Pocket letters - kirjeitä ja kivuuksia kansiotaskuissa

Tässäpä taas yksi blogeista ja Facebookin askarteluryhmistä levinnyt villitys kokeiltavaksi: Pocket letter, eli keräilykorttikansion muovitaskusivulle koostettu ja koristeltu lähetys. Kirjeen lisäksi mukana on askartelutarvikkeita, tarroja, teetä - mitä nyt lähettäjä saakaan sopivasti mahtumaan muovitaskuihin. Koostamisessa voi käyttää apuna opasta siitä, missä järjestyksessä ja millä tavaralla taskut täytetään, tai sitten voi improvisoida, tai täyttää taskuja vastaanottajan toiveiden mukaan. Ja innokkaita vaihtokavereita voi etsiä vaikka Pocket Letter Pals-sivustolta, tai sopia vaikka valmiiksi tutun kirje- tai nettikaverin kanssa, että vaihdetaankos välillä tämmöisiä. Näköjään myös Swap-botissa on tarjontaa.

Osallistuin itse yhteen organisoituun vaihtoon yhden seuraamani postituslistan kautta. Siinä ei vaihdettu kirjeitä päikseen, vaan jokainen lähetti omansa listan seuraavalle. Niinpä itse koostin ja lähetin pocket letterin Isalle Saksaan ja sain pocket letterin Donnalta Yhdysvalloista.

Seurailin nyypiönä ja ensimmäistä kertaa kokeilevana aika pitkälti tuota kirjoitettua ohjetta. Lisäksi olin koristellut kirjetaskut vain yhdeltä puolelta, vaikka ilmeisesti useimmat koristelevat ne molemmin puolin, ja "koristelu"-tyylini on muutenkin aika karu. Toisaalta tungin taskuihin tarrojen ja helmien yms lisäksi noin kuuden molemmin puolin kirjoitetun A5:n mittaisen kirjeen sekä muutaman pienemmän lapun täynnä jutustelua - kun monet ovat valittaneet, että pocket letter-tyyliin kirjeet jäävät todella lyhyiksi! Ehkä kyse onkin paperivalinnasta tai käsialasta...

Pari taskua tuli koristeltua LTC-leimoilla - ilmeisesti Isa harrastaa myös geokätköilyä, joten selostin kirjeessä sitten ummet ja lammet letterboxingista lieveilmiöineen :) Aforismeja en kauheasti harrasta, joten tuota keskiöön laitettavaa sitaattia piti etsiä suunnilleen kissojen ja koirien kanssa, ennen kuin löysin jonkun, jota käyttää, tai josta riipaista jotain sanottavaa myös kirjeeseen. Voi olla, että jatkossa jätän siteeraukset vähän vähemmälle, kun näköjään muutkin tulkitsee sitä ohjetta vapaammin.


Tässä puolestaan pari kuvaa Donnalta saamastani ihanuudesta. Toivottu teema oli puput, ja niitä riittikin molemmin puolin!

Kirje myös takaa. Melkoinen osa kuvassa näkyvistä koristuksista on itse asiassa niitä askartelutarvikkeita, mutta tuo iloinen pupunnaama tässä kuvassa oikeassa yläkulmassa on se kirje - jopa onkin mahdottoman somaa kirjepaperia!

Suorituspaineet on kyllä puskeneet pintaan nyt kun olen muitten tekemistä pocket lettereistä katsellut enemmän kuvia. Toisaalta moni niitä harrastava harrastaa myös decoja, ja siksi onkin harjaantuneempi koristelija. Ja toisaalta, oma tyyli on kullakin omansa.  Ehkä uskallan kokeilla toistekin!

Tai sitten voi aina vaihdella teepusseja ilman ylimääräisiä koristeita ympärillä, kuten tässä tapauksessa. Sain Lenkalta Tsekistä myyräteetä, ja lähetän vaihdossa takaisin muumiteetä!

Päivyrikokeilu / haaste kirjoittaa ja kuvittaa joka päivä

 Sanoinhan, että oli lipsahtanut vähän päivitystauon puolelle? Ja lupailin postailla vähitellen sen aikana toteutuneita projekteja?

Olin melko varma, että olisin tehnyt jonkun inspiraatiopäivityksen hobonicheista ja fauxbonicheista - no en näköjään ollut tehnyt, vaan jutellut niistä siellä täällä ihan muualla. Hobonichi on siis japanilainen kalenteri tai päivyri, ja Fauxbonichi brändituotteen sijaan samantyylinen, mutta omatekoinen päivyri, jossa on ruudutetut sivut, ja johon tulevien tapahtumien kalenterin lisäksi pidetään päiväkirjaa sivu kerrallaan piirtämällä ja liimailemalla kuvia kirjoittamisen lisäksi. Tai siis niin itse ainakin ymmärsin ensialkuun, koska kuvahaku sanalla "fauxbonichi" tuottaa inspiroivia esimerkkikuvia kauniisti kuvitetuista päiväkirjasivuista. Seurailtuani  Facebookissa Fauxbonichis and Fauxdoris-ryhmää inspiraation toivossa, olen kuitenkin saanut sen käsityksen, että termillä viitataankin kalenterin kansiin, tai oikeammin sellaiseen kansioon, johon saa pujotettua yksiin kansiin kalenterin ja useamman muistikirjan, ja sisällölle olisi sitten joitain muita termejä. Ehkä ihan länsimaisittain art journalling? Lisäksi olen myös niin kehityksen kelkasta pudonnut, etten jaksa seurata mitään videoblogeja, joissa selvitettäisiin termistöä tai perehdyttäisiin sisältöön tarkemmin, ja suurin osa päivyriskenestä tuntuu harrastavan nimen omaan videobloggausta. Juu en jaksa kuunnella mitään kymmenien minuuttien jaarituksia siitä, minkä tuotemerkin tuotteita millekin sivulle on lääritty. Jos etsin inspistä, haluan vain katsoa kuvat ja mennä!

