Kirjepaperia!

Tiestitekös, että tänään on World Stationery Day? Kaupallinen päivähän se toki on, mutta samalla muistutellaan myös käsinkirjoittamisen iloista ja hyödyistä - joiden muisteluun kaivoin myös linkin tähän viime vuotiseen Ylen artikkeliin. Tai no - teemapäivä on näköjään kansainvälinen, mutta sen ympärillä on lisäksi Iso-Britanniassa kansallinen teemaviikko, johon liittyy myös haasteita sosiaalisessa mediassa jaettaviksi - omat teemapäivänsä on kynille, kalentereille, muistikirjoille ja päiväkirjoille kirjeen kirjoituksen lisäksi. (En nyt löydä mistään tuolta virallisilta sivuilta sitä haastekuvaa, jossa oli viikon päiville omat teemansa, joten linkitän Mrs. Brimblen blogiin). Stationeryhan ei tarkoita pelkästään kirjepapereita, vaikka siihen käyttöön se useimmiten tulee käännettyä, vaan myös muita paperitarvikkeita ja kaikenlaista muuta aiheeseen liittyvää. Joskus olin hämmentynyt, kun kaupassa tuli vastaan "stationery set" ilman yhtään paperitarviketta, vaan pakkauksessa oli kyniä, kumeja, viivottimia ja teroittimia - olisin itse mieltänyt sen koulutarvikkeiksi, jolloin kaveri opasti sanan laajemmasta merkityksestä.


Epäilen, ettei teemapäivä innosta ketään sellaista kirjoittamaan kirjeitä tai päiväkirjaa, jolla niistä ei olisi jo valmiiksi jotain kokemusta, mutta ehkä se houkuttelee niitä, jotka ajoittain haikeana muistelevat nuoruusvuosia kirjeenvaihdon parissa ja miettivät, että olisipas kiva kokeilla pitkästä aikaa. Ja toki se on ihanien paperitarvikkeiden ihasteluun sopiva juhlapäivä niille, jotka eivät koskaan lopettaneetkaan :D

Ihanuuksia Postista - monet ensipäivän kuoret ovat kauniita ja omiaan myös tavallisille kirjeille.
Lisäksi Posti myy myös houkuttelevia kirjepaperisettejä.

Oma kirjeenvaihtoni ehti jossain vaiheessa mennä vuosiksi sellaiselle säästöliekille, että lopahti lähes kokonaan. Mielitekooni hamstrata ihania kirjepapereita se ei kuitenkaan vaikuttanut, koska se, että kirjeenvaihto ei lopahtanut kokonaan, oli toki mitä oivallisin tekosyy. Ja tokihan osaa ihanista papereista sopii hankkia esimerkiksi lahjaksi niille, joilta se kirjeenvaihto ei lopahtanut, vaan jatkuu edelleen allekirjoittanutta aktiivisempana. (Tosin tietenkin sitten myös itse saan kirjepaperia lahjaksi.)

Lisää kirjepaperisettejä. Osa on saatu lahjaksi, osa on Tiimarista ja Suomalaisesta kirjakaupasta. Harmaa kolmio on mustan, pyöreän paperin kirjekuori! Eläimiä ja kukkasia kuvaava keväinen paperi on Lemmikkimessuilta, ja samaa sarjaa oli myös toinen setti, jossa vaivaishiiret kiipeilivät viljankorsissa unikoiden keskellä. Se oli niin sievää, että olen näköjään käyttänyt sen loppuun. Melkoinen saavutus, sillä osa näistäkin seteistä on yli 10 vuotta vanhoja ja niistä on käytetty paperia ja kuoria vain silloin tällöin.

Jos ja kun kirjeet venähtävät pitkäksi, lehtiö on tietysti yksi-paperi-per-kuori-settejä oivallisempi ratkaisu. Koira-lehtiö on Tiimarista 00-luvun alusta. Tykästyin siihen niin, että hamstrasin niitä useampia, ja yksi on vielä jäljellä. Tuo yksi, josta näkyy takakannessa lehtiön sisältämät kuva-aiheet, on saatu lahjaksi ja pari muuta tilattu tämän vuoden puolella Stationery Heavenista. Ajatus-lehtiössä oli ihana kansi, mutta paperi on vain viivoitettua (ja muistaakseni kulunut huomattavasti enemmän muihin askarteluihin kuin kirjeisiin). Lehtiöihin kirjoittaessa on toki kätevää olla erikseen myös kuoria.

