Halloween - keksejä kaksin käsin hulluille teekutsuille

Lopuksi vielä pari pikaista keksi-ideaa, jos on halloweenbileet tai hullut teekutsut tai molemmat, ja tarjottavaa pitää saada nopeasti.

Värikkäät Halloween-kierrekeksit oli yksi ohje, jota halusin kokeilla tänä vuonna.  Päädyin jopa hankkimaan taikinan värjäykseen sopivia geelivärejä - mustaa en löytänyt, mutta pakkauksessa oli keltaista, sinistä ja punaista, joita yhdistelemällä sai oranssia, violettia ja vihreää - ja neljänneksi väriksi päätin sitten valita punaisen, koska kerrankos sitä on punaista jossain halloweenkoristeluissa käytetty. Punainen oli muuten aika vahva väri - oranssiin jouduin lisäämään keltaista parikin turausta, ettei se olisi vallan punainen sekin.

Alkuperäinen ohje oli vähän hämärä taikinan suhteen, joten tuumasin että valmis murotaikina saa luvan sopia tarkoitukseen. Niin se sopikin. Kun taikinakököt oli värjätty, muotoiltavuuden parantamiseksi laitoin ne hetkeksi jääkaappiin, ja sen jälkeen ohjeen kuvia noudattamalla muotoilin keksit. Spiraalit jäivät kyllä sen verran epätasaisiksi, että päätin vielä litistää ne tasaisemmaksi.

Lopputulos muistuttaa kyllä jotenkin yksisarvisenkakkakeksejä, joten ehkä uskallan joskus kokeilla niidenkin tekemistä. Se on ilmeisesti helpompaa kuin miltä näyttää. Valmistaikinan ja värien esiin ottamisesta kului nimittäin alle puoli tuntia siihen kun keksiosasto oli jo uunissa paistumassa, ja siitäkin ajasta osa kului kaulimen ja muotin kanssa säheltämiseen, koska päätin tehdä taikinaerän lopusta teepussikeksejä. (Ja käyttää niiden muotoilussa hyväkseni Turun linna-piparkakkumuottia.)

Teepussikeksit tulivat vastaan Facebookissa - ja alkuperäisessä ohjeessa on tietysti juuri näihin kekseihin tarkoitettu taikina ja koristelu. Jäi tekemättä, koska tarvikkeita puuttui. Havaitsin vasta viime kesänä, ettei oikea laventeli haise puoleksikaan niin pahalle kuin esimerkiksi laventelin hajuiset tuoksukynät, nessut tms teolliset laventelit, joten tähän mennessä olen dissannut laventelia ja vältellyt sen hankkimista, vaikka se kuulemma olisi niin ihana perhoshoukutin puutarhaan. Saatan ehkä harkita oikean ja vähemmän haisevan laventelin hankkimista ja hyödyntämistä ensi vuonna, tai sitten en. Teepussikeksien muotoilu onnistuu toki muistakin taikinoista, myös samasta murotaikinasta kuin kierrekeksitkin.

Kunnon suklaadippauksen sijaan dippaaminen kiireessä mikrossa sulatettuun pätkikseen ei kylläkään tuottanut kovin herkullisen näköistä lopputulosta, vaikka maistuikin makoisalle. Näiden keksi-ideoiden pikaisuudesta huolimatta on siis hyvä varata joihinkin valmistusvaiheisiin vähän enemmän aikaa.
Hauskaa halloweenia!

1 päivää Halloweeniin - matopiirakka

Terminä "matopiirakka" on peräisin Susanna Gretzin mainiosta kuvakirjasta "Sinun vuorosi, Roope!" (josta löytyi esittelykin, kappas), jossa päähenkilön lempiherkuksi mainitaan matopiirakka. Matopiirakka kuulostaa myös aikamoiselta halloweenherkulta, eikös vain?

Joskus vuosia sitten teimme kaverin kanssa synttärikakuksi yhdenlaista matopiirakkaa, nimittäin täytekakkua joka oli koristeltu karkkimadoilla. Siitä revittiin huumoria tuoreeltaankin, ja vielä enemmän kun jämät olivat olleet yön yli jääkaapissa ja karkkimadot muuttuneet todella kummallisiksi imettyään kosteutta kermavaahdosta.

Täytekakku ei tietenkään ole piirakka - voisiko matopiirakka olla jotain juustokakun tyyppistä? Muistelin saksineeni pari vuotta sitten Ruotsin reissulla talteen maitopurkin kyljessä olleen jogurtti-juustokakun ohjeen, koska se oli liivatteeton - täyte oli käytännössä jogurttia ja kananmunaa. Samoihin aikoihin vastaan tuli Pirkka-ohje rukiinen omenapiirakka, jossa oli hyödynnetty valmista piirakkapohjaa ja samantyyppistä täytettä. Matopiirakka syntyi sitten improvisoimalla noiden kahden reseptin pohjalta. Koska alkuperäisessä ruotsalaisessa ohjeessa juustokakun pohja oli tehty piparkakkumuruista, valitsin pohjaksi piparkakku-valmistaikinan.

