Goottilaisessa tai Liisan Ihmemaisessa keijupuutarhassa oli vielä niin paljon tyhjää tilaa, että se piti jollain peittää. Alunperin olin ajatellut goottilaiseen puutarhaan mustalehtisen kasvin kaveriksi vielä jotain vaaleaa - vaikkapa hopealehtistä kasvia. Hopeahärkkiä täällä on lähistöllä vaikka kuinka, mutta josko jotain sellaista mikä ei leviäisi yhtä riehakkaasti? Tai vähän eri mallista? Ei tosin ole tullut vastaan mitään ihan visioihini sopivaa. Punalehtinen basilika oli toinen neronleimaus: kun kerran tuossa toisessa keijupuutarhassa tönöttää koristeena jonkun lajin timjami, niin tähän sitten basilikaa. Näyttää jännittävältä ja harvennustuotteet voi käyttää hyödyksi sikäli kun niitä tulee. Aika usein basilikat tuntuvat olevan puutarhassa pikemminkin menehtyjiä kuin menestyjiä, mutta saa nyt nähdä miten tuo alkaa viihtyä. Sitten olisi vielä valkoiset kukat paikallaan. Jossain kaupoissa näin noita valkoisia lobelioita pieninä ja sirkeinä, juuri sellaisena päivänä kun en voinut mukaankaan ostaa. Ajattelin kuitenkin, että siitäpä keijupuutarhaan soma ja kukkiva puska, joka ehkä jossain välissä roikkuu sitten kauniisti amppelin reunan yli. No, kun sitten pääsin palaamaan hakemaan lobeliaa keijupuutarhaan, olivat pienimmätkin valkokukkaiset jo kuivahtaneita joka suuntaan hojottavia roikaleita, eikä sirkeydestä ollut enää tietoakaan. En nyt ole ihan varma, olenko lainkaan tyytyväinen valintaan, mutta katsellaan nyt jonkun aikaa, mitä siitä on tullakseen...
Kukkasista juniin ja palapeleihin - kaveri mainitsi Facebookissa lapsensa toivoneen palapeliä, jossa veturilla on silmät ja suu. Tuli sitten pohdiskeltua sitä, että saattaisi näyttää naamaveturi vähän erilaiselta sen mukaan, onko kyseessä höyryveturi vai nykyaikainen veturi, ja lopputuloksena päädyin piirtämään molempia. En ole aikaisemmin juurikaan junia piirrellyt, ja valittu mediakin (=palapelipohja ja vahavärit) vaikutti siihen, ettei mitään kovin realistisia yksityiskohtia edes voinut tavoitella. Mutta ainakin tuo nykyaikainen juna muistuttaa omaan silmään niitä junia, joita entisellä työmatkallani sain väistellä. Ja vastaanottaja kuulemma tykkäsi palapelistä! Se kai lienee tärkeintä.
Jossain vaiheessa tässä kesäkuun kuluessa aloin myös neuloa ihania sukkia, jollaisia olen himoinnut jo pitkään. Vähän vaikutti kyllä silmukkamäärät pieniltä, kun alkuperäisessä ohjeessa on ilmeisesti joku tosi pikkuruinen puikkokoko ja ohuempi lankakin. Ajattelin sitten, että niillä silmukkamäärillä ei varmaankaan haittaa, jos käytän neljän millin puikkoja ja jotain niihin sopivaa lankaa. Enkä sitten tietenkään tajunnut, että kirjoneule ei jousta. Sain pettyä karvaasti, kun ei "resori" mahtunut jalkaan laisinkaan - se ei vain venynyt tarpeeksi mahtuakseen kantapään yli. Purkaminen ei huvittanut, joten päätin tehdä sukan sijaan kämmekkäät (ja etsiskelin vain kämmekäsohjeita, joista soveltaa peukalon reiän laatimisohjeet). Tai tuolla pituudella niistä tulisi melkein irtohihat. (Tällä hetkellä on tosin valmiina vain toinen. Vaikka pieni silmukkamäärä takaakin neulomisen nopeuden, en ole ehtinyt neuloa.) Ja kyllä, se "resori" on käsivarteenkin melko tiukka... Ehkä vielä joskus teen sukatkin, mutta lisään niihin sitten pystyraitoja jalkaan mahtumisen edistämiseksi.
Kukkasilla aloitettiin ja kukkasilla lopetetaan, isommassa puutarhassa oli nimittäin varjopuolen kukkapenkkiin pesiytynyt omia aikojaan melkoinen pehko tädykkeitä. Saavat luvan jäädäkin valitsemalleen paikalle.