Tänä vuonna olen tietoisesti yrittänyt aktivoitua taas kirjoittamaan käsin - kirjeitä ja päiväkirjaa nyt ainakin, koska olen vähän harmissani siitä, miten keskittymiskyky on rapautunut niinä vuosina, kun kavereihin on pidetty yhteyttä sosiaalisen median kautta.  Toisaalta olen myös ihastellut erilaisia nettihaasteita, joissa päiväkirjaa ei välttämättä kirjoiteta, vaan myös piirretään ja askarrellaan, ja suurten asioiden sijaan keskitytään välillä pieniin - mitä söin tänään, mitä katsoin telkkarista jne. (Jos päiväkirjaa kirjoittaa joka päivä, niin silloin ei tietenkään joka päivälle riitäkään suuria asioita. Silloin kun kirjoittaa harvoin, ote lipsuu aika herkästi sellaiseksi, että kirjoittaa sitten niistä asioista, joita tavalla tai toisella on joutunut pohdiskelemaan ja pureskelemaan enemmän.) Haluaisin ehkä haastaa itseni sellaiseen kepeään ja kenties kuvalliseen päivien tallentamiseen joksikin tietyksi ajaksi, vaikka kuukaudeksi. Mutta siitä ehkä lisää jos saan joskus aikaiseksi!

Toisaalta vanhat taidot ja taipumukset istuvat syvässä - kirjoittaessani muistiinpanoja vihkoon jostain keikasta, josta aioin blogata, sain vähän kommentteja siitä miten se on old school eikä moni sitä enää tekisi - mutta oikeasti, kirjoitan käsin huomattavasti nopeammin kuin kännykällä! Enkä todellakaan viitsi raahata mitään läppäriä keikoille paremman näppäimistön takia hajoamaan ja viemään huomiota tärkeämmiltä asioilta, jos tarkoitus on vain kirjoittaa muistiin lyhyitä vaikutelmia ennestään vieraan bändin tyylistä ja esityksestä tai tutun bändin settilistaa. Kyllä siihen tarkoitukseen on kynä ja paperi vertaansa vailla ;)

Tälläinenkin aarre löytyi melko hiljattain Vanha Turku-kaupasta. Ostin sen innoissani olettaen, että myös papereissa on koristepainatus - mutta sittemmin myyjä huomautti, että kuva löytyy vain kannesta ja paperi on vain viivallista. En ole raaskinut avata pakettia.

Viimeksi Skräppäyskerhossa...

...tuli taas tavallista korttia. Tai siis tälläistä hassua sekametelikorttia, jonka tyyliin piti koristella taas kuorikin.

Ja sen lisäksi vähän ATC-korttia, kun teki mieli kokeilla paria ideaa, muttei ollut mielessä, kenelle sellaisen tervehdyskortin lähettäisi. Leimasin myös edellisen postauksen LTC-kortit Skräppäyskerhossa, joten ATC-kokoon leikattuja papereita oli kuitenkin käsillä sopivasti.

Saniainen kukkii ja ilmapallot leijuu.

Letterboxingia postitse ja LTC-kortteja (varoitus spoilerikuvista)

Minun on tehnyt monta kertaa mieli blogata enemmänkin letterboxingista eli lodjauksesta. Käsinkaiverrettuine leimoineen se sivuaa hyvinkin askartelublogin teemoja, ja luonnossa liikkumisen voi toisaalta laittaa sitten vaikka blogin otsikon "muun puuhailun" piikkiin. Postitse leimojen tai LTC-korttien vaihtelu menee ehkä vielä enemmän perinteiseen askartelukategoriaan... 