Koska tiedostin, että lopputulos voisi olla suunnilleen mitä hyvänsä tosi hyvästä tosi hirveään, päätin käyttää kakkuvuokan sijaan muffinssivuokia, niin piirakat olisivat vähän helpommin tuhottavan kokoisia. Niinpä täytettäkin tarvitsi vähemmän - päädyin ratkaisuun, jossa oli yksi muna ja sekoitettuna mansikka- ja mustikkajogurttia sen verran kuin juomalasiin mahtui, ja hyvin riitti täytteeksi. Paistoaika oli noin 20 minuuttia - varttikin olisi ollut tarpeeksi piparkakkupohjille, mutta täyte näytti vielä nestemäiseltä kun otin piirakat uunista. Kun ne olivat jäähtyneet vähän, lykkäsin karkkimadot pinnalle, ja täyte paljastuikin hienosti hyytyneeksi.

Harmikseni en löytänyt liivatteettomia karkkimatoja mistään koluamistani irtokarkkilaareista. Muutenkin kaikki hauskat halloween-muotoillut karkit tuntuvat sisältävän liivatetta - ehkä siinä liivatteettomien halloween-karkkien jahtaamisessa on sitten haaste ensi vuoden kalenteria varten.

Valitsin vähän matomaisemman karkin sijaan pääasiassa vadelma- ja laku-toukat, koska viikon teema oli "Halloween ihmemaassa", joskaan sauhuttelevaa toukkaa ei kylläkään nautita piirakassa. Ja mahtui piirakoihin yksi vähän matomaisempikin karkki (maku sama, mutta valmistaja eri).

Piirakoitten jäähtyessä jääkaapissa olivat karkkimadot sulaneet melko villisti siihen päälle. Efekti oli siis taas erilainen kuin täytekakun kanssa... Jääkaapissa jäähtymisestä seurasi toinenkin havainto - näköjään piparkakkutaikina pitää muotonsa vaikka vuokan ottaisi pois. Jos siis tarvitset syystä tai toisesta aivan hillittömän määrän matopiirakoita, voit uusiokäyttää vuokat seuraavaan erään.

Lopputulos oli kyllä ihan maistuvaista, eli matopiirakkaa uskaltaa tehdä toistekin!

2 päivää Halloweeniin - nukkekahvilan tuolit

Viikon teema on "Halloween ihmemaassa", hulluilla teekutsuilla höystettynä, ja aika on vilkaista nukkekaappiin. Olen ehkä vähän heikkona Monster High-nukkeihin, ja onpa Mattelin toisessakin nukkesarjassa Ever After High omat ihanuutensa. (Jos sarjat ovat ihan vieraita, niin Monster High-nuket ovat kuuluisien hirviöiden teini-ikäisiä tyttäriä, ja Ever After High-nuket puolestaan kuuluisien satuhahmojen teini-ikäisiä tyttäriä. Nukeilla on sen verran samankokoiset vartalot, että niiden vaatteita voi vaihtaa keskenään, mutta stailaus kasvonpiirteineen, ihon- ja hiusten väreineen vaihtelee.) Ever After High-sarjan Madeline Hatterilla on ihana teekannu-käsilaukku ja teekuppi-hattu. Pakkauksessa olleen hahmokuvauksen mukaan hän haaveilee kahvilan (vai kenties teesalongin?) perustamisesta. No, ei kun rakentamaan sitä kahvila-teesalonkia nukkekaappiin! Monster High'n suloiset hirviötytöt voivat sitten tulla sinne asiakkaiksi teelle ja kaakulle.

Vaikka näillä uudemmilla nukeilla onkin kaikilla pakkauksessaan seisomatuki, jonka varaan niitä voi laittaa hyllyyn seisomaan, on tietysti kivaa jos kahvilassa voi istua. Ihmemaan tyyliin sopisi kärpässienituolit. Ja ehkä jopa kärpässienipöytä!

Ajattelin pakertaa tuolit paperimassasta. Hetken mietittyäni totesin, että ehkä paras käyttää jotain runkoa, jonka ympärille paperimassaa lätkitään. Rungoksi valikoitui teollisuuskokoinen peflettirullan hylsy, josta sahasin nukentuoliksi sopivan korkuisen pätkän tuolin jalaksi. (Siltä varalta, ettei sahausjälkeni olisi ihan suoraa, laitoin lattiaa vasten meneväksi puoleksi sen rullan alkuperäisen pään).

Tuolin istuimen olisi hyvä muistuttaa edes jonkun verran sienen lakkia, joten tein niihin lakin rungot paperista. Sitten painoin paperia lyttyyn sen verran, että lakissa on istuttava kolo.

Ja sitten vaan päällystämään kaikki paperimassalla!

Paperimassan kuivuttua oli aika hioa terävimpiä särmiä, ja sitten maalata.

Samalla ehti valmistella myös pöytää samaan sarjaan, niin ikään peflettirullan hylsystä ja hillopurkin kannesta. Pöydän jalan vain maalasin, ja pöydän kannen päällystin kontaktimuovilla.

