Muistikirjamaaliskuun viimeiset päivät

Maaliskuun loppu häämöttää ja hauska haaste on ohi. Suurkiitokset haasteen tekijöille, on ollut kivaa askarrella teidän innoittamananne!

Kahdeskymmenesyhdeksäs päivä aiheena oli esitellä hauska ja ärsyttävä sananlasku tai sanonta sivullaan. Ehdin katsella muiden tuotoksia ennen omaani sen verran, etten keksinyt mitään kovin omaperäistä lähestymistapaa, vaan laitoin sitten pelkät sananlaskulaatikot tummalle pohjalle.

Hauskat sananlaskut saivat pohjakseen "jääpäivityksestä" ylijäänyttä värjättyä paperia, ja otin sen verran vapauksia, että hauskuuksia on peräti kolme kappaletta, kun paperille kerran mahtui. Ensimmäinen muistuttaa ylettömästä optimismista, joka on joskus paikallaan ja joskus todellakaan ei. Toinen ei taida varsinaisesti olla edes sananlasku, vaan jonkun kaverin takavuosien luonnehdinta siitä, millaisia säätä ennustavat sananlaskut tapaavat olla - mutta sinänsä hyvin osuva, ja jäi elämään pienessä piirissä. Kolmanneksi osui WC-huumoria, niin kuin monella muullakin näytti olleen. Kuulemma kyseessä on oikeasti säätä ennustava sananlasku, vaikka pienenä kuvittelin sen tarkoittavan sitä, ettei ihmiset oikeasti haluaisi herätä niin aikaisin. (Sopii hyvin viimeöiseen kellojen siirtämiseen.)  Inhokkisananlasku puolestaan -  no, se on alkujaan ilmeisesti syntynyt siitä, että agraariyhteiskunnassa hevosia on yritetty astuttaa silloin kun ne eivät enää tai vielä ole kiimassa, kun ensin piti kyntää pellot ja herraties mitä, mutta erityisen raivostuttavaksi sen tekee käyttö kouluväkivallan oikeuttamiseen. "Oikeasti sinun pitäisi olla imarreltu siitä että sinut pahoinpideltiin joukkovoimalla yhtä vastaan, pulpettiisi räittiin, kirjasi revittiin, kynäsi katkottiin, koska hei, rakkaudesta se hevonenkin potkii." Luultavasti samat henkilöt käyttävät sitä myös lähisuhdeväkivallan ja perhemurhien oikeuttamiseen. INHOAN kyseistä sananlaskua isoin kirjaimin! Mennään jo mukavampiin aiheisiin, kiitos.

Kolmaskymmenes päivä tehtävänä oli täyttää sivu annetun listan mukaan. Sivulta piti löytyä langanpätkä, hedelmätarra, pala kirjekuorta, muistilappu, jotain pyöreää, jotain vihreää ja laastari. No, myönnetään että oikaisin muistilapun kohdalla ja liimasin vain suikaleen taskun pohjalta löytynyttä nuhjaantunutta kauppalistaa. Ja hedelmätarrakin oli valmiiksi pyöreä.

Langanpätkiä lisäsin sitten useamman lähiaikojen neuleitten jämälangoista, ja teippasi ne kiinni laastarilla. On tuo tipulaastari niin söpöä, että melkein harmittaa ettei sitä tarvitse useammin. Kirjekuoren pala on taas tuollaista valmiin setin liimatonta kirjekuorta, joka on sen kokoinen että sinne mahtuu vain kyseisen setin paperi vain tietyllä tavalla taiteltuna, ja tietysti setin paperit on loppuneet jo aikoja sitten. Hyvä vaan, että kuorilla saa välillä vähän askarrella ;) Hetken mietin, oikaisinkohan myös vihreän värin suhteen, mutta sitä löytyy molemmista hedelmätarroista, laastarista, lankanipusta ja jopa raitana kirjekuoresta, niin enpäs oikaissut.


Kolmaskymmenesensimmäinen päivä on samalla kuukauden ja askarteluhaasteen viimeinen päivä, jolloin tehtävänä oli katsoa taaksepäin ja kertoa mitä oppi maaliskuussa. No, jotenkin tässä on nyt sitten ollut askartelut ja neulomiset niin tiiviisti mielessä, että opituista asioistakin tuli ensiksi ne mieleen...

Kun juur etsiskelin niitä jämälankoja edelliselle sivulle, muistui mieleen joskus näkemäni joulukortti, jossa oli neuleenpätkä coctailtikuilla. Ja ei kuin tekemään samoin. Totesin myös, että kortin lähettänyt, valtavan siistin neuleen cocktailtikuille tehnyt rouva oli luultavasti neulonut pätkän ensin puikoilla ja vasta ennen liimaamista siirtänyt sen tikuille, toisin kuin minä. Cocktailtikuilla on huomattavan rosoinen pinta, joka raastoi ja vanutti lankaa ihan vääriin suuntiin! Lyhensin niitä lopuksi sommitelmaan sopiviksi kanin kynsisaksilla. En myöskään ollut varma liimani pitävyydestä, joten kuorrutin koko komeuden kontaktimuovilla. Vaikka se ehkä onkin vähän tyylirikko. Aku Ankka-mainoksista saksittuja hauskoja kuvia olin ajatellut alkukuusta käyttäväni näihin askarteluihin, mutta eipä sitten ollut tilaisuutta ennen kuin nyt. No, vihkoon jäi vielä monta kokonaista aukeamaa. Ehkä niitä tulee joskus täytettyä ilman haastettakin?

Neulomuksia

No, tuli kokeiltua sitä lapasten kämmenpuolen pikku-cthulhua tiskirättiin. Ei tullut hienoa - ehkä oikeita ja nurjia silmukoita olisi syytä olla yhtä silmukkaa leveämpi erä kerralla.

Vähän se näyttää meduusalta tai avaruusalukselta...

Niin. Sitten piti kertomani, et on tää neulominen kauheeta kun mikään ei riitä. Nyt on jo kaksi projektia kesken niin, että jouduin ostamaan toiset puikot samaa kokoa, että sain toisenkin alulle.

Cthulhu-lapasia pitää tehdä tietenkin toisetkin, tällä kertaa tummalla pohjalla. Aika hitaasti tosin on edistytty mihinkään suuntaan, kun nenä kiinni ohjeessa on vaikea katsoa telkkaria, ja tämä mallihan tuli jo aikaisemmin todettua bussissa hankalaksi.

No, sitten piti tietenkin aloittaa TOINEN projekti, jota voisi tehdä bussissa ja telkkaria katsoessa. Ajatuksena oli tehdä ihan perussukat. Sitten Lankamaailmassa shoppaillessa totesin kuitenkin, että "jee mä ostan tota lankaa kun siitä tulee mieleen trooppinen akvaario", vaikka se oli ohutta ja pientä, ties mitä pitsisukkalankaa. Sanottu ja tehty. Kudottuani pitkän pätkän resoria, alkoi tulla mieleen että oikeastaan se vaatii jotain koristelua. En löytänyt huomattavan pikaisella googletuksella mitään sellaista mallia, mitä olisi tehnyt mieli alkaa toteuttaa (tai missä ei olisi vaadittu pitsistä vartta tai sukan aloittamista kärjestä), joten tiskiräteistä opitulla tekniikalla päätin sitten kuvioida nurjilla silmukoilla. Ihan simppeliä aaltoviivaa. Koska halusin kuvion kiertävän myös varren muutaman kerran, nyt on sukantekele ihan epämuodostuneen näköinen kun se turpoaa nilkan kohdalta melkein leveämmäksi kuin kantapää. (Kaiken lisäksi kuvion seuraaminen ehkä vesittää sen telkkaria katsoessa tekemisen, en ole vielä kokeillut.)