Toisaalta leimojen kuvien esittely voidaan tulkita spoilaukseksi , joka pilaa muilta löytämisen ilon, joten olen sitten epäröinyt ja ollut hiljaa. Siitäkin huolimatta, että itse kiinnostuin harrastuksesta alunperin nähtyäni kaverin postauksen sattumalta löytämästään letterboxista, jossa oli todella hieno leima. Olenkin ajatellut, että jonain päivänä käyn vielä etsimässä sen kaverin esittelemän boksin päästäkseni leimaamaan sen korealla leimalla omaankin lokivihkooni! (Kyseinen boksi sijaitsee sen verran kauempana, että vielä ei ole tullut tilaisuutta, mutta joskus...) Itse pidän spoilauksena enemmänkin sellaisia kuvia, joissa esitellään boksi piilossaan ja reitti sinne niin yksityiskohtaisesti, että omia hoksottimia sen löytämiseen ei tarvitse juuri enää kuvat nähtyään käyttää. Sellaisiakin on joissain suuren maailman blogeissa näkynyt. Mutta toisaalta, jos jonkun leiman esittely herättää jonkun kiinnostuksen harrastukseen tai valaisee perus-geokätköilijöille miksi niissä kirjekuorisymbolilla varustetuissa kätköissä ylipäätään on niitä leimoja, niin ehkä se puolustaa paikkaansa?

Semminkin kun tällä kertaa spoilaan pelkästään omia leimojani, ja postitse kulkevia juttuja  kertoakseni niistä tarkemmin.

Postal letterboxes, tai "postarit", niin kuin niitä nyt on ainakin toistaiseksi Suomessa nimitetty, koostuvat siis yleensä postissa lähetettävistä leimoista ja niiden lokikirjoista, joille sovitaan ennakkoon osallistujat ja missä järjestyksessä osallistujat lähettävät leimoja toisilleen. Lokikirjaan voi laittaa sivuja sen verran kuin osallistujiakin, tai sitten enemmän, jolloin kierroksensa jälkeen kotiin palautuneen postarin voi laittaa kiertoon myöhemmin uudestaan keräämään lisää leimoja lokikirjaan - tai voi suoraan ilmoittaa, että lisäleimaukset ovat tervetulleita. Siis esimerkiksi, jos joku varsinaisista osallistujista näyttää postaria myös perheelleen, kavereilleen tai vaikka partioryhmälleen, jotka leimaavat lokiin.

Olen osallistunut lähinnä amerikkalaisiin postareihin, ja sitä kautta onkin tullut monia inspiroivia leimoja vastaan. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että voisin lopulta laittaa omankin kiertoon. Valitsin kiertolaiseksi yhden ensimmäisitä omista leimoistani, koska sen postiaihe tuntui sopivalta. Pyyhekumista kaiverrettu leima oli sen verran pieni, että Suomessa se olisi kulkenut varmaankin ykkösluokan kirjeenä ilman mitään kommervenkkeja. Kokeneemmilta postariharrastajilta kuitenkin kuulin, että tavallisessa kirjekuoressa pyyhekumin paksuisena sen matka tyssäisi Yhdysvaltojen postin lajittelukoneisiin, jotka eivät ilmeisesti lajittele kirjekuoria, joissa on juuri mitään postikorttia paksumpaa, ja siksi se pitäisi laittaa menemään isommassa pehmokuoressa. No, jos pehmokuori oli isompi, yhtä hyvin matkaan saattoi sitten laittaa myös isomman lokikirjan...

Loki, leima minigrip-pussissa, tullilappu, kynä
- ja koko komeuden alla siihen liittymätön kirjepaperilehtiö!

Pehmokuorien teippaaminen uudelleen käytettäväksi tuntuu olevan postaripiireissä oma taiteenlajinsa, joten otin neuvoista vaarin ja päällystin pehmokuoren kontaktimuovilla. Läpinäkyvässä teipissä tai kontaktimuovissa ideana on se, että alimmaiseksi tulee postarin omistajan osoitetiedot, joten jos joku tuoreempi osoite repeytyy kuoren päältä postin käsittelyssä, kuoren pitäisi silti palautua takaisin alkuperäiselle lähettäjälle. Lisäksi muovin päältä saa helposti irrotettua matkan varrella kertyneet osoitetarrat, postimerkit tai lämpöleimat ja tullilaput, joten samaa kuorta voi käyttää useampaankin kertaan.  Niin, ja lisäksi kuorta ei liimata kiinni sen omalla liimaraidalla, jossa liima on sen verran vahvaa että usein repii koko kuoren avatessa, vaan sen sijaan se suljetaan teipillä, jolloin vastaanottajan on helpompi myös avata se. Tättärää!

osoitteet piilotettu kuvausta varten mm.
Atlas Quest ja Postal Letterboxing Forever-patcheilla.

