Yleiskatsaus keskeneräisiin ja muihin.

Jotain on taas työn alla, mutta mitä? Säilyköön salaisuutena, kunnes valmis lopputulos on löytänyt loppusijoituspaikkansa ;)

Toinen kuva kertoo, että Buddha on arvostellut tai arvostanut lainesukkia vähän liian läheisesti myös käyttöönoton jälkeen, ja iso reikä pitää paikata ennen kuin niitä voi laittaa pyykkiin ensimmäistäkään kertaa. Huokaus.

Sen lisäksi voisin narista, että balkaninvuokot halusivat TAAS kukkia marraskuussa, ja pakkanen nujersi ne TAAS nuppuilevina. Näyttää siis siltä, etteivät ne taaskaan kuki ensi kesänä...

Bling-bling-sukat, eli lisää vaihtoehtokäyttöä huivilangoille.

Etenen projektissani keksiä huivilangoille muita käyttötarkoituksia kuin epäkäytännölliset röyhelöhuivit. Nyt on vuorossa sukat, joiden varressa on huivilangasta laadittu koristereunus. Idean sain keijukaishametta tehdessäni, että "näinhän tää lanka mallaisi muuhunkin resoriin".

Röyhelölanka on jotain, jonka nimeä en muista, koska joku pitkäkorva söi sen vyötteen. Se saattoi alkaa B:llä (Barcelona? Bonjour? Jotain sinne päin [Muoks: Buena oli langan nimi!]), tai sitten ei. Lankamaailmasta kuitenkin peräisin. Sukkalanka on ihan Gjestalin Jannea taas, ja sellaista valmiiksi moniväristä.

Ensin neuloin pari kierrosta pelkkää resoria, ja sitten lisäsin huivilankaa sekaan. Ensin yksi kokonainen kierros ja sitten eteenpäin aina yhden puikollisen verran per kierros, kunnes röyhelön lopussa taas koko kierroksen. Ja sen jälkeen jatkoin tavallista varsiresoria vielä 50 krs. Ja koska huivilankaa on helpompi neuloa niin, että valmistuvat röyhelöt pysyy puikkojen takana eikä edessä,  röyhelöt jäi neulomisvaiheessa resorin sisäpuolelle - ja sitten käänsin resorin toisin päin (eli oikein päin ja röyhelöt ulkopuolelle) ennen kuin aloitin kantapäätä ja muuta terää.

En muistanut ottaa kuvia tekovaiheessa. Valmiita sukkia jalassa esittelevät kuvat on puolestaan otettu peilin kautta, mikä selittää oudot heijastukset...

 Jälkiviisaana on hyvä todeta, että varret olisivat sittenkin saaneet olla vieläkin pidemmät. Lisäksi ne tuntuvat hiukan löysiltä - valitsin silmukkamäärän enimmäkseen kiilakantapään sujuvuuden perusteella, ja kantapään jälkeen kavensin pari silmukkaa molemmin puolin, niin että terä onkin sopivampi.

Maihareihin varsien pituus kuitenkin riittää juuri sopivasti.

Nyt on leima.

Kun olin päättänyt tehdä leimasimen itse, ja kuullut että sen voi kaivertaa vaikka pyyhekumista, ei auttanut kuin käydä tuumasta toimeen. Varsinkin kun löytyi vielä jostain halvennuksesta soveltuvan oloisia pyyhekumejakin.

 

Ylemmässä kuvassa siis lähtömateriaali ja luonnos, jota on jo alettu kaiverrella, sekä työkalu. Päädyin kaivertamaan kapealla ruuvimeisselillä, koska sellaista kaiverrustyökalua, mitä muistelin joskus kouluaikoina käytetyn jonkun kinkkisen puulevyn kaivertamiseen, ei löytynyt mistään kaupasta mistä kyselin. Enkä jaksanut alkaa tilata jostain Atlantin takaa työkaluja, kun en jaksanut tilata sieltä kaiverrusmateriaaliakaan. Kelvatkoon pyyhekumit ja ruuvimeisselit.

Alemmassa kuvassa on sitten kaiverrettu, ja kokeiltu leimata muutaman kerran.

Päädyin vielä tuon leimaamisen jälkeen siistimään reunoja tasaisemmiksi (sinänsä pidän tuosta vielä keskeneräisen taustan säteittäisyydestä, mutta olisin mieluusti käyttänyt säteitä symmetrisemmin ja harkitummin, joten veistelin ne tuosta pois). Kovasti isoilta näyttää leimauksessa kaikki kolot, ja jopa pelkkä syventämätön viilto (tuo jalan kaarta kuvaava piirrosjälki) erottuu painokuvassa valkoisempana kuin leimasinta katsoessa voisi kuvitella. Hyvä tietää, josko seuraavia leimasinkuvioita suunnitellessa saisi käytettyä ilmiötä ihan tarkoituksella hyödyksi.