Nukkekahvilan kokonaisuudesta voi kylläkin tulla melkoinen jatkosarja, koska eihän siitä tietenkään valmistunut vielä halloweeniin mennessä kuin tuolit ja pöytä. Ja Madeline Hatter ehti ehkä vähän valkkaamaan tapettia myyntitiskiä varten.

3 päivää Halloweeniin - neulomus

Mitäs järkeä sitä on esitellä keskeneräisiä töitä, häh? Puolustaudun sillä, että neulotulla merenneitomekolla oli suunniteltu paikkansa tämän vuoden Halloween-kalenterissa, mutta en sitten kaikesta muusta hässäkästä johtuen ehtinyt saada sitä valmiiksi pukujuhliin mennessä.  Ehkä sitten ensi vuodeksi!

Helman resoria lukuunottamatta mekko on alkujaan jostain sukkamallista bongattua pomatomus-kuviota, koska se näytti makoisasti suomuilta. No, yläosasta mahdollisesti tulee jotain muuta niin ikään, kunhan joskus pääsen sinne asti.

Ja sitten kun sinne asti pääsee, koristeeksi on tulossa tietenkin simpukankuoria.

No mutta mitenkäs tämä merellinen teema laisinkaan sopii tämän viikon teemaan, joka oli Halloween ihmemaassa? Ainakin Nakisha (mm. pupu- ja rottataroteista tuttu taiteilija) on nähtävästi yhdistänyt merellisyyden ja hullut teekutsut ihan mahtavasti jossain taideteoksessaan...

4 päivää Halloweeniin - hämähämä-linkkivinkki

Löytyipä ohje hienojen ja näyttävien helmihämähäkkien tekemiseen. Näin myös hiljattain jonkun kaupan ikkunassa kaulakoruja, joissa oli hyödynnetty tuontyyppisiä helmihämähäkkejä.

No, nyt kun tuli hämähäkeistä puhe, jaetaanpa myös linkki, jolla ei ole mitään tekemistä askartelun kanssa, mutta jossa on yllättävän söpöjä lähikuvia hämähäkeistä! Näyttävät melkein pehmoleluilta.

5 päivää Halloweeniin - hullut teekutsut ja teetryffelit

Kun teema on "Halloween Ihmemaassa", siihen kuuluu tietysti  hullut teekutsut. Ja hulluista teekutsuista tulikin mieleeni Earl Grey- suklaatryffelit, joita olen tehnyt aikaisemminkin useampia kertoja vaihtelevalla menestyksellä. Ohje löytyi aikanaan jostain lehdestä, ja oikeastaan alkuperäisestä ohjeesta pitää ehkä ottaa kuva seuraavan tarinan tueksi.

Alkuperäisestä ohjeesta puuttuu siis kerman mittayksikkö. Ensimmäisen kerran kun vuosia sitten tein teetryffeleitä, tulkitsin ohjetta niin, että kermaa laitetaan tietenkin 1 ja 3/4 tölkkiä! Lopputulos oli veikeästi earl grey-aromilla varustettua suklaamoussea. Aika lailla nolotti, koska kaikille kokkaajaguruillehan oli varmaan ihan itsestään selvää, että kermaa mitataan desilitroina tölkkikoosta riippumatta, eikä sitä siksi tarvinnut edes erikseen mainita. Nyt kun yritin etsiä löytyisikö alkuperäistä ohjetta netistä (ja samalla tietoa, mistähän lehdestä se olikaan...), selvisi samalla, että jollain muullakin oli ollut joskus liian löysää tryffelitaikinaa. Löytyi samalla muitakin earl grey-tryffeliohjeita, kuten vaikka tämmöinen kookoksinen sovellus.

Pysyttelin kuitenkin itse vanhassa ja (oikealla tulkinnalla) hyväksi havaitussa ohjeessa, melkein. Kuohukermana käytin kaurapohjaista versiota. Kaupassa käydessä muistelin, että kotona olisi sekalaisissa teepussivalikoimissa myös earl greytä, joskin tietenkin siinä vaiheessa kun kerma oli kattilassa, sain havaita armaan siippani siipaisseen ne parempiin suihin. Sitten muistelin, että jossain teesekoitusrasiassa olisi taatusti lady greytä, koska olin nähnyt ne teepussit juuri edellisenä päivänä. Muuten hyvä, paitsi että teelaatu olikin lady green. Osaan lukee ja kaikkee!

Teetryffeleihin tuli sitten vähän toisenlainen aromi. Jos hulluille teekutsuille on vaikka tulossa paljon vieraita, tai itse muuten vaan hullaantuu tekemään ihan raivona teetryffeleitä, niin mikäpä estää tekemästä useampaa erää erimakuisista teelaaduista? Kukkaisen makea lady green-teetryffeli ja karvaampi earl grey-teetryffeli voisivat tasapainottaa toisiaan jännittävästi peräkkäin nautittuna.

Vatkausvaiheesta on todettava, että vaikka annos näytttää pieneltä, valitse korkeampi vatkausastia, ja varustaudu essulla. Hienosti meinaan roiskuu! Jos vatkausvaiheen jälkeen tuntuu, että tuli liian löysää muotoiltavaksi mutta liian jäykkää suklaamousseksi, niin kaurakerma jähmettyy jääkaapissa vähitellen, ja sikäli ei haittaa jos esimerkiksi työn raskauttamana ehtii tehdä taikinan yhtenä päivänä ja muotoilla saati tarjoilla vasta seuraavana tai sitä seuraavana.

6 päivää Halloweeniin - jyrsittävät haamulinnat

Taisin lupailla lisää teollisuusvahvuisia rullahylsyjä. Tällä kertaa kyse on vessapaperirullan hylsyistä - semmoisista jättirullatelineisiin laitettavista. Omat kanini eivät ole koskaan innostuneet tavallisista vessapaperirullan hylsyistä, mutta isommat ja kovempaa pahvia olevat rullahylsyt ovat olleet suuressa suosiossa.

Ja kun viikkoteema on "Halloween kummitustalossa", mikä jottei niitä hylsyjä vähän koristelisi teeman mukaan ennen käyttöä... Näihin on piirretty aronianmarjoilla haamuja leijailemassa kummituslinnassa. (Sen verran aikaisemmin syksyllä, etteivät mustarastaat olleet tyystin tyhjentäneet pensaita.)

Ensimmäiseyt kuvat haamulinnoista tuli otettua sen verran tuoreeltaan, että marjamehu on vielä vallan violettia. Ensiksi niitä tuli tarjottua ulkotarhassa Sinatralle ja Boogielle, joita kiinnosti yhtä paljon kuin samassa tarhassa ja samalla kertaa esitelty kaivelusäkki.

Kuten näkyy, kuivuessaan marjamehu muuttuu violetista sinisemmäksi.  Ja kuten viimeksikin, ensimmäisenä uuteen leluun perehtyy hartaudella Algoth!

Batmobiilille maistuu perehtymisen lisäksi myös heitteleminen ja jyrsiminen. Kuvaan ehti vain jälkimmäinen. Kuvaa ei myöskään ole siitä, kuinka Batmobiili mätki rullalla Englaa  niin että Engla ihan tuohtui.

Sen sijaan kuva löytyy rullasta kevyen käytön jälkeen:

7 päivää Halloweeniin - pocket letters

Olen tainnut touhottaa ja leuhottaa pocket lettereistä aiemminkin - siis noista keräilykorttikansiotaskuihin laadittavista kirjeen, koristelujen ja pikku lahjojen yhdistelmistä. Pocket letters on ollut varsinainen villitys netissä, ja muutamassakin seurailemassani postiaiheisessa yhteisössä, joissa ihmiset vertailevat kuvin saamiaan ja lähettämiään kokonaisuuksia.

Hyvissä ajoin alkusyksystä kyselin kavereiden kiinnostusta vaihtaa pocket letterit halloween-teemalla. Useimmat olivat vasta ihailleet muiden tuotoksia ja epäröivät tarttua haasteeseen, joten sain sovittua yhdestä vaihdosta ja päätin toiselle alustavasti kiinnostuneelle lähettää yllärinä oman. Onhan tuo yhdeksän kansiotaskun koristelu ja täyttäminen tosiaan melko aikaa vaativaa näpertelyä verrattuna pelkän kirjeen kirjoittamiseen!

Saatoin ehkä koristelujen kanssa mennä taas aidan yli melko matalasta kohdasta, koska lähinnä käytin erilaisia tarroja (ja vähän askartelupaperia). Mutta kun kummitukset ja kurpitsat on niin söpöjä!  Ylläreiksikin meni lähinnä lisää samoja tarroja, ja tietenkin teetä. Ulkosuomalaiselle kaverille laitoin lisäksi juuri taskuun sopivan kokoisen Vanhat autot-karkin - toisen kaverin makuun se olisi varmaankin ollut liian salmiakkinen. Päätin sitten panostaa siihen kirje-osuuteen enemmän, kun koristelu oli vaatimattomampaa ja kirjoitin joka taskuun edes pienen käsinkirjoitetun viestin. Ylläreillä ladattuihin taskuihin pienemmille lapuille ja vähemmän täysiin taskuihin sitten pidempiä turinoita kunnon kirjepaperille.

Kummituslinnoja tättärää! Tai siis tuossa vasemmalla on kummitus niin linnan ulko- kuin sisäpuolellakin. Keskimmäisessä kovasti mustan näköisessä taskussa on tuota samaa kiiltävillä värillisillä palloilla varustettua paperia kuin muutamassa muussakin taskussa, ja musta höyhen. Eipä tosiaan erotu kuvassa... Tässä ja seuraavassa on myös yhdessä taskussa pallopaperista leikattu puu mustalla pohjalla. Sekin erottuu kuvasta vähän huonosti.

Lisää kummituslinnoja, tättärättätää! Tästä taitaa itse asiassa näkyä, että löysin lisää ja vähän erilaisia Halloween-tarroja kaupasta näiden kahden pocket letterin laatimisen välillä. Näitten jälkeen löytyi vielä lisää - ensi vuonna saattaa siis ehkä joku saada pocket letterin jossa on vähän monipuolisemmin koristeita ;)

Jos nyt herää hinku lähetellä halloween-teemaista etanapostia muissakin muodoissa kuin kansiotaskuissa, Snail Mail Ideas-sivulla on tällä hetkellä aika ihania inspiraatiokuvia. (Jos hahmotin ihan oikein, tuo sivun galleria ei kuitenkaan ole jaoteltu teemoittain vaan päivittyy jatkuvasti, joten vähän myöhemmin ne halloween-kirjeet eivät enää näykään päällimmäisenä. Tosin kelpaa niitä muitakin teemoja katsella.)

8 päivää Halloweeniin - lisää ledituikkuja, teippiä ja kuumaliimaa (linkkivinkki)

 Ensin meinasin laittaa kaikki ledituikkuideat samaan postaukseen, mutta lemmikkikummituksen askartelun myötä siitä olisi tullut yllättävän pitkä - ja jotain hauskaa pitää jättää muihinkin päiviin.  Tässä siis lisää ideoita ja vähemmän toteutusta.

Hauska idea on myös vessapaperirullista ja ledituikuista kuumaliiman ja maalin avulla lavastettavat suuret kynttilät. Idean toteuttamiskelpoisuutta tuli testailtua käytännössäkin, joskin hanketta loppuun viemättä, kun toistaiseksi puuttuu tuo kuumaliimapistooli. Vipsis, solahti ledituikku vessapaperirullasta läpi, ja niin myös talouspaperirullasta. Teippikannatin on siis tosiaan paikallaan! (Ja onneksi nuo hylsyt voi käyttää sitten kuitenkin mieluummin paperimassaan).

Sen sijaan teollisuuskokoisen peflettirullan hylsyn (joita toin muutaman töistä muihin askartelutarkoituksiin) päälle ledituikku istuu kuin nakutettu. Ei muuten ole sitten ainoat teollisuusrullat vielä tällä viikolla... Toisen jäte on toisen aarre, ja niin edelleen.

Tungetaanpa sitten ne loputkin kuumaliimavinkit samaan postaukseen, koska nekin sopivat hyvin teemaan "Halloween kummitustalossa" - ehkä talossa on asunut noita ennen kuin siellä on alkanut kummitella... Better After on tehnyt halloween-koristeita kirppikseltä löytyneistä kirjoista, yhdistellen myös halpisleluja pelottaviksi kansiaihelmiksi. Mieleni tekisi ehkäpä koittaa jotain vastaavaa johonkin uutukaiseen muistikirjaan, johon voisi sitten tuottaa myös kannen kanssa linjassa olevaa sisältöä :D Magia Mia on ollut vähän samoilla linjoilla, mutta tuunannut maalien ja kuumaliiman kanssa mauste- ja vitamiinipurkeista vähän toisenlaisia maustepurkkeja!

9 päivää Halloweeniin - ledituikkuja ja teippiä

Tänä vuonna vastaan on tullut useampiakin erilaisia linkkejä, joissa hyödynnetään ledituikkuja.

Yksi aika ihana idea on lemmikkikummitus tai kummajaiskabinetin näyttelyotus purkissa. Oikeastaan vähän samantyyppinen kurkistuskaappi-idea kuin se aikaisemmin tällä viikolla postattu kummitustalo kurpitsassa! (Sama tekijä Penny Wise on muuten käyttänyt ledituikkuja myös koristekynttiläkruunuun - ja toisaalta tehnyt myös syötävän karkkiversion lemmikkikummituksesta. Surffasin läpi koko joukon askarteluohjeita eri paikoista, ja jossain vaiheessa huomasin, että hetkinen, nämä hauskuudethan on samasta blogista jota olen jo linkittämässä).

Lemmikkikummitusta piti tietenkin kokeilla myös itse. Alkuperäinen ajatus oli laittaa kummitukseksi kummitustupsu, mutta kun niistä ei tullut tarpeeksi kummituksellisen näköisiä, piti kokeilla muita vaihtoehtoja.

Erinäisten näpertelyjen jälkeen yhtenä kummitusvaihtoehtona tuli kokeiltua kuivuneen tussin korkkia. Alunperin yritin käyttää korkkia muottina kangaspalan muotoilussa kummitukseksi, vähän heikolla menestyksellä. Pelkkä korkki pysyi purkin pohjalla hyvin pystyssä, eikä lyönyt päätään kattolediin, muttei näyttänyt kovin kummitukselliselta sekään.

Jostain korttiaskartelupakkauksesta peräisin oleva harsokangas näytti kummitukselliselta, mutta asettui muotoon vähän huonosti, eikä ainakaan liimalla. Lopulta kummitus alkoi muotoutua, kun muotiksi sisään saksi samasta korttiaskartelupakkauksesta löytyneen tägin, johon kankaan laskokset tarttuivat teipillä, ja silmät sai kiinnitettyä pahviin paremmin kuin kankaaseen. (Silminä on kaksi paljettia, joiden taustalla on teippiä.)