kontaktimuovin mittausta kuorta varten

Ameriikanpostia varten valmisteltu ja muovitettu kuori ei sitten kuitenkaan ollut  Suomen postin mieleen, kun osan matkastaan postarin oli tarkoitus kiertää Suomessa. Palautteista ja vastauksista palautteisiin ei ihan selvinnyt, oliko bumerangisekoilun syynä se, että yhdellä etapilla oli käytössään poste restante-osoite, vai se, että kuoren päällä oli kontaktimuovia, muttei maan sisällä liikkuessaan tullilappua. Suomen ja Yhdysvaltojen välillä teipatutkin kuoret ovat kulkeneet ongelmitta aikaisemmin, ja nyt kyseisen kuoren ja postarin pitäisi olla matkalla sinne.



Postareitten lisäksi innostuin lopulta kokeilemaan myös LTC-korttien tekoa ja osallistumaan niiden järjesteltyihin vaihtoihin. ATC-kortteja olinkin joskus tehnyt, ja LTC-kortit ovat niin kuin ATC-kortteja, mutta niiden tekoon on käytetty käsinkaiverrettuja leimasimia. (Ja lisäksi LTC-korteilla on numerokoodi, jolla ne voi rekisteröidä "löydetyksi" Atlas Questin sivuilla.)

Pyyhekumeihin on piirrelty kuvat ja kaiverrusväline odottaa vieressä valmiina.

Mytologiasta kiinnostuneena osallistuin pariin teemavaihtoon, joista toisessa aiheena oli kelttiläiset jumaluudet ja toisessa Amerikan alkuperäisväestön mytologia. Jälkimmäinen on itselleni aika tavalla vieraampaa, hyvä jos muistin lapsena luetuista Yakari-sarjakuvista jäniksen hahmoisen Nanabozhon... Vilkuilemalla teemavaihtojen järjestäjän postaamia inspiraatiolinkkejä, selvisi, että jossain kerrotaan myös Nanabozholla olevan kaksoisveli tai adoptoitu kaksoisveli, jonka nimi toisaalla viittaa kummituskaniin ja toisaalla taas kerrotaan tämän olevan valkoinen susi. Jännittävää! Pyyhekumista, johon leimaa olin kaivertamassa, loppui tosin tila kesken niin, etten saanut siihen ängettyä suden henkeä leijumaan toisen jänisveljen yläpuolelle, niin onpahan nyt sitten vain jänisveljekset. Kelttiläisestä mytologiasta poimin tällä kertaa Andrasten, joka ennustaa tulevaisuutta laskemalla jäniksen juoksemaan kaavustaan, jotta sain hyvän tekosyyn piirrellä lisää jäniksiä.

Kaiverruksen jälkeistä kokeilua siitä,
mistä kohdista kannattaa kaivertaa lisää

...ja samat kokeilut Andrasten kanssa.

Näissä kuvissa näkyy kolmaskin tekeillä oleva leima, josta ajattelin joko LTC-kortteja tai mahdollisesti postaria - tai ehkä jopa molempia. Se viittaa (Dion aikaisen) Black Sabbathin kappaleeseen Sign Of The Southern Cross, vaikkei lopullisen leiman tähdet tähtikuviota muodostakaan.

"Sail away, sail away, break the crystal ball..."

Nyt täytyy ehkä mainita, että kouluaikoina en oikein innostunut kuviksen kaiverrus- ja painotöistä. En ikinä osannut pelkistää tarpeeksi ja kaikista painoyrityksistä tuli epäselviä sotkuja ja tuhnuja, koska yritin änkeä niihin liikaa yksityiskohtia, enkä saanut kaiverrettua tarpeeksi syvälle niiden näkymiseksi. Iän myötä pelkistämisestä on jotenkin tullut helpompaa - ja onpa toisaalta pyyhekumi myös helpompaa kaiverrettavaa kuin koulun kuviksentunneilla kaiverrettu paksu levy, mitä linoleumia se nyt sitten mahtoi ollakaan.

Nanabozho- ja Andraste- LTC:t valmiina lähtöön.

Olen myös leimaillut jokusen LTC:n Suomessa maastoon piilottamistani leimoista lähetettäväksi niille vaihtokavereille rapakon takana, jotka eivät välttämättä koskaan pääse etsimään niitä täältä. Ehdin ottaa niistäkin spoilerikuvia, mutta ehkä en laitakaan niitä tänne, niin säilyy löytämisen jännitys lodjaajilla.

