Muistikirjamaaliskuun viimeiset päivät

Maaliskuun loppu häämöttää ja hauska haaste on ohi. Suurkiitokset haasteen tekijöille, on ollut kivaa askarrella teidän innoittamananne!

Kahdeskymmenesyhdeksäs päivä aiheena oli esitellä hauska ja ärsyttävä sananlasku tai sanonta sivullaan. Ehdin katsella muiden tuotoksia ennen omaani sen verran, etten keksinyt mitään kovin omaperäistä lähestymistapaa, vaan laitoin sitten pelkät sananlaskulaatikot tummalle pohjalle.

Hauskat sananlaskut saivat pohjakseen "jääpäivityksestä" ylijäänyttä värjättyä paperia, ja otin sen verran vapauksia, että hauskuuksia on peräti kolme kappaletta, kun paperille kerran mahtui. Ensimmäinen muistuttaa ylettömästä optimismista, joka on joskus paikallaan ja joskus todellakaan ei. Toinen ei taida varsinaisesti olla edes sananlasku, vaan jonkun kaverin takavuosien luonnehdinta siitä, millaisia säätä ennustavat sananlaskut tapaavat olla - mutta sinänsä hyvin osuva, ja jäi elämään pienessä piirissä. Kolmanneksi osui WC-huumoria, niin kuin monella muullakin näytti olleen. Kuulemma kyseessä on oikeasti säätä ennustava sananlasku, vaikka pienenä kuvittelin sen tarkoittavan sitä, ettei ihmiset oikeasti haluaisi herätä niin aikaisin. (Sopii hyvin viimeöiseen kellojen siirtämiseen.)  Inhokkisananlasku puolestaan -  no, se on alkujaan ilmeisesti syntynyt siitä, että agraariyhteiskunnassa hevosia on yritetty astuttaa silloin kun ne eivät enää tai vielä ole kiimassa, kun ensin piti kyntää pellot ja herraties mitä, mutta erityisen raivostuttavaksi sen tekee käyttö kouluväkivallan oikeuttamiseen. "Oikeasti sinun pitäisi olla imarreltu siitä että sinut pahoinpideltiin joukkovoimalla yhtä vastaan, pulpettiisi räittiin, kirjasi revittiin, kynäsi katkottiin, koska hei, rakkaudesta se hevonenkin potkii." Luultavasti samat henkilöt käyttävät sitä myös lähisuhdeväkivallan ja perhemurhien oikeuttamiseen. INHOAN kyseistä sananlaskua isoin kirjaimin! Mennään jo mukavampiin aiheisiin, kiitos.

Kolmaskymmenes päivä tehtävänä oli täyttää sivu annetun listan mukaan. Sivulta piti löytyä langanpätkä, hedelmätarra, pala kirjekuorta, muistilappu, jotain pyöreää, jotain vihreää ja laastari. No, myönnetään että oikaisin muistilapun kohdalla ja liimasin vain suikaleen taskun pohjalta löytynyttä nuhjaantunutta kauppalistaa. Ja hedelmätarrakin oli valmiiksi pyöreä.

Langanpätkiä lisäsin sitten useamman lähiaikojen neuleitten jämälangoista, ja teippasi ne kiinni laastarilla. On tuo tipulaastari niin söpöä, että melkein harmittaa ettei sitä tarvitse useammin. Kirjekuoren pala on taas tuollaista valmiin setin liimatonta kirjekuorta, joka on sen kokoinen että sinne mahtuu vain kyseisen setin paperi vain tietyllä tavalla taiteltuna, ja tietysti setin paperit on loppuneet jo aikoja sitten. Hyvä vaan, että kuorilla saa välillä vähän askarrella ;) Hetken mietin, oikaisinkohan myös vihreän värin suhteen, mutta sitä löytyy molemmista hedelmätarroista, laastarista, lankanipusta ja jopa raitana kirjekuoresta, niin enpäs oikaissut.


Kolmaskymmenesensimmäinen päivä on samalla kuukauden ja askarteluhaasteen viimeinen päivä, jolloin tehtävänä oli katsoa taaksepäin ja kertoa mitä oppi maaliskuussa. No, jotenkin tässä on nyt sitten ollut askartelut ja neulomiset niin tiiviisti mielessä, että opituista asioistakin tuli ensiksi ne mieleen...

Kun juur etsiskelin niitä jämälankoja edelliselle sivulle, muistui mieleen joskus näkemäni joulukortti, jossa oli neuleenpätkä coctailtikuilla. Ja ei kuin tekemään samoin. Totesin myös, että kortin lähettänyt, valtavan siistin neuleen cocktailtikuille tehnyt rouva oli luultavasti neulonut pätkän ensin puikoilla ja vasta ennen liimaamista siirtänyt sen tikuille, toisin kuin minä. Cocktailtikuilla on huomattavan rosoinen pinta, joka raastoi ja vanutti lankaa ihan vääriin suuntiin! Lyhensin niitä lopuksi sommitelmaan sopiviksi kanin kynsisaksilla. En myöskään ollut varma liimani pitävyydestä, joten kuorrutin koko komeuden kontaktimuovilla. Vaikka se ehkä onkin vähän tyylirikko. Aku Ankka-mainoksista saksittuja hauskoja kuvia olin ajatellut alkukuusta käyttäväni näihin askarteluihin, mutta eipä sitten ollut tilaisuutta ennen kuin nyt. No, vihkoon jäi vielä monta kokonaista aukeamaa. Ehkä niitä tulee joskus täytettyä ilman haastettakin?