, joka siitä ennestään puuttui, ja jota se savujuusto ei kuitenkaan tuo esimerkiksi makaronilaatikkoon. Ymmärrän, että joillekuille juuri se on kuitenkin suositus...

Jäähtyessään soijanakit puolestaan kutistuivat ja rypistyivät, alkaen näyttää oikeasti muumioilta. Käärinliinat eivät kuitenkaan kutistuneet ihan samaan tahtiin, mistä seurasi hivenen koominen efekti. Syömäkelpoisia olivat kylmätkin muumiot, mutta parasta niissä oli käärinliina. Ja kyllä niiden päälle teki mieli jotain raikkaampaa. 

Yksi opetus tarinassa oli myöskin se, että jos ei ole varma miten hyvin valmis tekele uppoaa, ei ehkä kannata tehdä koko pellillistä bilenaposteltavaksi tarkoitettua juttua arkena yksin tai edes kaksin syötäväksi. Sen tuhoamiseen niin kuluu yllättävän paljon aikaa - vaikka voi olla, että oikeissa bileissä menisi useampikin pellillinen.



Hienoksi muumioseikkailuksi voidaan kaiken lopuksi lukea Pyynöä.  Vaikkei se ehkä edistäkään Halloween-tunnelmaa.