Lainesukat vähemmän laineilla

Tämä projekti onkin ollut kesken äskeistä pidempään. Suurin osa siitä tuli neulottua katsellessa Game of Thronesin toista tuotantokautta, eli koskas se esitettiinkään Suomessa - joskus keväällä?

Ohjeena ja innoittajana toimi tämä Ullan ohje -pintakuvio näytti tosi kivalta, ja mitä tulee ohjeeseen noin muuten, kiilakantapääkin oli mukava neulottava. Veikkaan kyllä, että ymmärsin ohjeen jotenkin väärin tai tein jonkun muun virheen (tai monta), koska lopputulos ei muistuta ohjeen kuvia kuin hyvin pieneltä osalta toisen sukan teräosaa. Sitä teräosaa, joka oli valmiina tässä vaiheessa (elokuussa).

 Onneksi tein lisää samoja virheitä myös toisessa sukassa, koska varsista tuli toisiaan muistuttavat! Jos toisesta sukasta olisi yllättäen tullut samannäköinen kuin ohjeen kuvasta, olisin purkanut ensimmäisen ja yrittänyt uudestaan. Nyt en jaksanut vaivautua... Oikeastaan siksi nämäkin sukat roikkuivat niin pitkään keskentekoisina, koska ohjekuviin verrattuna ne näyttivät niin erilaisilta, että se söi motivaatiota, enkä lopulta ollut tyytyväinen edes tuon toisen sukan terän päättelyyn.


Päätin kuitenkin, että nämät on saatava pois tieltä ennen kuin annan itselleni lupaa siirtyä seuraavaan projektiin, joka toivottavasti menee enemmän suunnitelmien mukaisesti, joten rykäisin ne sitten loppuun saakka tuosta ylläolevasta vaiheesta parissa viikossa. Kaveri lohdutti, että pintakuvio näyttää erilaiselta eikä erotu siksikään, että valitsemani lanka on niin voimakkaan väristä. No, sen opin jo ompeluiden suhteen joskus - kannattaa valita kuosi, joka saa ihmiset kiinnittämään huomiota väriin eikä mahdollisiin virheisiin ;) Vaikka tuosta langasta olisi kyllä sileänäkin neuleena tullut varmasti aika kivan näköistä, veikkaan noiden sileiden pohjien perusteella.

Buddha halusi taas osallistua  valmiin projektin esillepanoon tavalla tai toisella...

No, sitten tylsempi kuva valmiista sukista ilman Buddhaa, josko siitä erottuisi vähän millainen mestariteos  lopputulos nyt sitten on.

Jalkaan sopiviksi ne tuli myös todettua - ja kyllähän näitä käytettyä tulee, vaikkei pitsi/koristekuvio olisikaan ihan samanlainen kuin ohjeessa. Ehkä ainakin yösukkina, jos ei varret tahdo kävelykäytössä pysyä ylhäällä (varsien löysyys vähän epäilyttää).

Keijukaishame

Taisin mainita, että työn alla on ollut joitain melko pitkäksi venähtäneitä neuleprojekteja, jotka päätin keskeneräisen sijaan esitellä vasta valmiina.

Ensin esittelen nopeammin valmistuneen projektin (aloitettu elokuussa, valmistunut syyskuussa), joka kuuluu taas sarjaan "keksitään huivilangoille muuta käyttöä kuin huivit". Sittarissa oli Pierre Cavallon Aava-lanka ulosheittotarjouksessa.  Olin etsimässä siltä hyllyltä jotain ihan muuta, mutta tuo viheriäinen värisävy oli aika kiva, ja langan nimestä tuli tietenkin mieleen tehdä siitä jotain Aava-nimiselle kummitytölle :D Idea keijukaishameesta syntyi sekin aika pian, koska nuo langan pompomit näyttää aika itsestään selvästi hameenhelmalta. Varsinaiseksi hameen resorilangaksi  hain vain jotain, joka olisi samaa materiaalia, eikä värin puolesta hirveästi riitelisi helmalangan kanssa. Siihen tehtävään löytyi Sinooperista Lisa Uni -lankaa. Tykkään itse lopputuloksen väreistä niin paljon, että harkitsin, pitäisikö laatia vastaavaa hametta aikuistenkin koossa - ja kuinkahan paljon siihen tarvittaisiin lankaa!

Neuloin ensin muutaman kierroksen röyhelöhelmaa pelkällä huivilangalla, sen jälkeen lisäsin resorilangan ja neuloin niitä ensin yhteen ja sen jälkeen aina 8 - 14 silmukkaa per kierros helmalangalla ja resorilangalla yhdessä ja loput resorilangalla. Röyhelö jatkui seuraavalla kierroksella kohdasta, johon oli edellisellä kierroksella jäänyt, kohoten loivana spiraalina ylöspäin niin että resori näkyyhiukan röyhelöiden välistä. Mielestäni kiva efekti, ja tuo röyhelöön myös volyymiä eri tavalla kuin pelkkää helmalankaa sisältävät hierrokset.