Täytyypä laittaa vielä toinen kuva  jyrkemmässä valossa, että se kuvioraita edes erottuisi.

Ei se muistikirjamaaliskuu vielä loppunut.

Eikä loppuneet omat askartelut, mutta kuvien postauksen kanssa olen pahasti myöhässä. Tämän päivän askartelua en edes yritä sovittaa samaan postaukseen, jotain täytyy jättää viimeisillekin päiville...

Täytyy luntata vielä ohjeista, mitäs ne minkäkin päivän tehtävät olikaan.

Kahdeskymmenesneljäs päivä piti liimailla pääsiäiskarkkien kääreitä. Totesin, ettei nuo foliokääreet pysy paperissa liimalla eikä näköjään kaksipuoleisella teipilläkään, joten siinä päällä on vielä kontaktimuovi. Nuo on enimmäkseen sellaisista kilotavarana myydyistä pikkumunista, mutta tunnustan pistäneeni nuo kevätmaisemapaperit erikseen sivuun tätä varten, kun olivat niin hauskoja,  ja jotenkin erilaisia kuin pääsiäismunissa yleensä.

Blanco-munat eivät eronneet muista vastaavista mitenkään (suklaa ei edes ollut valkoista, vaikka nimestä niin olisi voinut päätellä), mutta niissä oli nätein paperi.

Kahdeskymmenesviides päivä tarjosi listan, jonka olisi voinut printata ja rastia ruutuihin, montako listalla mainittua asiaa sisältyi päivään. Kun ei ole printteriä käytössä, piti tyytyä kirjoittamaan käsin samat asiat.

 

 

Kahdeskymmeneskuudes päivä vuorossa oli listata sinä päivänä ärsyttäneitä asioita. No, omalle kohdalle sattui silloin tietenkin aika kiva päivä, jolloin hyvin harva asia ärsytti, joten tehtävän toteutus piti lykätä seuraavaan päivään, koska melkein kaikki ärsyttävät asiat kasaantuivat illan työvuoroihin, enkä aikonut ruveta askartelemaan puolen yön jälkeen kotiin palattuani. No, onhan tuohon lisätty myös se aiemmin päivällä tapahtunut Ikean seikkailu, muttei sekään ärsyttänyt kovin kauaa kun tilanne oli muutaman minuutin odottelun jälkeen ohi. (Paitsi se bussista myöhästyminen. Sekin ratkesi syömällä jäätelöä odotellessa.)

Toteutus on vaihteeksi puuväreillä, kun mietin etten niitä ole juurikaan käyttänyt tässä projektissa. Ja kun hollilla oli vielä kivoja moniväripuukyniä! Tosin niissä on se ongelma, ettei kaikki teksti kunnolla näy, varsinkaan tuossa neonväreillä kirjoitetussa pätkässä. Ainakaan tuossa kuvausvalossa. (Enkä liimannut viereisen sivun taustaa tekstien päälle, vaikka kuvausvalo siltä näyttääkin - sivu oli ilmeisesti jotenkin mutkalla kuvatessa kun osa tekstistä häipyy reunasta, mutta ei tämä nyt visuaalisesti niin hieno sivu ollut, että olisin jaksanut korjata.)  Neonvärinen pätkä käsittelee yliherkkää suihkun liiketunnistinsta (töissä), joka menee päälle just silloin kun ei pitäisi.

Kahdeskymmenesseitsemäs päivä tehtävänä oli kertoa jotain kartan avulla.
Kaapistakin löytyi vanha puhelinluettelo, joka kaikkensa (karttansa) antaneena pääsi keräyspaperikassiin odottamaan loppusijoitusta.

Kerroin kartan avulla tietenkin sen, että Jänessaaressa on ihan parhaita kadunnimiä.
Taustaksi käytetty laivalahjapaperi muka sopi hienosti karttateemaan. Kuva on otettu ennen liiman kuivumista.

Kahdeskymmeneskahdeksas päivä sivunsa sai tahria. Käytin yhden sivun sijaan koko aukeaman, sillä tahrimistehtävä suorastaan huutaa toteutuksekseen LÄTSÄYTYSTAIDETTA! Lätsäytettäväksi ruikin kimalleliimaa useammastakin tuubista (sain ne kimalleliimat joululahjaksi joskus 5 - 6 vuotta sitten, joten olen pyrkinyt käyttämään niitä tässä projektissa loppuun) ja vähän kaatelin kynsilakkaakin päälle. Aika monella muullakin näytti olevan kynsilakat käytössä tässä tehtävässä...

Laitoinpa nyt saman tien kaksi kuvaa, kun värit näyttivät niin erilaisilta kuvattuna viistosta tai yläpuolelta. Hopeanvärinen kynsilakka näytti yllättäen vihreäsävyiseltä paperilla.
Ai niin - edellisessä postauksessa taisin kertoa ohimennen vintagesiementen istutuksesta, ja muutamaan siemeneenhän oli sitten heti parissa päivässä ilmestynyt pontevat idut.  Taitaa sitten tulevana kesänä olla päivänsiniä puutarhassa!

Jatketaan muistikirjamaaliskuun merkeissä!

Taas pääsi vähän venähtämään. Sekä askartelut että niistä postaamiset. Kun päivämäärätkin ovat venähtäneet yli kahdenkymmenen, ymmärrän myös, miksi yli kymmenen menevät lukusanat kirjoitetaan tekstissä yleensä numeroin ;)

Kahdennenkymmenennen päivän tehtävänä oli kirjoittaa postikortti (ja liimata se muistikirjaan lähettämisen sijaan). Joskus harrastin postcrossausta, vaikka se onkin jäänyt aika vähiin lähiaikoina, ja postcrossingin kautta olin myös joskus vuosia sitten tekemisissä jonkun laivakorttikeräilijän kanssa. Tähän askarteluun käytetty kortti on peräisin siltä ajalta - hamstrasin kaikkia laivakortteja vähän useampia, josko joku muukin haluaisi niitä, ja tämä kortti on yksi kokonaisesta pinosta, jonka pelastin joutumasta roskiin uudemman malliston tieltä. En edes tiedä, miten vanhoja ne kortit olivat, koska Sea Wind on ollut musta-valko-keltainen niin kauan kuin muistan! Joka tapauksessa vanhaa väritystä esittäviä kortteja on edelleen melkoinen pino. Aioin ensin liimata kortin kuvapuoli alaspäin, niin kuin sitten lopulta teinkin, mutta käytin askarteluun kaksi sivua ja leikkelin muistikirjan sivuun reikiä, joista voi kurkkia kortin kuvapuolta. Joskus vuosien päästä, kun tulee selattua tätäkin vihkoa ja mietittyä että "olipas se melkoinen, se vuoden 2013 muistikirjamaaliskuu", niin alkaisi kuitenkin muuten mietityttää, että minkä näköinen kortti siihen tuli liimattua!

