Siitä Larvik-langasta, josta ei sitten tullutkaan puseroa kun se loppui kesken, piti sitten langalle kostoksi tehdä sukat.
Varsista tuli sopivan pitkät, mutta noista teristä tuli jotenkin ihan jäätävän leveät, ja tuntuivat käytössä leviävän vielä lisää. Saa nähdä, miten ne käyttäytyvät pesussa. Tähän pariin ei ollut mitään ohjetta, katselin netistä erilaisia ohjeita sieltä täältä ja sovelsin niistä. Tosin vahvistettu kantapää ei ollut fiksuin mahdollinen idea toteuttaa noin paksusta langasta, siitä tuli vähän jäykkä.
Toinen sukkapari oli tilaustyö työkaverille, joka oli saanut lahjaksi joltain sukat joskus (vuosia?) aikaisemmin, ja toivoi jonkun osaavan tehdä samanlaiset. Rohkea kaveri, kun tulee ensimmäiseksi tilaamaan toivesukkiaan aloittelevalta neulojalta... No, oli sitten kumminkin bussipuuhaa ja samalla neulevarmuuskin lisääntyi, joten otin haasteen vastaan, komennettuani kaverin hankkimaan itse langat. Sukat toteutin sitten Janne-langasta, jota kauppias oli kuulemma hänelle suositellut. Tällä kertaa en edes itse heittänyt vyötettä roskiin, koska aioin paketoida valmiit sukat siihen - työkaveri saisi samalla sitten ohjeen pesulämpötilasta tai mitä kuvioita siinä vyötteessä nyt sitten olikaan. No, jonkun yleisen sähläyksen seurauksena vyötteen heitti roskiin kuitenkin parempi puoliskoni, joten sukat tuli toimitettua perille ihan eri langan vyötteessä... Riemastunutta työkaveria se ei kuitenkaan haitannut.
Vilma-langan vyöte kuuluu jo seuraavaan projektiin - suuruudenhullu aloitteleva neuloja kokeilee seuraavaksi Cthulhu-lapasia. (Näyttää ihan sopivalta ensimmäiseksi kirjoneuleprojektiksi, eikö?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti