Tämä ei ole joululahjoilla retostelua, vaikka samaan aikaan syntyikin.

...Ellei sitten sovita, että se oli joululahja itselleni. Yksi sukkapari tuli bussissa kilkuteltua sopivasti muitten joululahjojen välissä, kun muut tekeleet oli siinä vaiheessa, että niihin piti joko ostaa lisää lankaa tai olla varovainen ettei puikot putoile liikkuvassa bussissa.

7 veljestä Nostalgiasta nämä. Sitä olis vielä toinen kerä jäljellä, täytynee keksiä joku  twist etten ihan samanlaista paria tee toisia :)



No, kun nyt joulu-teemassa vielä pysytellään, vaikka vuosi kohta vaihtuukin, niin pistetään bonukseksi kuva tämän vuoden piparisaldosta. (Oli toki kohteliasta levittää leipomukset pitkin pöytää kesken toisen sanomalehden luvun).

Joululahjoilla retostelua, osa 2: Kettulapaset

Pitkin syksyä on tullut vastaan vähän vaikka mitä ohjeita selatessa erilaisia kettulapasia. Kettulapaset ovat siis selvästi in. Ystäväni pitää kovasti ketuista, joten hyvissä ajoin keksin sitten, että teenpä hänelle kettulapaset joululahjaksi. Ja kun alkuun pääsin, päätin tehdä samalla vaivalla pienemmän parin myös hänen tyttärelleen.

Ja kaikista netistä löytyvistä ohjeista huolimatta, päädyin sitten soveltamaan lapasia ihan omasta päästäni. Mitä turvallisin ratkaisu, kun olen tainnut tehdä vain kahdet lapaset aikaisemmin (ja nekin tiukasti ohjetta noudattaen)!  Enkä ollut varma edes mittasuhteista, muistin vain että ystävälläni on pienempi käsi kuin minulla, mutten tullut ajatelleeksi onko se sitä pituus- vai leveyssuunnassa :D Aikuisen lapasista tuli hiukan kapeat, lapsen lapasia en voinut edes verrata mihinkään kun en itse mahtunut sovittamaan. Tosin aikuisen lapaset tietysti mahtuvat myös lapselle hyvin, mikä toivottavasti pidentää käyttöikää.

Lankana toimi Gjestalin Sport Superwash, kun sitä löytyi sopivan kettumaisia värejä. Ja pitäisi tarvittaessa kestää konepesunkin. Silmät kirjoin sitten jollain mustalla villaisella kirjontalangalla (ööö - järbo garn mini ull?), kun en löytänyt mitään muuta villaista mustaa ja senkin ostin viime hetken paniikissa. Se oli kovin eri paksuista kuin muu lanka, ja jäin ihmettelemään olisiko ollut helpompaa kirjailla naamoja samanpaksuisella langalla.





Korviin sovelsin tätä ohjetta (joka viittaa ihan toiseen kettulapasohjeeseen, mutta toimi hyvin). Pysyy korvatkin somasti pystyssä.

Meinasin linkittää tähän inspiraatioksi vastaantulleita muita kettulapasohjeita, mutten löytänytkään - mihinköhän olen ne linkit tallennellut, vai olenko sittenkään? Olisi syytä oikeasti käydä läpi kirjanmerkkikansio ja järjestää se jotenkin järkevästi!  No, laitetaanpa sen sijaan vielä yksi soma kettuperheposeeraus.

Muoks: Etsinpä sittenkin vielä niitä inspiraatiolinkkejä, joten tässä jokunen:
 Tähän kuvaan törmäsin useampia kertoja. Nyt en löytänyt kuin valmiin tuotteen myynnistä etsystä, enkä ohjetta. En tiedä, onko ohjetta saatavillakaan - törmäsin kuvaan useimmiten juuri jossain inspiraatiopostauksissa.
 Sama juttu näiden toisten, virkattujen kettulapasten kohdalla. Tosin tähänkin kuvaan olen törmännyt noin miljoonassa paikassa, ja jossain niistä on saattanut olla ohjekin. Tai sitten ylipäätään virkattujen lapasten ohjeen voisi tehdä kettuisista väreistä, jos sellaisen ohjeen sattuu löytämään.
 Ravelryssa on monia oikein sieviä maksullisia ohjeita neulottaviin lapasiin. Kuten vaikka tämä.
Ilmaisia ohjeita puolestaan löytyi tämä Petite Purlsin ohje, jossa kettu on tulkittu hiukan toisin päin kuin edellisissä - oikein sievät! Katselin tätä ohjetta pitkään sillä silmällä, mutta lankaostokseni olivatkin sitten eri kokoisille puikoille, niin päädyin erilaiseen ratkaisuun.

Muoks toisenkin kerran: Kaverit pyysi ohjetta juuri näihin, ja kuulemma muistiinpanot, joitten perusteella laadin ensimmäiselle lapaselle parin olisivat riittävät siihen tarkoitukseen. Olkaa hyvät siis :) (Varoitan, että opiskeluaikoina olin aina se, jonka muistiinpanoja kukaan ei halunnut lainata, eikä se johtunut pelkästään niiden runsaasta ja aiheeseen liittymättömästä kuvituksesta.)

Isommat lapaset, puikkokoko 4 mm(Lapasten koko siis oli sekin hiukan nafti, eli silmukkamääriä saa lisätä jos on leveämpi käsi)
8 silmukkaa puikolla, eli yhteensä 32
15 kerrosta 2 oikein-2 nurin-resoria
20 krs oikein
5 s leveä peukalonreikä 2 s:n päähän reunasta
sen jälkeen 13 krs oranssia ja sitten lisätään valkoinen mukaan. 1 kokonainen krs joka toinen silmukka oranssia, joka toinen valkoista. Sen jälkeen jatketaan kämmenpuolella  1 oranssi- 1 valkoinen  vielä 9 krs ennen kokovalkoiseen vaihtamista. Rystypuolella samaan aikaan 5 krs: 1 or 5 valk 4 or 5 valk 1 or
3 krs 1 or 6 valk 2 or 6 valk 1 or valk
2 krs 7 valk 2 or 7 valk
Kun koko kärkiosalla on vaihdettu valkoiseen, aloitetaan kavennukset - ensin kämmenpuolella molemmista reunoista ja rystypuolella oranssit yhteen, sen jälkeen molemmilla puolilla molemmista reunoista. Kavennuskierrosten väliin voi aina neuloa yhden kierroksen ilman kavennuksia, että pituutta tulee enemmän.

Peukalosta en ole kirjoittanut muistiinpanoja ollenkaan! Neuloin sen kolmella puikolla ja poimin peukaloa varten jätettyjen viiden silmukan lisäksi aukon reunoilta silmukoita niin, että olikohan siinä yhteensä 12 vai 15 silmukkaa... (ehkä 12, sopisi paremmin tähän ohjeeseen. Tein muitakin lapasia ja kirjoitin yhtä huonot muistiinpanot niistä.) Ja kärkikavennukset tosiaan valkoisella.

Korvia varten poimin neljä ja neljä silmukkaa yllä linkitetyn mukaisesti. Se ensimmäinen 1 oranssi-1-valkoinen-kierros jäi sitten korvien alle. Isompiin lapasiin tein valkoiset korvansisukset, mutta helpompaa on kyllä väkertää korvat yhdellä eikä kahdella värillä.

Pienemmät lapaset, puikkokoko  4 mm
6 silmukkaa per puikko, yhteensä siis 24
12 krs resoria
12 krs oikein
peukalon reikä, 4 s (1 s reunasta)
7 krs oranssia
2 krs rystypuoli 1 or 3 valk 4 or 3 valk 1 or (ja kämmenpuolella 1 or 1valk)
2 krs rystypuoli 1 or 4 valk  2 or 4 valk  1 or
Sen jälkeen valkoista (joskin aluksi vielä kaksi oranssia rystypuolen keskellä)
Kavennukset aloitetaan valkoisen toisella kierroksella, ja taas neulotaan kavennuskierrosten väliin kaventamattomia kierroksia, mikäli lapasen tuleva pituus sitä vaatii.

Peukalosta ei ollut taaskaan muistiinpanoja erikseen.

Vielä muokkaus muutamaa viikkoa myöhemmin: Heipparallaa! Tämä postaus näköjään houkuttelee kävijöitä tasaisena virtana. Semmoinen kaino toive tuli mieleen, että olisi kiva nähdä kuvia lopputuloksista, jos joku oikeasti tekee tämän viitteellisen ohjeen mukaan itsekin lapaset. Linkkiä kommentteihin vaan :)

Joululahjoilla retostelua, osa 1: Lehtihuivi

Tänä vuonna päätin tehdä joukon joululahjoja ihan omin kätösin. Aloitin suunnittelun tietysti hyvissä ajoin syksyllä, varsinkin kun oli tarkoitus taas kokeilla myös jotain sellaista, mitä en olisi aikaisemmin tehnyt.

Ensimmäinen näistä uutuuskokeiluista oli hartiahuivi pitsineuletta - sellaisiin löytyy kovasti kauniita ohjeita, ja mielessä oli eräs tietty kaveri, jonka tiedän käyttävän hartiahuiveja. Kuvion ja värin valitsin häntä ajatellen - vaikka aika tavalla ohjeen valinnassa vaikutti myös se, että siinä kerrottiin kuvion onnistuvan myös eripaksuisilla puikoilla ja eri langasta kuin ohjeessa esitellyt. Minähän kilkuttelin sitten koko höskän Novita Rosesta nelosen puikoilla, koska sen kokoinen pyöröpuikko sattui olemaan valmiiksi, eikä tarvinnut lähteä lankaostosten lisäksi erikseen puikko-ostoksille.

Huivi valmiina suoraan puikoilta.

Olin päässyt jo hyvään vauhtiin, kun alkuperäinen lahjan saaja ilmoitti, ettei häntä tänä vuonna saa joululahjoa lainkaan. Ja varmisteli vielä myöhemmin, ettei todellakaan saa. Ei sitten! Kieltämättä ensimmäinen ajatus oli piilottaa huivi johonkin, joka olisi olevinaan jotain ihan muuta kuin joululahja, höystettynä ilmoituksella että islantilainen joulukissa vie ne, jotka eivät saa lainkaan lahjoja ja toivon ettei se vie tämän lahjan saajaa. En kuitenkaan halunnut olla röyhkeä ja epäkunnioittava, joten huiville piti sitten keksiä uusi saaja.

Pingotusvaihetta pakkasessa.

 Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Mieleen tuli muutama mahdollinen hartiahuivien käyttäjä, jotka olisivat mahdollisesti ilahtuneet yllätyslahjasta, mutta väri oli väärä. Tuo väri oli muutenkin murheenkryyni - kaupassa vaaleanvihreän sävy näytti sen verran murretulta, että ajattelin sen sopivan alunperin ajatellulle lahjansaajalle. Kotona väri näytti kirkkaammalta, mutta valosta riippuen välillä liian keltaiselta omaan makuuni, välillä taas oikein sievältä. Ja näissä kuvissa joltain muulta. Vedin kuitenkin oman rajani siihen liikaan keltaisuuteen, eli eipä jäänyt huivi omaankaan käyttöön. Vaikka omakuvilla sen käyttömahdollisuudet pitikin esitellä. (Totesin myös, että selfiet totta kai kannattaa ottaa esim juuri herättyä tai suihkussa käytyä, tai jotenkin muuten mahdollisimman rähjäisen näköisenä.)

Huivi hartiahuivina.

 Totta kai viimeisillä kierroksilla huiviin tuli myös neulottua joku tyhmä virhe, jota en osannut korjata ja joka saa ylimmän lehtirivin näyttämään liekehtivältä - joskaan se ei näy kuvissa! Piti siis vielä miettiä lahjan saajaksi joku sellainen, joka paitsi tykkää vaalanvihreästä laajemmalla skaalalla kuin minä, osaa suhtautua armollisesti lievään epäsymmetriaan ja liekehtiviin lehtiin. No, sellainen ihminen löytyi kuin löytyikin, ja ilahtui huivista kovasti. En muista käyttääkö hän juurikaan hartiahuiveja (tai tiedä, alkaako käyttää nyt tämän innoittamana), mutta valmiin huivin kanssa venkoillessa havainnoin, että tätähän pystyy käyttämään myös kaulahuivina. Toivottavasti siis pääsee käyttöön.

Huivi kaulahuivina.

Joulukranssi

Aina jossain vaiheessa joulunalusta iskee freudilainen joulukranssikateus. Asialle oli kerrankin tehtävä jotain! Kolmiulotteisen kranssin sijaan laadin oveen silkkipaperikranssin. Okei, silkkipaperit oli jotain pakkauspaperia alunperin, joten tämä kranssi edustaa myös kierrätystä. Kuvissa kuvattuna sisältä ulos pimeään päin ja ulkoa sisään valoisaan päin.









Niin, oikein hyvää Joulua ja vielä parempaa uutta vuotta kaikille lukijoille! Pyhien jälkeen on luvassa enemmän blogintäytettä, kun pääsen retostelemaan ihan omin pikku kätösin väsäämilläni lahjoilla tärvelemättä enää kenenkään yllätystä.

Yleiskatsaus keskeneräisiin ja muihin.

Jotain on taas työn alla, mutta mitä? Säilyköön salaisuutena, kunnes valmis lopputulos on löytänyt loppusijoituspaikkansa ;)

Toinen kuva kertoo, että Buddha on arvostellut tai arvostanut lainesukkia vähän liian läheisesti myös käyttöönoton jälkeen, ja iso reikä pitää paikata ennen kuin niitä voi laittaa pyykkiin ensimmäistäkään kertaa. Huokaus.

Sen lisäksi voisin narista, että balkaninvuokot halusivat TAAS kukkia marraskuussa, ja pakkanen nujersi ne TAAS nuppuilevina. Näyttää siis siltä, etteivät ne taaskaan kuki ensi kesänä...

Bling-bling-sukat, eli lisää vaihtoehtokäyttöä huivilangoille.

Etenen projektissani keksiä huivilangoille muita käyttötarkoituksia kuin epäkäytännölliset röyhelöhuivit. Nyt on vuorossa sukat, joiden varressa on huivilangasta laadittu koristereunus. Idean sain keijukaishametta tehdessäni, että "näinhän tää lanka mallaisi muuhunkin resoriin".

Röyhelölanka on jotain, jonka nimeä en muista, koska joku pitkäkorva söi sen vyötteen. Se saattoi alkaa B:llä (Barcelona? Bonjour? Jotain sinne päin [Muoks: Buena oli langan nimi!]), tai sitten ei. Lankamaailmasta kuitenkin peräisin. Sukkalanka on ihan Gjestalin Jannea taas, ja sellaista valmiiksi moniväristä.

Ensin neuloin pari kierrosta pelkkää resoria, ja sitten lisäsin huivilankaa sekaan. Ensin yksi kokonainen kierros ja sitten eteenpäin aina yhden puikollisen verran per kierros, kunnes röyhelön lopussa taas koko kierroksen. Ja sen jälkeen jatkoin tavallista varsiresoria vielä 50 krs. Ja koska huivilankaa on helpompi neuloa niin, että valmistuvat röyhelöt pysyy puikkojen takana eikä edessä,  röyhelöt jäi neulomisvaiheessa resorin sisäpuolelle - ja sitten käänsin resorin toisin päin (eli oikein päin ja röyhelöt ulkopuolelle) ennen kuin aloitin kantapäätä ja muuta terää.

En muistanut ottaa kuvia tekovaiheessa. Valmiita sukkia jalassa esittelevät kuvat on puolestaan otettu peilin kautta, mikä selittää oudot heijastukset...

 Jälkiviisaana on hyvä todeta, että varret olisivat sittenkin saaneet olla vieläkin pidemmät. Lisäksi ne tuntuvat hiukan löysiltä - valitsin silmukkamäärän enimmäkseen kiilakantapään sujuvuuden perusteella, ja kantapään jälkeen kavensin pari silmukkaa molemmin puolin, niin että terä onkin sopivampi.

Maihareihin varsien pituus kuitenkin riittää juuri sopivasti.

Nyt on leima.

Kun olin päättänyt tehdä leimasimen itse, ja kuullut että sen voi kaivertaa vaikka pyyhekumista, ei auttanut kuin käydä tuumasta toimeen. Varsinkin kun löytyi vielä jostain halvennuksesta soveltuvan oloisia pyyhekumejakin.

 

Ylemmässä kuvassa siis lähtömateriaali ja luonnos, jota on jo alettu kaiverrella, sekä työkalu. Päädyin kaivertamaan kapealla ruuvimeisselillä, koska sellaista kaiverrustyökalua, mitä muistelin joskus kouluaikoina käytetyn jonkun kinkkisen puulevyn kaivertamiseen, ei löytynyt mistään kaupasta mistä kyselin. Enkä jaksanut alkaa tilata jostain Atlantin takaa työkaluja, kun en jaksanut tilata sieltä kaiverrusmateriaaliakaan. Kelvatkoon pyyhekumit ja ruuvimeisselit.

Alemmassa kuvassa on sitten kaiverrettu, ja kokeiltu leimata muutaman kerran.

Päädyin vielä tuon leimaamisen jälkeen siistimään reunoja tasaisemmiksi (sinänsä pidän tuosta vielä keskeneräisen taustan säteittäisyydestä, mutta olisin mieluusti käyttänyt säteitä symmetrisemmin ja harkitummin, joten veistelin ne tuosta pois). Kovasti isoilta näyttää leimauksessa kaikki kolot, ja jopa pelkkä syventämätön viilto (tuo jalan kaarta kuvaava piirrosjälki) erottuu painokuvassa valkoisempana kuin leimasinta katsoessa voisi kuvitella. Hyvä tietää, josko seuraavia leimasinkuvioita suunnitellessa saisi käytettyä ilmiötä ihan tarkoituksella hyödyksi.

Letterboxing eli lodjaus

Tässäpä vaihteeksi inspiraatiopostaus ja linkkivinkkikimara.

Kaverin kautta törmäsin ilmiöön nimeltä letterboxing, joka muistuttaa geokätköilyä. Molemmissa etsitään luontoon tai kaupungille piilotettuja asioita (rasioita?), geokätköilyssä koordinaattien ja letterboxingissa sanallisten vihjeiden perusteella. Letterboxingiin kuuluu lisäksi leimasimet - kussakin kätkössä on leimasin, jolla löytäjä saa leimata omaan lokikirjaansa, ja vastineeksi leimata omalla leimasimellaan kätkön lokikirjaan. Kuulostaa hauskalta, ja kuvien perusteella näyttää myös.

Kaverin kuvissa olleet linkit veivät amerikkalaisille letterboxing-sivuille, joilta löytyi vihjeet vain parille laatikolle Suomessa (valitsemalla hakuvalikosta "other international" kohtaan "region"). Ehdin jo harmistua, että onko noin kivan kuuloinen juttu noin harvinaista täällä päin. Etsiessäni lisää linkkejä aiheesta törmäsin ensin Atlas Questiin, josta löytyi maininta muutamasta eri laatikosta Suomessa kuin noilta toisilta sivuilta - ja lisäksi siellä kannustetaan tekemään leimasimet itse. Yhä jännittävämpää! Letterboxing ei kuitenkaan ole amerikkalainen, vaan alunperin brittiläinen keksintö, joka on levinnyt muualle maailmaan Dartmoorista jo 1850-luvulta alkaen.

Lopulta vasta järkeni leikkasi kokeilemaan hakusanoiksi "letterboxing in Finland", ja sitä kautta selvisi, että letterboxingia kutsutaan suomeksi lodjaukseksi, ja se on sittenkin täällä yleisempää kuin noiden kansainvälisten sivujen perusteella olisi ensin voinut luulla. Lodjausta harrastavat niin partiolaiset kuin geokätköilijätkin. Jos geokätköilysivuilta hakee kätkötyyppiä "letterboxing hybrid" alueelta "Finland", löytyy paljon vinkkejä sellaisista laatikoista, tai siis lodjuista, joita ei edellä mainituilta sivuilta löytynyt ollenkaan. Näyttää siis sittenkin siltä, että ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan leimasimilla pääsee leikkimään lähempänäkin ;) Sen lisäksi Suomesta löytyy niinkin virallisen tahon kuin metsähallituksen kätkemiä lodjuja Liesjärven ja Nuuksion kansallispuistoista!

Olisin luultavasti riemuinnut jo pelkistä tiimarileimasimistakin etsimisen ja löytämisen jännityksellä höystettynä, mutta mitä enemmän aiheesta luin, sitä paremmalta ja asiaankuuluvammalta tuntui myös leimasinten itse tekeminen. (Ja lisäksi siitä saa oivan aasinsillan kirjoittaa aiheesta askartelu- ja puuhablogiin...)

Yksi löytämäni ohje leimasinten tekoon näyttäisi olevan geokätköilysivuilta (ja pdf-muodossa), eli siinä opastetaan juuri lodjauskäyttöön tarkoitetun leimasimen tekoon pyyhekumista kaivertamalla. Löysin myös erilaisista askartelublogeista ohjeita muun muassa softis-leimasimeen ja nappileimasimeen. Erimerkiksi korttiaskarteluihin tai skräppäykseen? Löysin myös edellisellä hakukerralla lisää esimerkkejä itse tehtyjen leimasinten käytöstä korttiaskarteluissa, mutta en tietenkään enää muista sopivaa hakusanaa, kun jostain syystä viimeisimmissä hakutuloksissa niitä ei ole ollenkaan. (Tai sitten näin unta... Ehdin aiheeseen liittyen nähdä sellaistakin unta, jossa etsin häkellyttävässä määrin Tukholmalta näyttäneessä Helsingissä geokätköjä yli 20 vuotta vanhan pyörätiekartan avulla melko heikolla menestyksellä). LTC eli letterboxing (tai letterboxer) trading cards on muuten ATC-korttien alalaji, johon käytetään omatekoisia leimasimia. Vaikka voisi kuvitella, että niitä vaihdellaan pelkästään lodjuihin piilottamalla tai niistä löytämällä, niin ilmeisesti niitä vaihdellaan myös proosallisemmin postitse, niin kuin tavallisiakin ATC-kortteja.

Pulloa lämmittämään

 Vaikka pidänkin koristeeksi tarkoitettuja (viini?)pullojen villapuseroita, toppatakkeja ja esiliinoja aika käsittämättömänä ja hyödyttömänä höpöhömppänä, on toki tiettyjä tilanteita, joissa on selvää hyötyä lämpimästä pullopussista tai pullonsuojuksesta. Esimerkiksi silloin, kun aamulla tai illalla työmatkapyöräillessä lämpötila on pakkasen puolella, vaikka samalla matkalla toiseen suuntaan on paljon lämpimämpää. Pakkasessa ahkeran työmatkapyöräilijän vesipullo pakkaa harmillisesti jäätymään! Ei toki umpeen, mutta jäistä korkkia on hankala avata, ja valmiiksi kylmässä ilmassa jäähileinen juomakin on vähän turhan viilentävää. Eikä aina viitsisi laittaa jotain lapasta tai hanskaa pullon päälle venymään.

No, jossain vaiheessa muistui mieleen, että netissähän on tullut vastaan jotain neuleohjeita pullonsuojuksista. Toteutettavaksi valikoitui sitten Nice Factorin ohje pullon- ja tölkinsuojukseksi, koska siinä ei tarvinnut virkata mitään, vaan koko pussukan sai toteutettua neulomalla. (En siis edelleenkään virkkaa.) Neulottuun pohjaan tuli silmukan lisäyksistä vielä hauska ristikkokuvio.

Materiaalina käytin kerien jämiä Gjestal Jannea ja Viking Villeä. Ohjeesta poiketen tein pohjan ja seinämien välille peräti kaksi nurjaa kierrosta. Näytti jotenkin jämäkämmältä sillä tavalla. (Tai ehkä jämäkkyys johtuikin siitä, että neuloin tämän pienemmillä puikoilla kuin mitä sukat samasta langasta?)

Kiristysnyöri tuli nyt sitten kuitenkin laitettua korkin alapuolelle - toivottavasti korkki ei silti jäädy, kun sen yläpuolellekin riittää silti lämmittävää helmaa. (Ei se lapasessakaan ole jäätynyt, vaikkei lapasta olekaan saanut kiristettyä pullon muotojen mukaan.) Kiristysnyörin tein raitalangasta, pohjaväri kului pussukkaan kokonaan. Laitetaanpa vielä kuva pussista ilman pulloa...

Pupunhoitajan sukat

 Lupasin neuloa vaikka sukat viime kesänä lomareissun aikaan kanejani hoitaneille kavereille. Tässä sukkatarjoukseen tarttuneelle kaverille lähtevät sukat valmiina.

Väritoive oli jotain vaaleanpunaisen suuntaan, joten valitsin langaksi tuollaisen tarjouksesta löytyneen monivärisen pinkki-valko-violetin Gjestalin Jannen. Joistain blogeista olen saanut käsityksen, että valmiiksi värjättyjä kirjavia lankoja kuuluu dissata, mutta minusta ne on hauskoja neulottavia - pysyy mielenkiinto vireillä värien vaihtuessa. Lisäksi alkuun näytti siltä, että sukan varteen lähtee muodostumaan väreistä kierteisraidat, mutta kantapäässä ja sen jälkeen orastava kuvio kyllä hävisi...

Kuvassa lahjaksi saadun vislaavan pupupatsaan seurassa. Hmm, kyllä niissä silti jotain raidallista säännönmukaisuutta näkyy.

Seuraavaksi otin vapauden kuvata sukat omassa jalassa saadakseni näkyviin myös sen toisen orastavan kuvion, joka tosin erottuu muuna kuin epämääräisenä nypylänä lähinnä vain hyvällä mielikuvituksella. Siinä pitäisi olla sama pupukuvio kuin tässä tiskirätissä (tosin ilman sydäntä). Koska kuvioon tarvittiin enemmän silmukoita kuin yhdellä puikolla oli, mutta vähemmän kuin kahdella vierekkäisellä puikolla oli, keksin nerokkaan suunnitelman laittaa sen kummankin sukan ulkosyrjälle. Vähän eri kohtiin se sitten kuitenkin tuli, vaikka kuinka kirjoitin muistiinpanot monenko kierroksen jälkeen aloitetaan... Muutenkin toinen sukka tuli neulottua sen verran tiukemmalle, että sukat näyttävät myös tasossa eri kokoisilta, mutta onneksi joustavat kuitenkin.

Lopuksi tuli taas Buddha tarkistamaan työjäljen.

Panokseni askarteluvaihtoon

Huh - nämäkin on jo elokuulta, mutta olen odotellut kuittausta niiden perille pääsystä ennen kuin olen uskaltanut laittaa niitä blogiin, etten vain pilaa yllätystä. Vaikken ole (muistaakseni) edes jakanut blogiosoitetta aikaisemmin juuri siinä ryhmässä, jonka kautta vaihto organisoitiin, mutta kun ei sitä ikinä tiedä mitä huuruisia linkkejä seuraamalla kukakin tänne päätyy ;)

Eli osallistuin yhdessä Facebook-ryhmässä organisoituun askartelu/käsityövaihtoon, jossa ideana oli tehdä itse jotain arvotulle vastaanottajalle. Ryhmässä oli hyvinkin innokkaita ja taitavia käsityöihmisiä, ja sitten toisaalta aika aloittelijoita, niinkuin minä... Osa tuntee myös toisensa muuta kautta, osa taas ei, ja sain arvonnassa vastaanottajakseni ihmisen, jota en tunne lainkaan.

Päädyin tekemään tiskirätin, koska niille nyt ainakin löytyy käyttöä.En enää muista kumpi oli oikea ja kumpi nurja puoli, mutta senkin saa toki käyttäjä itse päättää :)

Kaveriksi tiskirätille päädyin tekemään syksyisen kortin - alunperin olin suunnitellut vähän erilaista korttia, johon piti tulla mm. kuva naakoista syömässä kirsikoita, mutten sitten löytänytkään juuri siihen suunnitelmaan sopivia tarvikkeita (joista olin jokseenkin varma, että niitä on hankittuna jossain jonkun toisen korttiaskarteluinnostuksen jäljiltä, mutten paikallistanut missä - varmaan siellä kuuluisassa paikassa nimeltä jemma). Uusiokäytin sitten tälläistä ideaa, jonka eri versioita olen toteuttanut aikaisemminkin. Olen piirtänyt kuvan alunperin vuosia sitten - ja ottanut siitä erikokoisia kopioita, joita olen sitten väritellyt ja liimannut erilaisille taustoille ATC-kortteihin ja decoihin. Ehtipä siitä kalvoväreillä tehty versio koristaa parinkin asunnon ikkunaa, ennen kuin suli piloille etelän puoleisella ikkunalla. Perinteikäs kuva siis. Tämä askarteluvaihtoon tehty kortti oli kuitenkin lähempänä postikortin kuin ATC-kortin kokoa.

Lopuksi vielä kuvasarja verrattoman innokkaasta askartelijan apurista, jota eritoten kortti kiinnosti ihan kamalasti. Lopulta se päätti osallistua askarteluun heittelemällä saksia ympäriinsä. Saksien heittely oli kuitenkin kovaa hommaa ja vaati veronsa.

Buddha-rukan riesana on kieroon kasvavat poskihampaat, joita käydään silloin tällöin lyhennyttämässä eläinlääkärillä. Hankalien hampaitten puoleinen silmä vuotaa välillä (myös silloin kun hampaat on hiljattain tasoitettu), ja myönnän, että se näyttää näissä kuvissa aika kamalalta. Tosin innokas osallistuminen askarteluun juuri kun kamera oli käsillä, tuli tallennettua sen verran spontaanisti, ettei siinä juuri edustuskuntoa ehtinyt ajatella.

Loppukesän/alkusyksyn puutarhamuistoja

Nyttemmin on yöpakkaset viimeistään nitistäneet puutarhan odottamaan talvea, mutta laitetaanpa pari kuvamuistoa vielä.


Tässäpä elokuulta ne kovasti kukkineet syysleimut:

...ja kuva siitä ainokaisesta, joka iti kukkapenkkiin johon heittelin huolettomasti useamman pussin erilaisia kukkasekoituksia. (Muuten se penkki oli täynnä vain ohdakkeita ja jauhosavikkaa. Veikkaan, että ne eivät kuitenkaan pussisiemenistä itäneet.)

Mikähän tuo olisi, aitoelämänlankako? Kovin oli nätit kukat.




Syyskuun alussa yötöistä tulijaa odotti pihavalon vieressä tällainen pikku ystävä.

En tiedä senkään lajia, mutta se oli oikeasti juuri noin keltainen kuin kuva näyttää (ja sain räpsiä aika monta kuvaa ennen kuin yksi onnistui...) Yöperhoset on kyllä hienon näköisiä, kun niitä alkaa tarkemmin katsella!

Lainesukat vähemmän laineilla

Tämä projekti onkin ollut kesken äskeistä pidempään. Suurin osa siitä tuli neulottua katsellessa Game of Thronesin toista tuotantokautta, eli koskas se esitettiinkään Suomessa - joskus keväällä?

Ohjeena ja innoittajana toimi tämä Ullan ohje -pintakuvio näytti tosi kivalta, ja mitä tulee ohjeeseen noin muuten, kiilakantapääkin oli mukava neulottava. Veikkaan kyllä, että ymmärsin ohjeen jotenkin väärin tai tein jonkun muun virheen (tai monta), koska lopputulos ei muistuta ohjeen kuvia kuin hyvin pieneltä osalta toisen sukan teräosaa. Sitä teräosaa, joka oli valmiina tässä vaiheessa (elokuussa).

 Onneksi tein lisää samoja virheitä myös toisessa sukassa, koska varsista tuli toisiaan muistuttavat! Jos toisesta sukasta olisi yllättäen tullut samannäköinen kuin ohjeen kuvasta, olisin purkanut ensimmäisen ja yrittänyt uudestaan. Nyt en jaksanut vaivautua... Oikeastaan siksi nämäkin sukat roikkuivat niin pitkään keskentekoisina, koska ohjekuviin verrattuna ne näyttivät niin erilaisilta, että se söi motivaatiota, enkä lopulta ollut tyytyväinen edes tuon toisen sukan terän päättelyyn.


Päätin kuitenkin, että nämät on saatava pois tieltä ennen kuin annan itselleni lupaa siirtyä seuraavaan projektiin, joka toivottavasti menee enemmän suunnitelmien mukaisesti, joten rykäisin ne sitten loppuun saakka tuosta ylläolevasta vaiheesta parissa viikossa. Kaveri lohdutti, että pintakuvio näyttää erilaiselta eikä erotu siksikään, että valitsemani lanka on niin voimakkaan väristä. No, sen opin jo ompeluiden suhteen joskus - kannattaa valita kuosi, joka saa ihmiset kiinnittämään huomiota väriin eikä mahdollisiin virheisiin ;) Vaikka tuosta langasta olisi kyllä sileänäkin neuleena tullut varmasti aika kivan näköistä, veikkaan noiden sileiden pohjien perusteella.

Buddha halusi taas osallistua  valmiin projektin esillepanoon tavalla tai toisella...

No, sitten tylsempi kuva valmiista sukista ilman Buddhaa, josko siitä erottuisi vähän millainen mestariteos  lopputulos nyt sitten on.

Jalkaan sopiviksi ne tuli myös todettua - ja kyllähän näitä käytettyä tulee, vaikkei pitsi/koristekuvio olisikaan ihan samanlainen kuin ohjeessa. Ehkä ainakin yösukkina, jos ei varret tahdo kävelykäytössä pysyä ylhäällä (varsien löysyys vähän epäilyttää).

Keijukaishame

Taisin mainita, että työn alla on ollut joitain melko pitkäksi venähtäneitä neuleprojekteja, jotka päätin keskeneräisen sijaan esitellä vasta valmiina.

Ensin esittelen nopeammin valmistuneen projektin (aloitettu elokuussa, valmistunut syyskuussa), joka kuuluu taas sarjaan "keksitään huivilangoille muuta käyttöä kuin huivit". Sittarissa oli Pierre Cavallon Aava-lanka ulosheittotarjouksessa.  Olin etsimässä siltä hyllyltä jotain ihan muuta, mutta tuo viheriäinen värisävy oli aika kiva, ja langan nimestä tuli tietenkin mieleen tehdä siitä jotain Aava-nimiselle kummitytölle :D Idea keijukaishameesta syntyi sekin aika pian, koska nuo langan pompomit näyttää aika itsestään selvästi hameenhelmalta. Varsinaiseksi hameen resorilangaksi  hain vain jotain, joka olisi samaa materiaalia, eikä värin puolesta hirveästi riitelisi helmalangan kanssa. Siihen tehtävään löytyi Sinooperista Lisa Uni -lankaa. Tykkään itse lopputuloksen väreistä niin paljon, että harkitsin, pitäisikö laatia vastaavaa hametta aikuistenkin koossa - ja kuinkahan paljon siihen tarvittaisiin lankaa!

Neuloin ensin muutaman kierroksen röyhelöhelmaa pelkällä huivilangalla, sen jälkeen lisäsin resorilangan ja neuloin niitä ensin yhteen ja sen jälkeen aina 8 - 14 silmukkaa per kierros helmalangalla ja resorilangalla yhdessä ja loput resorilangalla. Röyhelö jatkui seuraavalla kierroksella kohdasta, johon oli edellisellä kierroksella jäänyt, kohoten loivana spiraalina ylöspäin niin että resori näkyyhiukan röyhelöiden välistä. Mielestäni kiva efekti, ja tuo röyhelöön myös volyymiä eri tavalla kuin pelkkää helmalankaa sisältävät hierrokset.

Aika pieneltähän tuo hame vielä tuossa kuvassa näyttää, ja niinpä sainkin purkaa aika pitkälle helmaan leventääkseni sitä. Vaikka toisaalta pienennäköisyyteen vaikuttaa myös se, että koko hame on joustavaa 1 oikein-1nurin-resoria. Purkaminen oli huomattavasti hitaampaa kuin neulominen...

Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi näyttää valmiilta, joten päättelin resorin ja nyt hame odottaa tulevaa käyttäjäänsä. Toivottavasti mahtuu edes hetken ennen nukenhameeksi päätymistä.

Tässä hame valmiina - ja kuvassa näkyy myös helmalangan melko töksähtävä päättyminen. Johon ei ehkä toivottavasti kiinnitä niin paljon huomiota kuin erikseen sanotuna...

Tässä hame nurjalta puolelta - näkyy helmalangan ja resorilangan yhteispeli.

Viimeiseksi vielä esittelykuva hameesta käytössä, ja koska varsinainen tuleva käyttäjä ei ole vielä saanut hgamettaan, tässä kuvassa  esittelijänä toimii Väiski. (Väiskillä on henkselit omasta takaa, eli ne eivät kuulu hameeseen.)

Voi Tiimaria!

Askartelun ja krääsäkaupan instituutio Tiimari on sitten tullut tiensä päähän. Ei siitä niin kauaa ole (pari viikkoa?), kun luin lehdestä Tiimarin supistamissuunnitelmista ja yt-neuvotteluista, ja toivoin ettei ainakaan Kaarinan Tiimari olisi lakkautettavien listalla, koska siellä on aina ollut hyvä valikoima ja mukava tunnelma - mutta seuraavaksi saatiinkin sitten lukea konkurssiuutisia koko ketjusta.

Haikeissa tunnelmissa muistelin menneitä - miten 10-vuotiaana Porvoon Tiimari oli varsinainen aarreaitta, jossa värikkäät tarrarullat roikkuivat katosta, ja miten teini-ikäisenä tuli kannettua Forssan Tiimarista varmaan kilotolkulla kirjepaperilehtiöitä ahkeran kirjeenvaihtoharrastuksen polttoaineeksi. (Ja myöhemmin Kaarinan Tiimarista löytyi kauniimpia kirjepapereita kuin Turun Tiimareista.) Enää ei myydä tarroja rullista pala kerrallaan, eikä kirjepapereissa löydy valinnanvaraa vanhojen aikojen malliin. Eipä sillä, että sitä kirjepaperia tulisi ihan vanhojen aikojen malliin käytettyäkään, mutta on sille silti aikansa ja paikkansa nykyhetkessäkin.

...Kohta ei enää myydä sitten siitä osoitteesta askartelutarvikkeitakaan, joitten hamstraamiseen on aina niin helppo langeta ja miettiä vasta myöhemmin, että mitäs mää tällä kaikella muka teen.

Voi Tiimaria.

Lapastelua!

Sain lopulta toisetkin (tällä kertaa omaan käyttöön tulevat) Cthulhu-lapaset valmiiksi. Kyllä kesti! Opinpahan ainakin sen, että en enää toista kertaa ota projektiksi kahta samaa ja monimutkaista kirjoneuletta peräjälkeen, ainakaan jos neulottavana on vielä kerralla pari sitä samaa. Ei toiseen pariin innostus riitä niin pitkään pötköön ja kerralla! Eli näitä on oikeasti työstetty kuukausitolkulla, muutama rivi silloin tällöin.

Peukalo on tosiaan kudottu eri värillä, koska tuo tummempi vihreä oli vähällä loppua kesken. Yllätyin siitä, miten hyvin vaalea vihreä ja tumma harmaa sointuivat yhteen - saatan siis kokeilla jotain muutakin sillä väriyhdistelmällä!

Meinasin ensin esitellä samassa postauksessa joitain keskeneräisiä juttuja, vakuutellakseni  kuinka ahkera ja tehokas olen, vaikka oikeasti olen koko kesänä neulonut tai askarrellut tuskin lainkaan.  Postaus jäi kuitenkin kesken luonnosvaiheessa, ja palattuani sen pariin uudestaan, totesin että ehkä teen niistä projekteista ihan omat postauksensa work in progress-kuvineen. Sitten joskus kun on valmista.

Kukkasia ja pörriäisiä

 Lomareissulta palatessa odotti puutarhassa sellainen yllätys, että retiisit olivat reuhauttaneet hillittömät varret ja vielä hillittömämmän kukkameren, joka pörisi täynnä kaikenlaisia kimalaisia ja perhosia ja kukkakärpäsiä. Juurista oli ne punaiset pallukat hävinneet, ilmeisesti niiden sisältämä energia oli kulunut varsien ja kukkien kasvattamiseen.  Saivat sitten jäädä kukkimaan ötököitten iloksi... Nyttemmin on  paljastunut, että retiisit tekevät vielä palkojakin! Hassu kasvi.

Ja kyllä, tämä musta mörkö retiisin kukassa on kimalainen, vaikka näyttääkin tästä kulmasta joltain eksoottisemmalta...

Kimalaisia houkuttivat kovasti myös keijunkukat, jotka näyttivät huvittavan hentoisilta paksujen pörriäisten rinnalla - harmi kyllä kuva ei ole tämän tarkempi...

No, laitetaan nyt sitten kimalaiskuvien jatkoksi vielä kimalainen ja pikkusydämet.

Perhosbaarissakin on taas todistetusti käynyt asiakkaita!

Kasvimaan ympärille siemennauhana istutetuista "etananhämäyskasveista" oli niistäkin lopulta kasvanut jotain kukkasia. En tiedä, mikä kasvi tämä on, mutta kovasti hehkuvan värinen, ja kovasti kukkakärpästen mieleen. (Ja vielä enemmän kukkakärpästen mieleen tuntuvat olevan multakuorman mukana valloituksen tehneet jauhosavikat - jotka tosin ovat vähemmän kuvauksellisia, joten saatte tyytyä mysteerikasvin kuvaan.)

Kun nyt kerran puutarhakuvissa ollaan, ehkä pari kuvaa myös mainiosta, mustanpuhuvasta sadosta - Purple Queen- taitepapuja ja Black Russian-tomaatteja! Söin näitä vielä sinisten Blue Congo-perunoitten kanssa eilen. Oli juhlavaa.

Tomaattikuvassa näkyy muuten myös muita sen loman aikana kukkimaan herenneitä kasveja - kanelibasilikassa on näköjään violetit kukat ja tavallisessa valkoiset. Toinen  violettina kukkiva on inkivääriminttu...