Niitä sivulle leikattuja reikiä saattoi sitten vielä kehystellä ja koristella - ja vedellä samalla viimeisiä iloja irti loppuunkulahtaneista kynistä ja kimalleliimoista.

Korttiin ei tullut kirjoitettua mitään järkevää. (Tosin on tässä ehkä hiven enemmän järkeä kuin niissä korteissa, mitä entisten työkavereiden kanssa oli tapana lähetellä toisillemme töistä - voi, niitä kortteja onkin jo ikävä!)

"Postimerkiksi" laitoin WWF:n norppa-kirjeensulkijatarran, jossa on tuommoinen postimerkkityylinen hammastus. Kerran nimittäin Hollannin posti oli luullut kaverin kirjeen päälle liimattua tuollaista kirjeensulkijaa väärennetyksi postimerkiksi, ja viiltänyt halki sen ja samalla kirjeen siellä sisällä, estääkseen "feikkipostimerkkien" käytön ja kierrätyksen (joista kaveri sai vielä erikseen ukaasin kirjeen mukana) - viis siitä, että kirjekuoren toisella puolella oli täysin asianmukaiset postimerkit. Lievää paranoiaa? No joo. Jatketaan.

Kahdenkymmenenensimmäisen päivän teema oli jalat. Taisin askarrella tätäkin päivän myöhässä ja kiireissäni palata piirtelyyn jota harrastin jollain aikaisemmallakin sivulla. Tosin tällä kertaa piirtelyt on tehty lyijykynällä kuulakärkikynän sijaan ja tekstit geelikynällä tussin sijaan. Huomasin, että geelikynä meni läpi paperista.

...ei kun taisin aloittaa tussilla, mutta molemmat tussit joita yritin käyttää, olivat ihan roskiskunnossa. Vähän piti juhlistaa sitä, että vihkossa tuli vastaan keskiaukeama. Sen kirjaimet on väritetty lopulta vahavärillä, kun tussista loppui yty. (Opiskeluaikoina muuten kaikki muistiinpanoni näyttivät enemmän tai vähemmän tältä. Yleensä kaikki, jotka halusivat kopioida muistiinpanoja, tulivat ne nähtyään toisiin aatoksiin.)

Kahdenkymmenentoisen päivän tehtävänä oli listata kolme toteutunutta toivetta. Se olikin jotenkin yllättävän vaikeaa, vaikka huomattavasti useampi toive toteutuu kuin jää toteutumatta (vaikka aina ne eivät välttämättä toteudu juuri sillä tavalla tai siinä aikataulussa kuin toivoessa kuvitteli). Ehkä se oli se runsaudenpula, ehkä myös se, mitä kaikkea sitä kehtaa julkisesti askarteluhaasteessa esittää, tai miten syvällisesti johonkin monisyisempiin aiheisiin saa paneuduttua. Ja taas tuli visio siitä, minkä näköinen sivu olisi kiva tehdä ennen ideaa sisällöstä - eli siis puu ja kuu mustalle pohjalle. Joten listan ensimmäinen toteutunut toive on siis oma koti ja puutarha, jolloin puun voisi tulkita omenapuuksi... Satuin myös lukemaan lehdestä, että lempipeliini on tulossa toinenkin jatko-osa (mikä on tietysti kiva juttu), ja koska halusin käyttää jutun kuvituskuvaa johonkin, tungin senkin mukaan. Ja kun vilkuilin inspiraation lähteeksi vanhempia, materiaalisia toivelistojani, pelin ensimmäinen ja toinen osa kummittelivat niissä jonkin aikaa, kunnes sain ne lahjaksi toissajouluna. Toteutunut toive siis. Jokin kolmas juttu piti vielä keksiä, joten mainitsin sitten basson, jonka niin ikään sain lahjaksi hartaan toivomisen jälkeen. Tosin siihen nähden, miten innoissani olin asiasta, soittoharjoittelu on jäänyt turhankin vähille.

Kirkkaassa auringonpaisteessa kuvattuna tästä ei nyt sitten saa mitään selvää - puu on piirretty eri värisillä geelikynillä niin että runko on oikeasti ruskehtava, kuu sininen ja sydämelliset omenat kultaisia ja punaisia.

Kahdenkymmenenkolmannen päivän tehtävä oli laittaa sivulle samaa väriä olevia asioita. Lähdin kokoamaan liimailubileitä tuon päivänsiniä sisältäneen siemenpussin ympärille, mutta valitsinkin väriksi vihreän enkä sinistä. (Siementen parasta ennen- päivä oli lokakuussa 1998, joten saa nähdä mitä sieltä itää vai itääkö mitään. Laitoin kuitenkin idätysprojektin juhlallisesti käyntiin tänään.) Toinen sivulle päätynyt vihreä asia oli tuo juomakuponki, jonka päivämääristä ("tarjous voimassa 31.4. asti") on ehkä tullut revittyä huumoria jo tarpeeksi. Etsiessäni jotain ihan muuta, löysin vuoden 2008 kalenterin jossa oli Jim Fitzpatrickin kelttiläisen mytologian innoittamia kuvia. Tälle sivulle päätynyt viheriän sävyinen hahmo oli kuvatekstin mukaan Cruitne, Lochanin tytär. Littlest Pet Shop-tarrassakin oli vähän vihreää, ja loppu tyhjä tila sai täytteekseen jotain askartelupaperia.

Tiskirätti, vol 1.

Jossain vaiheessa tuntui, että mitä hyvänsä muuta etsi, niin vastaan tuli tiskirättien ohjeita. Lopulta luin jostain, että neulotun tiskirätin pinta toimii oikeasti vähän kuin mikrokuituliina, ja ne voi vielä pestäkin, eli ei sittenkään pöllömpi idea. (Mistähän sen luin? Mieleen tulee, että Ullasta, mutta ehkä se testailuvaiheen dokumentointi oli sittenkin jonkun blogista, eikä hajuakaan että kenen!) Lisäksi, kun nyt muistikirjamaaliskuun innoittamana olen lueskellut enemmänkin kaikkea inspiroivaa Hupsistarallaasta, sieltähän löytyi jo kaksi vuotta sitten maininta, että neulotut tiskirätit olisivat menossa pois muodista. No sittehän niitä vasta pittääki teherä!

Tässä nyt sitten olis ensimmäinen kokeilu.  Kuva oli jostain netistä löytyneestä kuvasta ruutupaperille kopioitu (joten en linkitä alkuperäiseen), ja lisäksi sohlasin jotain laskuissa niin että pupun naama on jotenkin oudon oloinen. Seuraavalla kerralla parempi tuuri...

Se, mikä tässä yllätti iloisesti, oli nopeus ja helppous. Pupunnaamatiskirättiin kului aikaa peräti tunti, jonka aikana vielä pidin pari nettitaukoa. Ehkä näitä täytyy tehdä ja kokeilla lisää. Ainakin se cthulhu-lapasten kämmenpuolen pikkucthulhu mahtuisi hyvin tuollaiseen rättiin... Ja lisäksi Ravelrystä näyttää löytyvän satamiljoonaa kivaa ilmaista ohjetta.

Lanka on muuten oikeasti mustaa, vaikka näyttääkin aurinkoisessa kuvassa harmaalta. "G-B Handarbeits- & Bastelgarn" sanoo vyöte.

Muistikirjamaaliskuu - jatkoa seuraa.

Kiitos viikonloppureissun, askartelinpaskartelin kolme viimeisintä tehtävää vasta tänään. Järkiperäisesti pyrin tietenkin noudattamaan juuri päiväkohtaisia tehtävänantoja, enkä listannut nähtyjä asioita siltä päivältä, kun nähtävää oli paljon, vaan tältä aamulta. Enkä muuten edes jälkikäteen (ennen kuin nyt) muistanut aikomustani änkeä Pyhän Patrickin päivän askarteluun apiloita! No, pärjätään ilmankin...

Seitsemännentoista päivän (eli sen Pyhän Patrickin päivän) tehtävänä oli listata jostain asiasta plussia ja miinuksia. Muistikirjan sivu oli harmillisesti käpristynyt edellisen päivän liimaa liiman päällä-bileistä. Ratkaisin asian liimaamalla lisää ja toteuttamalla plusmiinuslistani jossain askarteluvaihdossa saamilleni ruskeasävyisille papereille. + ja - on askarreltu i-tarrakirjaimista.

 Kahdeksannentoista päivän tehtävä oli liimata lehtileike jostain puhuttelevasta asiasta. Ei taas tullut mitään mieleen. Leikkasin sitten lopulta valittuja palasia tuosta Pam-lehden jutusta kerrossiivoojan työn kuormittavuudesta. Tausta on jotain lahjapaperia - teki mieli laittaa siihen jotain punaista, ja lahjapaperi tuli vastaan ennen kuin etsimäni taustapaperi. Sopikin taustalle yhtä hyvin.

Yhdeksännentoista päivän tehtävä oli listata tänään nähtyjä asioita. Käytin tuohon sitten sen aikaisemman päivän paperisilppuja, tällä kertaa sinisävyisen sijaan aurinkoisen puna- ja keltasävyisiksi värjättyinä. (Ne tänään nähdyt asiat saattoivat myös vaikuttaa valittuun värimaailmaan...) Taustalle oli taas tarkoitus väritellä vahavärillä jotain kehystä, mutta aiempien sivujen liimat muokkasivat värityksen lopputulosta. Noille sivuille sais muuten varmaan hyvin väriteltyä kolikoiden kohokuvioita...

(PS. Närhet ei sentään tapelleet merellä, vaan paluun jälkeen kotipihassa lintulaudalla.)

Valmista tuli.

...meinaan niistä Cthulhu-lapasista.

Saatoin ehkä neuloa hieman liiankin löysää ettei langat kiristäisi, ainakin niistä tuli jopa oudon pitkät. No, mahtuu ainakin käsi sisään kumpaankin.

Puikot oli kokoa 2,5 ja lanka Viking Vilmaa. Yksi kerä vaaleanvihreää taustaväriä riitti mainiosti molempiin lapasiin ja ylikin jäi, mutta tummanvihreä lonkeroväri loppui kesken toisen peukalon ja piti korkata uusi kerä.

Muistikirjamaaliskuu - nyt peräti neljä sivua

En sentään heittänyt pyyhettä kehään, vaikka päivitys vähän venähtikin. No, ehkei kukaan ihan henkeään pidätellen kuitenkaan odottanut.

Tehtävähaasteet löytyy siis täältä ja täältä. Jossain tapauksissa taisin vähän askarrella ensin ja vasta sitten huomata, että olinkin muistanut haasteen vähän sinne päin.

Kolmannentoista päivän tehtävä oli myöntää ja suunnitella itselleen kunniamerkki jostain aiheesta. Päätin myöntää itselleni kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, vaikka syy, josta merkki myönnettäisiin, jäikin vähän hämäräksi. Ehkä sain sen siitä hyvästä, että keksin lopulta käyttöä kuville, jotka leikkasin "askartelutarvikkeiksi" joskus kymmenen vuotta sitten parista mainoslehdykästä. Siihen aikaan oli näköjään muotia käyttää kakaduja muotikuvausten rekvisiittana, ja jotenkin epäilen, että papukaijamerkkiin käytetyssä kuvassa ollut takki saattoi hivenen kärsiä ennen kuin kuvat oli otettu. (Askarteluun lopulta päätyneessä osassa se ei tietenkään näy, mutta lintu istui siinä takilla, jonka pinta oli eripaksuisista langoista laadittu, ja ilmeestään päätellen haukkaaminen on vain ajan kysymys.) Selvästi toinenkin lintu arpoo, mikä osa jännittävästä lampusta lähtisi helpoimmin irti ja minkä irrottamisesta seuraisi riemastuttavin ääni.

Neljännentoista päivän tehtävä oli listata lempiasioita, joskin listasin asioita jotka ilahduttivat minua juuri listaamisen päivänä. Ei suurensuuri merkitysero, mutta lista olisi saattanut olla hivenen erilainen, jos olisin miettinyt yleisemminkin jotain lempiasioita. Tai en tiiä. Löysin samasta arkistosta noiden edellisen sivun kakadukuvien lisäksi myös niin ikään askarteluun suunnilleen yhtä kauan säästellyn iloisen karkkipussin. Se sopi hyvin iloisten asioiden listaamiseen. Vähän liimasin tarroja teeskennelläkseni, että sivu vaati muka enemmänkin askartelua kuin pelkkää leikkaamista, liimaamista ja listaamista.

Viidennentoista päivän tehtävä oli liimata kauppalista. Meilläpä on tuollainen hirveän kätevä listapohja, johon voi suunnitella viikon ruokalajit ja listata viereen mitä tarvikkeita niihin pitäisi ostaa. Tai siis teoriassa se on kätevä, käytännössä sitä ei tule juurikaan käytettyä ainakaan siihen ruokasuunnittelutarkoitukseen. Kauppalistatarkoitukseen sentään joskus, kun se roikkuu jääkaapin ovessa ja siihen voi huomatessaan listata mikä on loppu tai loppumassa.

Taas hävetti vain liimata yhtä paperia ja kutsua sitä askarteluksi, joten "koristelin" sitten liimaamalla palan toista paperia, jota olen ajatellut käyttää "johonkin", ja tasapainoa tuottamaan myös karkkipaperin. En siltikään ole oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Kuudennentoista päivän tehtävä oli tunnustus tai paljastus itsestä. Eikä senkään eteen tullut kovin paljoa askarreltua... Olen säästellyt tuota korttia slaminkanneksi tai postcrossingiin, mikä ei tietenkään ole kauhean perusteltua, kun molemmat postiharrastukset suuntautuvat lähinnä ulkomaille, eikä vastaanottaja välttämättä ymmärtäisi tekstin hauskuutta. Siis liimataanpa sekin samaan vihkoon! Ruusukuosipaperi taustalla tuntui istuvan kortin glamour-imagoon hyvin, samoin kuin pinkki kimalleliima. Sitten muistin kesken kaiken, että tänäänhän on Pyhän Urhon päivä, ja piirtelin vähän heinäsirkkoja ja viinirypäleitä kulmiin.

Pistäydyin myös Tiimarissa siltä varalta, että sieltä löytyisi apilatarroja, jos vaikka huomenna tulee mieleen tunkea päivän askarteluihin vähän Pyhää Patrickia, riippumatta siitä mikä se päivän teema oikeasti on. No ei löytynyt. Sen sijaan löysin kaikkea muuta alennuksella, ja vasta jälkikäteen tuli mieleen että tarvitsenko nyt muka yhtään lisää askartelutarvikkeita, häh, mitä.