Tosin tämä kummitus kolhi päätään kattolediin, ja näytti sen lisäksi valaistuna reikäpäiseltä.  (No, kerrankos sitä jonkun kummitteluun on syynä reikä päässä...)

Lopputulos näyttäisi kuitenkin ehkä aavemaisemmalta, jos valonlähde olisi purkin pohjalla eikä katossa.Tosiaan, pohjalta ledi valaisee harsokankaan hienosti. Tosin kartonki on nyt sitten ehkä siihen tarkoitukseen liian stydiä eikä päästä valoa läpi, mutta kelvannee toistaiseksi.

10 päivää Halloweeniin - kummitusmarengit

Idea: Valkoiset pienet marengintötteröisethän näyttävät juuri sopivasti kummituksilta! Oivaa halloween-kemuruokaa siis. Lisäksi saatavilla on jo aiemmin hyväksi havaittu vegaaninen marenkiresepti, jolla saa hyötykäyttöön myös kikherneiden liemen (kun itse herneet tulee tietenkin käytettyä hummukseen, tai vaikka paahdettua kevyesti prodeksi salaattiin). Tein marenkini tosin valkoisesta sokerista ja ilman lakritsilisää - tosin kikherneistä tulee itsestäänkin hieman lakritsinen maku.

Ohjetta on muuten noudatettu, ja kulhossa kasa tanakkaa valkoista vaahtoa. Sen jälkeen kokkaus tässä taloudessa alkaakin muistuttaa taas kökkökeskiviikkoa...

1. Päätä pursottaa kauniita marenkeja ja lapa vaahtoa pursottimeen.

2. Pursota muutama kaunis marenki ja havainnoi, että lappasit vaahtoa pursottimeen kerralla liikaa ja sitä pursuu huomattavasti enemmän toisesta päästä kuin siitä pursotuspäästä.

3. Ajattele "leviää ne uunissa kuitenkin!" ja ravistele pursottimen väärästä päästä pursunneet vaahdot pellille sattumanvaraisiin asetelmiin.

4. Heitä pursotin pesuun ja lapa loput vaahdot pellille lusikalla.

5. Huomaa, että yhdestä kikhernepurkista riittää vaahtoa vielä ainakin kolmanteenkin pellilliseen - ja leivinpaperi on muuten loppu.

6. Totea, että et kyllä jaksa ainakaan syödä ylijäämää äklömakeaa marenkivaahtoa, ja toivo, että jostain kaapista ilmeisesti anopin jäljiltä löytynyt mysteerirulla olisi leivinpaperia eikä voipaperia - tai jos se on voipaperia, niin marengit silti irtoaisivat siitä.

7. Havainnoi, että tällä kertaa vaahto oli tanakampaa kuin viimeksi, eikä uunissa levitty sen kummemmin.

8. Väännä ohjeessa mainitun ajan päästä uuni pois päältä ja lähde töihin, jättäen uunin täyteen marenkipeltejä "jälkilämpöön".

9. Huomaa kotiinpalattuasi, että ihan kaikki marengit eivät olleet kuivuneet sittenkään tarpeeksi, jälkilämmöstä huolimatta.


Löysimmiksi marengeista jäivät tietenkin ne riehakkaimmat ektoplasmapläjäykset, jotka eivät tahtoneet kovin nätisti irrota pohjapaperista.

Onneksi paperista irtosi nätisti ihan tarpeeksi monta marenkia, jotta osan saattoi koristella sulatetulla suklaalla haamuiksi asti alkuperäisen idean mukaan ja todeta, että en mää näitä kaikkia jaksa koristella!

No, se alkuperäinen idea oli piirrellä silmät ja suut marengin sivuun, mutta helpompihan ne oli töhriä siihen päälle ja hakea lisää inspiraatiota kunkin marengin muodosta. Yllättävän moni marenki muistutti haamun sijaan tavalla tai toisella lintua. (No, onhan niitä sielulintuja...) Lisäksi tuolla yhdellä marenkilinnulla on Crow-maski päällä, kiitos suklaisen sohlauksen! Ja muistuttaako tuo yksi marenki muodoltaan kirkkoa? Ehkä se onkin rakennuksen kummitus! Teema "Halloween kummitustalossa" saa rakennusten kummituksista kyllä ihan uutta ulottuvuutta...

11 päivää Halloweeniin - halloween kummitustalossa, vai kummitustalo koristeena?

Sen lisäksi, että voi juhlia halloweenia kummitustalossa, voi tietysti näperrellä myös kummitustalon juhliakseen halloweenia.

Tässä inspiroivassa linkissä rakennetaan teeman mukainen nukkekoti keraamiseen kurpitsaan. Okei, meillä päin ei taida ihan joka kauppa myydä keraamisia kurpitsoja. Mitenkähän se paperimassa taittuisikaan tällaiseen? Tai sitten täytyy vain tehdä kummitustalo, joka ei sijaitse kurpitsassa.