Ihanista kirjepapereista postatessani sentään mainitsin ajatuksen kuvapäiväkirjahaasteista. Sanottu ja tehty - haastoin itseni toukokuun ajaksi pitämään joka päivä eräänlaista päiväkirjaa, jossa joka päivällä olisi yksi sivu, ei sen enempää, ja sivun voi täyttää myös piirtämällä tai askartelemalla jos kirjoittamista on syystä tai toisesta vähemmän. Ja tavoitteena tosiaan saada aikaan vain JOTAIN joka päivä, ilman paineita, vaikka kiva olisi kokeilla erilaisia tekniikoitakin tai saada vähän visuaalista vaihtelua merkintöihin. Totta kai siinä kävi niin, että lopputuloksena oli huomattavasti enemmän kirjoitusta kuin kuvia, vaikka ajattelin sitä ensin piirroshaasteena enemmän kuin kirjoittamisena. No, ainakin edes välillä vaihtelin kyniä... Koska haastoin vain itseni enkä muita, ajattelin raportoida haasteesta vasta kun olisin toteuttanut sen, siitä siis pitkä hiljaisuus.

Aloitin reippaasti piirtelemällä kuvia erilaisista päiviin kuuluneista ilmiöistä.

Kuvamäärä alkoi vähentyä suhteessa tekstiin aika pian, ja päivän tapahtumien sijaan liittyi uniin tai randomilla mieleen tulleisiin asioihin, joita oli mukavampi piirtää kuin ruoka-annoksia, telkkareita tai lattianpesukoneita.

Koska yleensä muistin päivyrihaasteen noin viisi minuuttia ennen nukkumaanmenoa, en välttämättä jaksanut piirtää ollenkaan. Luodakseni muille paineita ja vaikuttaakseni paremmalta ihmiseltä, en tietenkään viitsi postata sellaisista sivuista kuvia. Paitsi tietenkin yhden poikkeuksen, joka summaa koko homman aika hyvin:

Nyt on taas jäniksiä - Pupu JusSukat

Lipsahti taas päivitystauon puolelle, vaikka kaikenlaista onkin tullut hiljaisesti puuhasteltua. Josko niistä sitten riittäisi postauksiksi vaikka pidemmäksikin aikaa... Mutta, asiaan!

Viime aikaisista tuotoksista tuoreimmat ovat mahtavat palmikkopupusukat, joissa palmikolla onkin saatu aikaan pupu eikä pöllö. Ohje oli Tiina Mäen Pupu JusSukat, joka on julkaistu Facebookin "Voihan Villasukka!"-ryhmässä. Ryhmän postaukset näkyvät vain jäsenille, joten yritin etsiä löytyisikö sukkaohjeesta vaikkapa bloggausta jostain, mutta ei... No, ainakin ryhmään voi liittyä vapaasti.

Valitsin langaksi Ola Raggegarnin, jota olin ostellut talvella kolmea eri väriä, "joitain kivoja palmikkosukkia" suunnitellen, ja ilman mitään käryä siitä, kuinkahan riittoisa yksi kerä olisi. No, eihän se yksi kerä tietenkään riittänyt kuin varteen ja kantapäähän. Onneksi oli edes samaa väriä kaksi kerää!

Epäilin, että jos tekisin terän vain toisella värillä jäljelle jääneistä, lanka loppuisi taas kesken. Siispä tein raitoja ja käytin molempia suunnilleen yhtä paljon.

Koska esittelykuviin pitää aina muka valita jotain jännää (enkä ole vieläkään oppinut sitä kunnon blogien "näin poimit neuleet villinä luonnosta"-kuvaustekniikkaa), piti nyt sitten yrittää kuvata sukkaa myös märkää kukkapuskaa vasten. Ei tullut hääviä kuvaa. (Tuli vaan kommentti, että "tuo näyttää vaaralliselta".)

Sitten vielä yksityiskohtakuva jäniksestä. Nuo nyppytekniikalla toteutetut hännät olikin niissä melkein parasta!

Ohje päässee käyttöön toistekin - pitäisi kai alkaa jo suunnitella ja toteuttaa joululahjasukkia, ettei sitten taas tule tilannetta, jossa neulotaan raivona pää ja puikot savuten viimeisellä viikolla ennen lähetyspäivää hirveä aikataulupaine niskassa.