Muistikirjamaaliskuu - seuraavat kolme sivua

Olen edelleen jatkanut muistikirjamaaliskuun parissa, vaikka väliin osui tökkimisvaihekin. Minkä ehkä huomaa lopputuloksista. On kuitenkin ollut kivaa käydä katselemassa muiden tuotoksia, silloinkin kun omat ideat on olleet vähän vähissä.


Kymmenennen päivän tehtävä oli top ten-lista vapaavalintaisesta aiheesta. Siis periaatteessa kivaa, paitsi että jotenkin en keksinyt mitään, mistä olisin saanut aikaan kivan kokonaisuuden. Lopulta sain aikaiseksi liimata sivulle Voimasta saksitun sopulijoukon, jota olin ajatellut käyttää joka tapauksessa johonkin, ja seuraavana päivänä työvuorojen välisessä väsymyshorkassa listailin sillä hetkellä naurattaneita sanoja ja ilmaisuita, joista mikään ei ehkä ole ihan "stop the press"-ainesta.

 Joskus teini-ikäisenä pidin listaa oivallisista haukkumasanoista, ja "alatyylinen persimooni" oli listan kiistaton kunkku. (Muistamistani sen listan haukkumasanoista ei valitettavasti ollut tähän muistikirjatarkoitukseen, eikä niitä olisi edes riittänyt kymmentä.) Totesin myös, että tuokin kynä olisi syytä päivittää uudempaan.

 Yhdennentoista päivän tehtävä oli kertoa päivän syömisistään. Toistaiseksi nämä ruoka-aiheiset tehtävät on inspiroineet aika vähän, ja sattui vielä sellainen päivä, jolloin syömiset ei varsinaisesti olleet kovin kertomisen arvoisia :D Maanantaisin yleensä ulkoistan ruuanlaiton (mikäli pääsen töistä sellaiseen aikaan, että kantapaikassani tarjoillaan vielä lounasta), mutta tietenkään juuri tällä kertaa en. Koska päivän pääateria koostui nostalgisesti muinaisten opiskeluaikojen perusmätöstä, päätin sivua ensin teippailtuani tuoda siihen sittenkin elementtejä sen ajan decoilu/postijuttutyylistä, mihin kyseinen ruokalajikin kuului. Eli revittyä paperia ja kimallekontaktimuovia - niin, ja siihen aikaanhan kirjepaperia koristeltiin muun muassa vesivärein värittämällä. Oikeastaan tuosta väripaperista tuli ihan hieno. Tungin sekaan kalatarroja käyttääkseni niitäkin edes johonkin.

 Vesiväritettyyn paperiin tykästyttyäni tuli visio tälläisestä sivusta, jonka päätin toteuttaa seuraavaksi - aiheesta riippumatta. Onneksi kahdennentoista päivän aihe oli "lainaus josta pidät", eikä esimerkiksi kolmiulotteinen sommittelutehtävä tulitikuista ja paperihaitareista, niin pääsin jopa käyttämään ideaani. Siis puu vesivärein paperille, joka on valmiiksi revitty sivulle sopivan kokoiseksi - niin että taustalle mahtuu tummat kehykset ja niihin kimalleliimapisaroita koristeeksi. Ajattelin ensin liimailla kehykset mustasta paperista, mutta päädyinkin värittämään ne vahavärillä. Ja kyllä, värittelin ne ennen kuin liimasin puuta siihen päälle.

Lainauksen keksiminen olikin sitten haastavampaa. Kun puusta tuli niin kiva, tuntui joku luontoaiheinen lainaus sopivammalta kuin sitaatti robotista ja sillivoileivästä, tai joku "elämä on kuin päärynäpurkki, vain soikeampi"-lohkaisu. Käytin pidemmän aikaa sopivien lainausten etsimiseen kuin muuhun toteutukseen, ja lopulta päädyin kuitenkin käyttämään otetta runosta Ruohometsän kansasta, joka on jostain syystä lähiaikoina pyörinyt mielessä silloin tällöin. Jostain syystä pelkkää tekstiä ajatellessa mieleen tuli Tolkien, mutta ehkä kuviteltu "tolkienmaisuus" onkin oikeasti "panupekkasmaisuutta", koska Panu Pekkanen on suomentanut runot sekä Sormusten herrassa että Ruohometsän kansassa?

Taidanpa muuten vesivärittää ne paperin repimisestä syntyneet silputkin ja käyttää niitä johonkin tulevaan päivätehtävään, sikäli kuin onnistuu. Se tässä kuitenkin on hauskaa, että tulee vähän mietittyä ja kokeiltua erilaisia tekniikoita ja toteutustapoja.

PS. Tuli mieleen, että aina kun jätän kommentteja muille, luen jostain syystä sen bloggerin "todista, että et ole robotti"-kirjainhässäkkätehtävän muotoon "todista, että et ole idiootti" ja sitten tulee kauheat paineet!


PPS. Laitetaanpa vielä viikonloppuna otettu bonuskuva siitä, miten cthulhu-lapaset lähti etenemään. Bussissa neulottavaksi niistä tosin ei ole, kun ohjetta on niin vaikea seurata bussin tärinässä.

Valmistuneita sukkia

...Kuten sanottua, sukka on aika sopivan kokoinen projekti bussissa neulottavaksi. Lohikäärmepuseron lisäksi tässä kevättalvella on valmistunut myös pari sukkaparia, kiitos bussissa vietettyjen työmatkojen. Näihin on kulunut noin viikko per sukka.

Siitä Larvik-langasta, josta ei sitten tullutkaan puseroa kun se loppui kesken, piti sitten langalle kostoksi tehdä sukat.

Varsista tuli sopivan pitkät, mutta noista teristä tuli jotenkin ihan jäätävän leveät, ja tuntuivat käytössä leviävän vielä lisää. Saa nähdä, miten ne käyttäytyvät pesussa. Tähän pariin ei ollut mitään ohjetta, katselin netistä erilaisia ohjeita sieltä täältä ja sovelsin niistä. Tosin vahvistettu kantapää ei ollut fiksuin mahdollinen idea toteuttaa noin paksusta langasta, siitä tuli vähän jäykkä.

Toinen sukkapari oli tilaustyö työkaverille, joka oli saanut lahjaksi joltain sukat joskus (vuosia?) aikaisemmin, ja toivoi jonkun osaavan tehdä samanlaiset. Rohkea kaveri, kun tulee ensimmäiseksi tilaamaan toivesukkiaan aloittelevalta neulojalta... No, oli sitten kumminkin bussipuuhaa ja samalla neulevarmuuskin lisääntyi, joten otin haasteen vastaan, komennettuani kaverin hankkimaan itse langat.  Sukat toteutin sitten Janne-langasta, jota kauppias oli kuulemma hänelle suositellut. Tällä kertaa en edes itse heittänyt vyötettä roskiin, koska aioin paketoida valmiit sukat siihen - työkaveri saisi samalla sitten ohjeen pesulämpötilasta tai mitä kuvioita siinä vyötteessä nyt sitten olikaan. No, jonkun yleisen sähläyksen seurauksena vyötteen heitti roskiin kuitenkin parempi puoliskoni, joten sukat tuli toimitettua perille ihan eri langan vyötteessä... Riemastunutta työkaveria se ei kuitenkaan haitannut.