12 päivää Halloweeniin - kummitustupsut

 Tämän viikon teema on "Halloween kummitustalossa" - siispä askartelemaan kummituksia.  Vastaan tuli ohje huiman söpöisiin kummitustupsuihin, joita tietysti piti kokeilla. Lisäksi ohjeessa oli uutta tuo tupsujen teko hevosenkengänmuotoisen pahvin ympärille, kun olen oppinut aikanaan tupsujen teon perinteisesti ympyrämuotin ympäri. Niinpä en heti tajunnutkaan, että ohjeessa hevosenkenkään tehdään tupsusta vain puolet ja toinen puoli tehdään toiseen hevosenkenkään, jotka yhdistetään ennen leikkaamista ja sitomista. No hupsis! Saman tekijän toisesta ohjeesta kukkaistupsuihin selviää kyllä sekin puoli.

Koska en löytänyt klemmareita tai pyykkipoikia mistään kesken askartelun tiimellyksen, kiinnitin puolikkaat hiuspinneillä. Sujui sekin.

No mutta. Tulipas melkoinen mörökölli siitä! En ehkä ihan ollut hahmottanut ohjekuvista, miten mustan ja vaalean asemointi vaikuttaa kummituksen naamaan - että silmiä varten laitettavaa mustaa ei tosiaan kieputeta koko leveydelle.

13 päivää Halloweeniin (myöhästynyt sunnuntai)

Hupsheijaa - laskiessani ajastettuja postauksia tapahtui taas kömmähdys. Tänään on tasan kaksi viikkoa Halloweeniin, johon tänä vuonna näköjään osuu myös pyhäinpäivä. (Meillä Suomessa tosiaan Pyhäinpäivä on liikkuva pyhä, mutta Halloween ei puolestaan liiku kalenterissa mihinkään, vaan on aina lokakuun viimeisenä. ) Ja tänään ei olekaan mitään mainiota merellistä postausta, eikä myöskään mitään meriselitystä miksei (paitsi laskuvirhe). Anteeksi!

Käytetään siis "söpösunnuntaita" takaporttina taas kerran ja jatketaan laiskalla postauslinjalla: Tässä teille Batmobiili poseeraamassa samassa hatussa kuin Engla aiemmin, olkaa hyvä.

14 päivää Halloweeniin - paperimassapääkallot ja epäonnistuminen

Ei kai auta kuin tunnustaa - tämän vuoden halloweenkalenterissa osa postauksista kuvituksineen on ollut valmiina hyvissä ajoin, yleensä pari postausta per viikko, ja osaan on mietittynä valmiiksi ideoita, jotka on ollut tarkoitus toteuttaa lähempänä postausajankohtaa. Totta kai samaan saumaan on sitten osunut myös työrupeama, jonka kanssa samaan aikaan ei kauheasti aikaa millekään askarteluille jää. Paperimassa-askartelu oli yksi aihepiiri, josta alkuperäisen idean mukaan piti olla postaus tällä viikolla. Paperimassa tuli tehtyä ja muotoiltua hyvissä ajoin etukäteen, ja se onnistuneempi muotoilu teemoineen odottaa myöhempää postausta. Paperimassapääkallot, jotka kuuluivat ennakkoon toivottuihin askarteluihin ja olisivat löyhästi liittyneet merirosvoilun kautta myös teemaan "Halloween meressä", epäonnistuivat. Paperimassan valmistuksesta löysin ohjeen Jokkemaasta, niinkuin ilmeisesti joku muukin. Laitoin tuon toisen linkin, koska siinä mainitaan myös valmiin askartelun hiominen tasaisemmaksi. Omiini jäi epätasaisuuksiin sen verran teräviä reunoja, että hiominen on varmaankin tarpeen. Löytämäni paperimassaohjeet olivat melko viitteellisiä veden, flush-and-go-rullien ja liisterin määrien ja sekoitussuhteen osalta. Yleensä "fiiliksen mukaan" on aika hyvä ohje noudatettavaksi, mutta siinä on omat ongelmansa. Laitoin alkuun vettä sangen maltillisesti - ja flush-and-go-rullat imaisivatkin sitä niin tehokkaasti, että jouduin lisäämään vettä saadakseni liisterijauheen ylipäätään sekoitettua massaan. Lopputuloksen kannalta lisäys oli kuitenkin liikaa, ainakin ilman muotteja muotoillessa. Valmiiden muottien päällystys onnistui suhteellisen ongelmattomasti (siitä lisää myöhemmin), mutta massasta muotitta pyöritellyt pallot ensinnäkin liian märkinä levisivät kuivumaan jätettyinä holtittomasti, ja toisekseen jäivät kuivumispohjana olleeseen sanomalehteen kiinni. Märkänä niitä ei saanut siitä ehjänä irti, ja kuivana ei muutenkaan. Yksi irtosi, mutta ei sekään oiken pääkallon tai edes kurpitsan muotoinen ollut. Saa nähdä mitä siitä tulee, kunhan joskus ehtii hankkimaan sitä hiomapaperia.