Aika pieneltähän tuo hame vielä tuossa kuvassa näyttää, ja niinpä sainkin purkaa aika pitkälle helmaan leventääkseni sitä. Vaikka toisaalta pienennäköisyyteen vaikuttaa myös se, että koko hame on joustavaa 1 oikein-1nurin-resoria. Purkaminen oli huomattavasti hitaampaa kuin neulominen...

Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi näyttää valmiilta, joten päättelin resorin ja nyt hame odottaa tulevaa käyttäjäänsä. Toivottavasti mahtuu edes hetken ennen nukenhameeksi päätymistä.

Tässä hame valmiina - ja kuvassa näkyy myös helmalangan melko töksähtävä päättyminen. Johon ei ehkä toivottavasti kiinnitä niin paljon huomiota kuin erikseen sanotuna...

Tässä hame nurjalta puolelta - näkyy helmalangan ja resorilangan yhteispeli.

Viimeiseksi vielä esittelykuva hameesta käytössä, ja koska varsinainen tuleva käyttäjä ei ole vielä saanut hgamettaan, tässä kuvassa  esittelijänä toimii Väiski. (Väiskillä on henkselit omasta takaa, eli ne eivät kuulu hameeseen.)

Voi Tiimaria!

Askartelun ja krääsäkaupan instituutio Tiimari on sitten tullut tiensä päähän. Ei siitä niin kauaa ole (pari viikkoa?), kun luin lehdestä Tiimarin supistamissuunnitelmista ja yt-neuvotteluista, ja toivoin ettei ainakaan Kaarinan Tiimari olisi lakkautettavien listalla, koska siellä on aina ollut hyvä valikoima ja mukava tunnelma - mutta seuraavaksi saatiinkin sitten lukea konkurssiuutisia koko ketjusta.

Haikeissa tunnelmissa muistelin menneitä - miten 10-vuotiaana Porvoon Tiimari oli varsinainen aarreaitta, jossa värikkäät tarrarullat roikkuivat katosta, ja miten teini-ikäisenä tuli kannettua Forssan Tiimarista varmaan kilotolkulla kirjepaperilehtiöitä ahkeran kirjeenvaihtoharrastuksen polttoaineeksi. (Ja myöhemmin Kaarinan Tiimarista löytyi kauniimpia kirjepapereita kuin Turun Tiimareista.) Enää ei myydä tarroja rullista pala kerrallaan, eikä kirjepapereissa löydy valinnanvaraa vanhojen aikojen malliin. Eipä sillä, että sitä kirjepaperia tulisi ihan vanhojen aikojen malliin käytettyäkään, mutta on sille silti aikansa ja paikkansa nykyhetkessäkin.

...Kohta ei enää myydä sitten siitä osoitteesta askartelutarvikkeitakaan, joitten hamstraamiseen on aina niin helppo langeta ja miettiä vasta myöhemmin, että mitäs mää tällä kaikella muka teen.

Voi Tiimaria.

Lapastelua!

Sain lopulta toisetkin (tällä kertaa omaan käyttöön tulevat) Cthulhu-lapaset valmiiksi. Kyllä kesti! Opinpahan ainakin sen, että en enää toista kertaa ota projektiksi kahta samaa ja monimutkaista kirjoneuletta peräjälkeen, ainakaan jos neulottavana on vielä kerralla pari sitä samaa. Ei toiseen pariin innostus riitä niin pitkään pötköön ja kerralla! Eli näitä on oikeasti työstetty kuukausitolkulla, muutama rivi silloin tällöin.

Peukalo on tosiaan kudottu eri värillä, koska tuo tummempi vihreä oli vähällä loppua kesken. Yllätyin siitä, miten hyvin vaalea vihreä ja tumma harmaa sointuivat yhteen - saatan siis kokeilla jotain muutakin sillä väriyhdistelmällä!

Meinasin ensin esitellä samassa postauksessa joitain keskeneräisiä juttuja, vakuutellakseni  kuinka ahkera ja tehokas olen, vaikka oikeasti olen koko kesänä neulonut tai askarrellut tuskin lainkaan.  Postaus jäi kuitenkin kesken luonnosvaiheessa, ja palattuani sen pariin uudestaan, totesin että ehkä teen niistä projekteista ihan omat postauksensa work in progress-kuvineen. Sitten joskus kun on valmista.