 Vilma-langan vyöte kuuluu jo seuraavaan projektiin - suuruudenhullu aloitteleva neuloja kokeilee seuraavaksi Cthulhu-lapasia. (Näyttää ihan sopivalta ensimmäiseksi kirjoneuleprojektiksi, eikö?)

Muistikirjamaaliskuu - seuraavat kolme päivää

Jatkan edelleen hyväksi havaitulla "kolmen päivän sivut samassa"-julkaisutahdilla, vaikka olenkin jatkanut askartelua sivun päivävauhdilla.

Seitsemännen päivän teema oli muistella viime vuoden maaliskuuta. Piti vähän luntata päiväkirjasta ja kalenterista, mitäs silloin tulikaan tehtyä, ja työkuvioiden päivittyminen leimasi silloin koko kuuta. Tosin nythän ne sitten ovat pysyneet jokseenkin samoina jo vuoden.

Tekstien asettelua olisi ehkä voinut miettiä jo ennen kuin sanojen loput valuivat alas sivua kun eivät mahtuneetkaan muuten, mutta kerrankos sitä... Tuo Kirjaston kissat-strippi on tältä vuodelta, mutta osui muuten hyvin aiheeseen.


Kahdeksannen päivän teema oli toistaa satunnaisesti sinä päivänä muista blogeista luettuja tekstejä. Alun perin puhe taisi olla yksittäisistä lauseista, mutta kun oli kansainvälinen naistenpäivä ja kaikkea, siteerasin tuon pitkähkön pätkän Milla Jurvaa Kansan uutisten blogista, jonka jakoi useampikin kaverini Facebookissa. Muut siteeraukset olivat sitten kevyempää tavaraa - mukaan taisi osua Lauran verstas (peräti kahdella osumalla), Sleep Talkin' Man ja Paskatykki. Kopioin jokusen lauseen myös Muistikirjamaaliskuuhun osallistujilta, mutta lopulta tuohon valikoitui ne lauseet, jotka mahtuivat tuon pidemmän lainauksen kanssa samalle sivulle!

  

Printterin puuttuessa piti kirjoitella sitaatit käsin. (Ja selasin oikeasti läpi noin miljuuna blogia, joita lueskelen satunnaisesti, mistä hyvästä joukossa oli sitten vanhempiakin merkintöjä.) Taustakuvana on jään pintaa jostain kalenterikuvasta. Ja koristeena on läpinäkyviä kuplatarroja - tai oli siellä kuplien seassa jotain simpukoitakin.

Yhdeksännen päivän teema oli  laittaa sivulle resepti. En nyt sitten ihan hirveästi panostanut tähän tällä kertaa...

Nyt käytin sitten teippiä, mitä ehdoteltiin hyväksi askarteluvälineeksi jo haasteen alussa. Olen itse aika teippinoviisi. Tuon ostin Tigeristä kirjekuorien teippaamiseen jonkun aikaa sitten, ja ehdin jo teipata sillä yhden kirjekuoren pöytäliinaan kiinni viime viikolla. Kuori lähti irti pöytäliinasta, mutta teippi ei, tai oikeammin teipin värit ei lähteneet vaikka pinta lähtikin. Harmitti. Tällä kertaa teippi kuitenkin tarttui sinne minne pitikin. Aioin kirjoittaa reseptin sivellinkynällä, jonka huomasin melkein kuivaksi jo otsikon kohdalla. Kun mietin tarkemmin, totesin ettei ihmekään jos on kynä vähän kuivunut - sehän on jotain 22 vuotta vanha. Oikeastaan ihme, ettei se ole kuivunut tuon enempää... Resepti piti sitten kirjoittaa jollain random geelikynällä loppuun, ja tehdä lisäyksiä tussilla. Alkuperäinen resepti löytyy täältä, ja siitä on suunnilleen jokainen kokeillut kaveri soveltanut omia versioitaan, joista osan mainitsin noissa lisäyksissä. Itse tykkään laittaa lisää tummaa kaakaota ja vähemmän sokeria, mutta yksi kaveri laittaa enemmän sokeria ja kaakaoksikin sokeroitua juomajauhetta - kääks! Niin paljon kuin makeista herkuista tykkäänkin, on olemassa myös liian makeaa...

Lohikäärmepusero

Kuten taisinkin mainita, neuloin elämäni ensimmäiset sukat kuluneena syksynä.

Toinen projekti olikin sitten reteästi villapaita ja lisäksi ilman ohjetta omasta päästä. Tässä vaiheessa saan varmaan vielä puhua "villapaidasta", vaikka lopputulos onkin silkkaa akryyliä, sillä aloitin alunperin harmaalla villasekoitelangalla. Sehän loppui heti kesken. Kun menin ostamaan lisää, sain kuulla että se on ihan oikeasti loppuunmyyty - olin siis ostanut jotkut viimeiset varastonpohjajämäkerät alelaarista, eikä lisää ollut tulossa. Harmitti niin vietävästi, että meinasi jäädä paidanneulomiset siihen. Saman tyyppistä lankaa ei ollut tarjolla, ja jonkun aikaa tuskiteltuani piti miettiä projekti uusiksi jostain erityyppisestä langasta. Ja purkaa ne vanhat. Ne vanhat piti purkaa siksikin, että olin  tehnyt pienen laskuvirheen ja ympärysmittaan oli vilahtanut 40 silmukkaa aiottua enemmän, joten silmukatkin piti laskea uusiksi.

Uudeksi langaksi valikoitui Fancy Yarn Huldra, koska se oli hauskan näköistä, hauskan tuntuista kädessä ja lisäksi sinisenkirjava Huldra sointui ihanasti siihen siniseen huivilankaan, josta oli tarkoitus tehdä selkäharja. Olen näköjään heittänyt jo pois sen langan vyötteen - olikohan se nimeltään Venezia? Koko paidan idea nimittäin lähti alunperin röyhelöhuivilangoista, joita ihmettelin kaupassa. Niissä oli kauniita värejä ja niistä näköjään saa hauskoja pintoja, mutta en halunnut tehdä röyhelöhuivia. En juurikaan käytä huiveja pelkkinä asusteina, vaan yleensä kaulan suojaamiseen ja lämmittämiseen kylmällä säällä. Röyhelö- ja harsohuivit eivät oikein näytä siihen tarkoitukseen sopivimmilta, ja voin kuvitella, että huivin röyhelöt jäisivät koko ajan takin vetoketjun tai nappien väliin, eivätkä sen seurauksena näyttäisi kovin kauaa kovin kauniilta. Mutta voi! Huivilankojen kauniit värit ja hauskat pinnat houkuttivat silti, ja mielessä käväisi, voisiko niitä käyttää muuhunkin kuin huiveihin. Vaikka jonkun isomman neuleen yksityiskohtiin? Yhden kaupan ikkunassa näin myös huivilangasta toteutetun röyhelötyynynpäällisen, mutta mielessä iti jo jotain ihan muuta. Isomman neuleen, kuten vaikka villapaidan, joku yksityiskohta, kuten vaikka pystyraita. Yksityiskohta, joka ei jää takin vetoketjun tai nappien väliin, koska onkin selkäpuolella. Niin kuin lohikäärmeen tai dinosauruksen harja. Jee!