Sori, tähän olisi kuulunut täggäys "kökkökeskiviikko", mutta kun postauspäiväkin oli joku ihan muu kuin keskiviikko...

15 päivää Halloweeniin - linkkivinkki leivonnaisten muotoiluun

Vaikka eilinen keripukinkarkoituskakku ei ollutkaan kovin merellinen muodoiltaan, täytyy vinkata inspiraatioksi tämmöinen linkki, jossa tarjottavat on merellistetty tehokkaammin. Joku on tehnyt täytettävistä omenapiirakoista purjelaivan muotoisia uudelleenmuotoilemalla foliovuokia.

16 päivää Halloweeniin - keripukinkarkoitus

Viikon teema on siis "Halloween meressä", tai ehkä jopa merellä, koska silloin siihen saa meren elävien lisäksi sotkettua myös ihanasti kaikkia merirosvojuttuja. Ja tylsäksihän sekin käy, jos merellisissä kekkereissä vaan dippaillaan suolakalakeksejä.
Menneinä aikoina, kun vitamiineja ei saanut noin vaan purkista, uhkasi keripukki kelpo merikarhuja ja merirosvoja yhtä lailla. Ja kaikki Aarresaarensa lukeneet muistavat tietenkin Jim Hawkinsin kuulleen yhtä jos toista piileskellessään laivan omenatynnyrissä - siis mikä hieno syy karkoittaa keripukkia omenapiirakalla!

Erilaisia omenapiirakkaohjeita löytyy tietenkin pilvin pimein. Jossain vaiheessa olin ajatellut tehdä myös marjapiirakkaa, joten oivallinen idea oli tietenkin yhdistää nämä kaksi. Seuraava oivallinen idea oli yhdistää nämä kaksi taikinapohjaan, johon tekopäivänä löytyi tarvikkeita ilman erillistä kaupassakäyntiä. Jotenkin nämä yhdistyivät vielä sellaiseen oivalliseen ideaan, että käyttäisin muotokakkuvuokaa jota mieleni teki päästä kokeilemaan, vaikken tiennytkään ennakkoon, mitä juuri tämä taikina siitä tykkää.

Muotokakkuvuoka sattui olemaan pöllö, eli sopisi sisältöineen "Halloween metsässä"-teemaan. Juuri tämän viikon teemalla se on kuitenkin keripukinkarkoituskakku (tai -piirakka)!  Taikinapohjana käytin munattomien marjaruutujen reseptiä, jonka hyviin puoliin kuuluu mm. tekemisen nopeus. Omenamehun sijaan käytin tällä kertaa appelsiini-tyrnimehua, koska sitä oli kaapissa valmiina, keripukin karkoitus.  Koska taikina itsessään on melkoisen makeaa, arvelin, että puolukoiden happamuus voisi jopa hiukan tasoitella sitä.

Aikomuksena oli käyttää hyväksi muotokakkuvuokan ominaisuuksia, ja piilotella taikinan sekaan omenayllätyksiä sopiviin paikkoihin. Siis pohjalle hiukan taikinaa, omenarenkaat silmiksi, lisää taikinaa ja puolukoita sekaan, omenaviipaleita höyheniksi ja lisää taikinaa ja puolukoita sekaan.

Taikina ei riittänyt täyttämään muotovuokaa piripintaan, ja uunissa vuoka näytti hiukan valahtavan ja taikina vaeltelevan siinä. Toisaalta, jos vuoka olisi ollut täynnä, taikina olisi mitä ilmeisimmin vaeltanut uunin pohjalle. Ehkä seuraavissa projekteissa tämäkin muotovuoka on syytä asettaa vaikka pellille eikä ritilälle...



Paistumisen päätyttyä ja lyhyen jäähdyttelyn jälkeen jännityksellä kumosin lopputuloksen lautaselle. Ja hei, sehän onnistui hienosti ja kauniisti pysyy kasassa! Nokka jäi kiinni vuokaan, mutta erottuu kyllä tälläisenään hienosti. No, omenayllätykset eivät kylläkään näy pinnalle asti, mutta ei se mitään.

17 päivää Halloweeniin - kummitustikkarien merellinen sovellus

Joku päivä sitten muisteltiin karkkikeppostelijoille tai juhlavieraille jaettavia kummitustikkareita. Kun teemana on "Halloween meressä", voi tietysti tikkareidenkin vaatetusta tuunata merellisempään suuntaan ja tehdä meduusatikkareita.

Kaapu silkkipaperista (ja tähän voi käyttää kaiken maailman kierrätetyt pakkauspaperit yhtä hyvin), sidotaan kiinni ja kaavun helma leikataan hapsuiksi. Meduusoille ei tarvitse piirtää edes naamoja.

No hupsista. Ehkä ne näyttävät enemmän kukkasilta kuin meduusoilta, mutta jos kaikki muukin hippaloissa on merellistä, niin meneväthän ne meduusoista. Ja ehkä vähän enemmän hapsuihin keskittymällä niistä voisikin tehdä mustekaloja?