Pupusia ja kukkasia

Pääsiäisenä päädyin askartelemaan pitkästä aikaa hama-helmistä jotain. Ajattelin kokeilla nyt ensimmäistä kertaa niiden kuvioiksi järjestelyä ja kevyttä yhteensulatusta, ja suunnittelin tekeväni näin syntyneestä lopputuloksesta jääkaappimagneetteja. Magneetteja en tosin ole vielä hankkinut, joten nyt on sitten vain kuviollisia levysiä odottelemassa inspiraation seuraavaa vaihetta.

Ensin kuviot alustalle. Ajattelin, että pienet jääkaappimagneetit olisivat kätevämpiä kuin isot, ja oli kiva laatia kerralla monta - mutta sitten tuli mieliteko testata myös neulemallista tuttua pupunkuvaa - jota hiukan muokkasin, koska mielestäni häntä sai olla selkeämmin erottuva ja korvat samaan suuntaan, koska ainakin neulemallissa eri suuntiin sojottavat korvat näyttivät propellilta selässä. (Saattoi kyllä johtua neulekäsialastanikin, mutta muokkailinpa sitten kuitenkin.)

Sitten piti silitellä. Sain etsiä ohjetta raudan kuumuudesta jonkin aikaa netistä, koska pakkauksessa siitä ei ollut mainintaa, mutta ilmeisesti oikea lämpötila on kakkosella. Totesin myös pakkauksessa mukana tulleen juuri ja juuri asettelupohjan kokoisen leivinpaperin liian pieneksi, ja otin sitten kokonaisen leivontaan tarkoitetun leivinpaperiarkin käyttöön. Silitin kuviot ensin yhdeltä puolelta ja kun ne olivat tarttuneet kiinni toisiinsa, kopistelin ne pohjasta irti ja silitin toiseltakin puolelta leivinpaperin läpi. Hassusti muuten tuo yksi kukkakuvio alkoi silitettynä näyttää enemmän joltain pelilaudalta!

Pupukuviot tein muuten huvikseni pimeässähohtavista helmistä, ja sitten piti vielä testata ja ottaa kuvaa, että hohtaako ne pimeässä oikeasti. Hohtaa! Tosin pimeäkuvassa oikealla oleva valkopohjainen pupu oli ollut valoisassa kauemmin kuin punapohjainen pupu sen vieressä, ja hohtaa siksi kirkkaammin.

Pääsiäiskortit

Viimeksi Skräppäyskerhossa askarreltiin pääsiäiskortteja. Ehdin tällä kertaa mukaan vain osaksi aikaa, mutta toisaalta saan niin vähän pääsiäiskortteja, että ehdin siinä ajassa hyvin askarrella kortit heille, joilta niitä yleensä myös saan. Kuoret piti tietysti koristella myös teeman mukaan.

Hauskaa pääsiäistä!

Nämähän ne on viime aikoina vaivanneet.

Taisin joskus jotain mainita kirjoneulesukista jotka eivät etene. No, eivät etene, ensimmäinen on ollut työn alla ikuisuuden ja varsi oli sittenkin niin kireä että täytyy purkaa koko roska.  Otin pari muistokuvaa ennen kuin alan purkaa, ja taidan seuraavaksi tehdä jotain ihan muuta ennen kuin palaan tämän pariin.

Inspiraationa oli tämä sukka, ja kokeilin ensimmäisen kerran myös sukan aloittamista kärjestä. Juurikin välttääkseni liiat kireysongelmat, mutta olisi sitten vielä pitänyt muistaa sovitella useammin...

Kuvio, jossa on istuva pupu, on peräisin Facebookin Voihan Villasukka!-ryhmästä. Purkamisessa on toki se hyvä puoli, että saan tilaisuuden sijoittaa sen hiukan ylemmäs varteen, koska  nykyisessä kohdassa se on liian alhaalla ja tulee jalkaterän päälle. Taidan myös kokeilla, onnistuisiko hyppäävän pupun neulominen niin, ettei kuviolankaa tarvitse kuljettaa koko sukan ympäri - kuvio on kuitenkin aika kapea.