Tämä hiljainen suunnittelutyö tapahtui joskus loka- marraskuun aikana. Pääsin neulomaan paitaa Huldralla Joulun pyhinä. "Pääsin" myös purkamaan taas vaihteeksi, kun neule oli pyöröpuikolla lipsahtanut kierteelle jo alkuvaiheessa, mutta huomasin sen vasta siinä vaiheessa kun olin hyvää kyytiä menossa jo toisessa kerässä. Ja Huldra oli paljon, paljon vaivalloisempaa purkaa kuin neuloa. Olin taas sitä mieltä, että neulominen on ihan paskaa, ja taidan jatkossa mieluummin lukea bussimatkoilla. No, sittemmin uteliaisuus voitti - pitihän se päästä näkemään, miltä lohikäärmepaita näyttäisi oikeasti. Ja kun paidantekele kasvoi liian suureksi kuljettaa mukana bussissa, ensin neuloin bussityönä hihoja ja sitten kun nekin olivat tarpeeksi pitkät suurempaan kokonaisuuteen liitettäväksi, lohikäärmepaita eteni telkkarin katsomisen tahtiin ja bussiprojekteiksi piti aloitella uusia sukkia.

Oletko jaksanut lukea tänne asti? Nyt odotus viimein palkitaan, ja seuraa kuvia lopputuloksesta. Tässä siis paita henkarilla, edestä päin kuvattuna. Muitakin värejä kuin sininen valikoitui mukaan aika sattumanvaraisesti, mutta ihan oman mielenkiinnon ylläpitämiseksi - ja raitojen koot ovat epäsymmetrisiä samasta syystä. Yleensä yksi raita on yksi kerä, mutta hihoissa oli joku eri systeemi. Häntä näkyy tässä kuvassa tosiaan nurjalta puolelta, koska häntä on pelkästään selkäpuolella.

Ja toinen henkaripotretti takaa, näkyy se selkäharja, häntä ja huppukin jotenkuten.

Häntä pakkaa taittumaan jonkun verran mutkalle, koska häntä on neulottu edestakaisin mutta pyöröneuleena neulotussa vartalo-osassa huivilanka piti laittaa kaksin kerroin, ja siirtymäkohta sitten pakkaa mutkaantumaan.

Jos ei henkaripotretit ole häävejä, niin ei kyllä poseerauskuvakaan, mutta havainnollistaa kuitenkin miten hupulle kävi. Lanka nimittäin loppui taas kesken - tällä kertaa se huivilanka, enkä viitsinyt ostaa uutta vyyhtiä jonkun kymmenen sentin takia. Enkä oikein hahmottanut minkä kokoinen hupusta on tulossa, ennen kuin se oli valmis - eikä se sitten ylettynytkään päähän, vaan siitä tuli pelkästään  hiukset peittävä nutturahuppu. Edellyttäen, että hiukset on nutturalla sopivalla korkeudella.

Mutta ei se ehkä ihan hirveästi haittaa kuitenkaan. Kun en yleensä käytä huppujakaan, ja pienempi huppu ei alhaalla ollessaan rytisty hankalasti takin alle. Ja on se paita muuten aika kiva. Pörheä ja lämmin...

Muistikirjamaaliskuu jatkuu

Ajattelin jo alunperin postailla vasta useamman päivän tuotokset kerralla. Olen kuitenkin käynyt ahkerasti kurkkimassa muiden tuotoksia joka päivä. Ja olen askarrellut innoissani. Eräänä aamuna ajattelin jopa reippaasti katsoa kuudelta ilmestyvän päivän tehtävän jo ennen töihin lähtöä, ja töissä sitten hautoa ideoita toteutukseen - kunnes tajusin, että olen lähdössä varttia vaille kuuden bussilla! Jäi tehtävän katsominen iltapäivään...

Neljännen päivän tehtävä oli listata, mitä tarvitsen ja mitä haluan. Siitä tulikin melkoinen sekamelska koko aukeamalle.

Ehdin tehdä tuon tarvelistan kiiltokuvineen ennen lähtöä seuraavaan työvuoroon illalla. Keskellä yötä listatuista haluista tulikin sitten melkoista tajunnanvirtaa, äkillisellä itsereflektiolla höystettynä. Samalla juttu levisi pikkuhiljaa aukeaman toiselle sivulle. Olen oikeasti miettinyt aina välillä, että olisi hienoa jos olisi sellainen tyylikäs kirja joka on täytetty kuvauksilla kaiken maailman otuksista. Siis ei kun otuksia piirtämään ja hiukan hahmonkehittelyä auki kirjoittamaan, että kirjan sivulla olisi jotain tekstiäkin. Teksti on oikeasti melkoista dadaa, eikä piirroksetkaan onnistuneet kuin vähän sinne päin - ensimmäinen naamakuva ihmisbambista ja satyyrin naama onnistuivat kohtalaisesti, keksiä syövä bambi ei lainkaan ja kropatkin on ihan hirveitä. Mutta näillä mennään.


Viidennen päivän tehtävä oli kirjoittaa jotain lehdistä leikatuilla kirjaimilla. Katselin, että muut on toteuttaneet kaikkia mieltä kohottavia mietelauseita ja elämän ohjeita kirjain kerrallaan. Itse leikkelin satunnaisia otsikoita pinoon ja aloin vasta lopuksi katsoa, muodostuisiko niistä jotain järkevää tai järjetöntä. Tällainen tarina tuli.

Siltä varalta, että joku nuorempi lukee tätä, pitänee lisätä että omassa lapsuudessani "hamppari" tarkoitti suunnilleen samaa kuin "pulsu" nykyisin, ja lehdistössä sekä markkinointialalla esiintyvä taipumus kutsua hampurilaisia hamppareiksi aiheuttaa edelleen nikottelua. (Okei, voi se johtua jostain alueellisista murre-eroistakin, eikä pelkästään ajan kulumisesta. Silti.)

Kuudennen päivän tehtävä oli kertoa mitä keräisin, jos raha tai tila eivät rajoittaisi.
No varmaan kaikenlaisia pupujuttuja - mutta niinhän kerään nytkin. Samoin kuin askartelutarvikkeita, joita en käytä kuin ihan satunnaisesti. Jotain muuta siis piti keksiä. Ööh, keräisinkö kokemuksia? Ja lelujen keräilyhän tunnetusti on aina kivaa, vaikka juuri sitä raha ja tila rajoittavat.

Keräilisin siis barbeja, ja rakentaisin niille kokonaisen nukkekotikaupungin. Sen lisäksi keräilisin bongauksia meri- ja järvihirviöistä. (Jos olisi pakko olla realistinen, ehkä kuuluisilla hirviöjärvillä käyminen ilman bongauksiakin olisi tarpeeksi kova juttu. Mutta ei nyt olla realisteja.) Kuvassa ei muuten erotu yhtään kuvateksti "Liz Taylor on vain kuvausrekvisiittaa" - ei se meinaa erottua alkuperäisessäkään. Tuo hopeapaperi se vasta hotkaiseekin musteet näkymättömiin jopa kuulakärkikynällä kirjoitetuista teksteistä... En nimittäin meinannut löytää mistään lehdestä sellaista kuvaa, missä olisi tarpeeksi vettä hirviölle! Elizabeth Taylorin nuoruuden poseeraus oli pitkään ainoa, sitten löytyi tuo toinenkin kuva. Vasta liimaamisen ja hirviöitten piirtelyn ollessa jo kovasti käynnissä, hahmotin että Elizabeth Taylor kelvannee tässä yhteydessä edustamaan myös barbeja - vaaleanpunainen uimapuku ja hohtava hymy löytyy  jo valmiiksi.