Letterboxing eli lodjaus

Tässäpä vaihteeksi inspiraatiopostaus ja linkkivinkkikimara.

Kaverin kautta törmäsin ilmiöön nimeltä letterboxing, joka muistuttaa geokätköilyä. Molemmissa etsitään luontoon tai kaupungille piilotettuja asioita (rasioita?), geokätköilyssä koordinaattien ja letterboxingissa sanallisten vihjeiden perusteella. Letterboxingiin kuuluu lisäksi leimasimet - kussakin kätkössä on leimasin, jolla löytäjä saa leimata omaan lokikirjaansa, ja vastineeksi leimata omalla leimasimellaan kätkön lokikirjaan. Kuulostaa hauskalta, ja kuvien perusteella näyttää myös.

Kaverin kuvissa olleet linkit veivät amerikkalaisille letterboxing-sivuille, joilta löytyi vihjeet vain parille laatikolle Suomessa (valitsemalla hakuvalikosta "other international" kohtaan "region"). Ehdin jo harmistua, että onko noin kivan kuuloinen juttu noin harvinaista täällä päin. Etsiessäni lisää linkkejä aiheesta törmäsin ensin Atlas Questiin, josta löytyi maininta muutamasta eri laatikosta Suomessa kuin noilta toisilta sivuilta - ja lisäksi siellä kannustetaan tekemään leimasimet itse. Yhä jännittävämpää! Letterboxing ei kuitenkaan ole amerikkalainen, vaan alunperin brittiläinen keksintö, joka on levinnyt muualle maailmaan Dartmoorista jo 1850-luvulta alkaen.

Lopulta vasta järkeni leikkasi kokeilemaan hakusanoiksi "letterboxing in Finland", ja sitä kautta selvisi, että letterboxingia kutsutaan suomeksi lodjaukseksi, ja se on sittenkin täällä yleisempää kuin noiden kansainvälisten sivujen perusteella olisi ensin voinut luulla. Lodjausta harrastavat niin partiolaiset kuin geokätköilijätkin. Jos geokätköilysivuilta hakee kätkötyyppiä "letterboxing hybrid" alueelta "Finland", löytyy paljon vinkkejä sellaisista laatikoista, tai siis lodjuista, joita ei edellä mainituilta sivuilta löytynyt ollenkaan. Näyttää siis sittenkin siltä, että ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan leimasimilla pääsee leikkimään lähempänäkin ;) Sen lisäksi Suomesta löytyy niinkin virallisen tahon kuin metsähallituksen kätkemiä lodjuja Liesjärven ja Nuuksion kansallispuistoista!

Olisin luultavasti riemuinnut jo pelkistä tiimarileimasimistakin etsimisen ja löytämisen jännityksellä höystettynä, mutta mitä enemmän aiheesta luin, sitä paremmalta ja asiaankuuluvammalta tuntui myös leimasinten itse tekeminen. (Ja lisäksi siitä saa oivan aasinsillan kirjoittaa aiheesta askartelu- ja puuhablogiin...)

Yksi löytämäni ohje leimasinten tekoon näyttäisi olevan geokätköilysivuilta (ja pdf-muodossa), eli siinä opastetaan juuri lodjauskäyttöön tarkoitetun leimasimen tekoon pyyhekumista kaivertamalla. Löysin myös erilaisista askartelublogeista ohjeita muun muassa softis-leimasimeen ja nappileimasimeen. Erimerkiksi korttiaskarteluihin tai skräppäykseen? Löysin myös edellisellä hakukerralla lisää esimerkkejä itse tehtyjen leimasinten käytöstä korttiaskarteluissa, mutta en tietenkään enää muista sopivaa hakusanaa, kun jostain syystä viimeisimmissä hakutuloksissa niitä ei ole ollenkaan. (Tai sitten näin unta... Ehdin aiheeseen liittyen nähdä sellaistakin unta, jossa etsin häkellyttävässä määrin Tukholmalta näyttäneessä Helsingissä geokätköjä yli 20 vuotta vanhan pyörätiekartan avulla melko heikolla menestyksellä). LTC eli letterboxing (tai letterboxer) trading cards on muuten ATC-korttien alalaji, johon käytetään omatekoisia leimasimia. Vaikka voisi kuvitella, että niitä vaihdellaan pelkästään lodjuihin piilottamalla tai niistä löytämällä, niin ilmeisesti niitä vaihdellaan myös proosallisemmin postitse, niin kuin tavallisiakin ATC-kortteja.