Muistikirjamaaliskuu - ensimmäiset sivut

Yleensä netistä löytyy kaikkea jännittävää jonkun linkkiä seuraamalla, joka johtaa toiseen linkkiin ja siitä taas toiseen linkkiin. Jotenkin tällä tavalla törmäsin myös Hupsistarallaan ja Ikomin emännöimään Muistikirjamaaliskuu-haasteeseen. Ajattelin ensin, että vilkuilen vähän millaisilla tehtävillä sivuja pitää täyttää, ja päätän osallistumisestani sitten myöhemmin, mutta löysinkin itseni ostamassa tarkoitukseen sopivaa vihkoa jo helmikuun puolella :D En ole aiemmin osallistunut muistikirjahaasteisiin, joten kerta se on ensimmäinenkin.

Vihkokseni valikoitui yllätyslöytö Henkkamaukalta (mistä lähtien Henkkamaukalla on myyty vihkoja?), koska siinä oli riemukkaan törkeä leopardikansi ja ihanan violetit viivattomat sivut. (Kuvasin sen vasta ensimmäisen sivun jo täytettyäni, mitään kuvioita sivuilla ei siis ole.) Saatan ehkä jossain vaiheessa koristella kannen vielä jollain, mutten ainakaan aloittanut siitä.

Ensimmäisen päivän haaste oli koristella ensimmäinen sivu. Olin ajatellut ennakkoon printata ja laittaa vihkoon Muistikirjamaaliskuun teemabannerit, mutten tietenkään muistanut ottaa printtejä hyvissä ajoin. Mukailin kuitenkin bannereita ympyröimällä kirjaimia - enkä tietenkään onnistunut asettelemaan niitä ihan tasaisesti. No, ehkei se haittaa sitten kuitenkaan...

Etusivulla tuli käytettyä geelikyniä, kiiltokuvakehyksiä ja Emily the Strange-leimasimia, jotka sain joskus lahjaksi kaverilta. Leimasimien jälki oli oudon himmeä, ja sitten huomasin leimasintyynyn melkein kuivuneen. Ei ihmekään, että hämärsi.


Toisen päivän haaste oli esitellä itsensä. Siihen minulla ei ollut ennakkoon mitään hienoa ideaa (toisin kuin etusivuun, josta tuli aika lailla sen näköinen kuin ajattelinkin), joten se päätyi melko instanttina tehdyksi roiskinnaksi.

Sisältö on enimmäkseen toteutettu tarroilla. Etsin oikeasti noita pyöreitä tarroja tuohon etusivulle, huomatakseni ettei ne mahdu kehyksien sisään, ja samalla löysin tarrojen seasta printin vanhasta valokuvasta, jossa poseeraan nyttemmin jo edesmenneen Trisse-kanini kanssa vuonna 2005. Miksi minulla on printtejä vuoden 2005 valokuvista tarralaatikossa? No, tähän tarkoitukseen kuva kylläkin sopi, joten ei kun käyttöön. Tarralaatikosta löytyi sitten muutakin sopivaa, eli lisää pupuja, ja lintuja, ja sateenkaaria (ja joku hapannaama odottamassa bussia joltain hyvin epämääräiseltä lahjaksi saadulta tarra-arkilta - se on tuo neliskulmainen tarra noiden tekstitarrojen vieressä, ei varmaan erotu kuvassa mistä siinä on). Tekstitarrat on samalta Happy Bunny-arkilta kuin pinkki hymyilevä Happy Bunny, ja mustat puput sekä mustat linnut Ruby Gloom-arkilta, josta on kaikki isommat tarrat jo käytetty muualle. Linnut olivat oikeasti arkin taustakuvia, mutta äkkiäkös ne leikkasi irti, ja myöhemmin vasta huomasin että tuosta toisesta irtileikkauksesta tuli vieläpä plektran muotoinen. Teekuppi on jostain lehdestä leikattu (ja johonkin slaminkanteen aiottu), ja teepussin paperi sen taustalla matkamuisto Ruotsin reissulta toissakesänä - niin ikään askartelutarvikkeeksi säästelty, kun tykkäsin sen kuvioinnista. Oli muuten kova sommittelu saada teepussi ja teekuppi mahtumaan sivulle niin, että kuppi peittää teepussista tekstit, koska kyseinen tee ei kuitenkaan ollut niin hyvän makuista, että olisin sen tekstin halunnut sivulleni :D Sateenkaari teekupissa kuvaa tietenkin sitä jaloa tunnetta, mikä teetä maistellessa valtaa mielen.

Joo, tämä sivu kuvaa minua aika hyvin. Tykkään pupuista, linnuista, hedelmistä ja teestä, ja varastoin kaikkea ihme sälää vuosikausia, kun kuvittelen vielä jonain päivänä askartelevani niistä.


Kolmannen päivän haaste oli kevään odotus - juuri sopivasti eilen alkaneen lumimyräkän päälle. Askarrellessa paskarrellessa vielä tuiskutti lunta niin ettei ulos meinannut nähdä, joten lopputulokseenkin tuli sitten ikuistettua säätila.

Tällä sivulla en edes tavoitellut tyylikkyyttä, kunhan leikkasin ja liimasin mukaan kivoja papereita. Lumiukko on peräisin jostain kirjepaperisetin kuoresta, jossa on sen verran heikosti liimaa, ettei juuri niille kuorille ole kauheasti postikäyttöä ilman tujua teippausta. Setissä tietenkin oli myös yhtä monta kuorta kuin paperiakin, joten kuoria jää pakosti ylimääräisiä senkin takia. Kukalliset paperit ovat peräisin jonkun slam-palautuksen mukana tulleesta viestistä, jossa luki vain "tässä täysi slamisi takaisin" ja lähettäjän nimi, joten en ajatellut säästää sitä kirjeenä, vaan leikkasin kauniit kuvat uusiokäyttöön :D Sivuun tuli vielä iskettyä haaraniitillä nauhanpätkä, jonka lumihiutalekuviointi muistutti kovasti kirjekuoren lumihiutalekuviointia (joka tosin jäi enimmäkseen kuoren toiselle puolelle, eikä mahtunut sivulle). Tosin nauhassa nyt on lumihiutaleiden lisäksi myös kirsikoita kuvastamassa sitä kevään ja puutarhan sulamisen odotusta... Meinasin ensin laittaa nauhan rusetille, mutta sitten tuli mieleen että saatan haluta jossain vaiheessa piirtääkin tuohon vihkoon ja rusetti saattaisi paksuntaa sitä liikaa. On se nauha ihan jees noinkin. Lopuksi sotkin ja piirtelin tussilla kiemuroita ja geelikynällä lisää lumihiutaleita! Enkä ole ihan tyytyväinen lopputuhrujen ulkonäköön, mutta kerrankos sitä tulee muistikirjaa sotkettua.

...Joku Buddha halusi myös ihan välttämättä osallistua askarteluun.