Tiskirätti omasta päästä - ei kun teepannusta.

Mä niinkun valun tähän neulehommaan koko ajan syvemmälle - nyt tuli jo suunniteltua tiskirättikin omalla kuviolla :D

 Sen on tarkoitus tulla teepannun alle, kun teepannu pakkaa välillä uittamaan, eikä se talouspaperin palanen siinä alla niin hehkeä ole. Siispä kuvanakin on teepannu. (Toinen vaihtoehto oli auringonkukka - ehkä teen sellaisenkin jossain vaiheessa.) Kuvion suunnittelu tapahtui juhlallisesti piirtämällä sen oikean teepannun pohjan ääriviivat ruutupaperille, ja sitten rastimalla lisää ruutuja lähistöltä esittävän kuvion luomiseksi.

Ensin neuloin kuvion mukaan joka kierroksella, ja siitä tuli omituisen, pienen ja littanan näköinen. Ei kun purkamaan, ja kokeilemaan joistain Frogiez placen tiskirättiohjeissa vastaan tullutta kehoitusta neuloa joka toinen kerros oikein ja kuviota vain joka toisella. Ja sehän toimi! Teepannurätistä tuli sillä tekniikalla paljon enemmän mallikuvansa näköinen, ja oikean teepannun kokoinen. Ja yllätyksekseni kuvio erottuu nurjaltakin puolelta ihan siistinä.

Tein tätä Euroviisujen esikatseluvideoita katsellessa. Silmukoita laskiessa tuli kyllä videot katsottua vähän kursorisesti...

Äitienpäivälahja

...oli lopulta löytänyt perille eilen, joten nyt siitä voi pistää kuvatkin nettiin.  Tai no, äitini ei käytä nettiä, joten yllätystä se ei olisi pilannut, vaikka olisinkin blogannut lähetyksestä saman tien. Odottelin silti ensin jännityksellä, koska se ehtii perille, vai ehtiikö. Olisi harmittanut aivan sairaasti, jos paketti olisi kadonnut postissa! Sain sukat valmiiksi keskiviikkona ja tajusin vasta siinä vaiheessa, että torstai onkin pyhä. Paahdoin hiki hatussa postilaatikolle, josko ehtisin ennen sen tyhjennystä ja lähetys ehtisi ainakin postin perukoille odottamaan perjantaita, ehkä jopa jakeluun perjantaiksi. Ontto kumina paljasti, että laatikko oli juuri tyhjennetty - vaikka tietenkin ajattelin vielä varmuuden vuoksi, josko olisin sittenkin ollut vain keskiviikon ensimmäinen postinlaittaja sillä laatikolla. No en vissiin. Tiistaina se sitten oli lopulta ehtinyt perille ilahduttamaan vastaanottajaa.

Äidiltä olen saanut vuosien saatossa varmaan sadatmiljoonat sukat, joten ehkä on aika joskus tehdä jotain takaisinkin. Tein sitten toiset aaltosukat vähän vähemmän akvaariomaisissa väreissä. (Ja heh, nyt myös kuvasin ne eri paikassa kuin yleensä, joskaan en juuri eri tavalla.)

Edelliset aaltosukat olivat pituuden puolesta melko naftit, ja koska äidillä on melko samankokoinen jalka, lisäsin sitten terään yhden kuviorivin. Kuulemma sopivat hyvin.

Pakettiin tuli mukaan myös Koruharakalta tilattu punatulkkuheijastin, koska äiti on melkein yhtä tehokas hukkaamaan heijastimia kuin minä rikkomaan aurinkolaseja. Ja koska tuo punatulkku oli nyt vaan huiman söpö! Tilasin niitä useamman ja lähetin yllätyksenä linnuista pitäville kavereillekin ulkomaille - ne paketit eivät ole ilmeisesti vielä ehtineet perille.

(Täytyy muuten kehaista Koruharakan toimitusta - se tuli nopeasti ja paketti oli ulkomuodoltaankin niin söpö, että ensin luulin saaneeni henkilökohtaista postia joltain kaverilta! Heijastimien lisäksi tilaamani korvakorut oli vielä pakattu rusetilla koristeltuun rasiaan, tuntui aivan kuin lahjaa olisin avannut vaikka itse olinkin tilannut ja tiesin mitä sieltä löytyy. Tuli melkein paineita, kun olin lähettämässä osaa tilaamistani tuotteista eteenpäin, enkä varmasti saanut niitä ihan yhtä nätisti pakattua.)

Perhosbaarit (ja muuta puutarhailua)

Lupasin tehdä uuden postauksen paremmalla ajalla perhosbaareista.

Osuin viime syksynä kuuntelemaan Luontoillan perhosbaari-aiheista lähetystä, ja totesin, että omaankin pihaan voisi perhosbaarin perustaa. (Näköjään perhosbaari on Luontoillassa jo vakioaihe, koska löytyneessä linkissä esitellään lähetyksiä vuodelta 2010. Hetkinen - näköjään myös tälle keväälle on luvassa oma lähetyksensä.)Näillä kulmilla oli valtavasti perhosia jokunen vuosi sitten, kunnes rakennustyömaa jyräsi niiden suosimat horsma- ja ohdakepuskat. Sen jälkeen on näkynyt muutama irtoperhonen silloin tällöin, muttei paljoa enempää... No, reippaana tietenkin ostin perhosbaariksi aiotut astiat ja sienet jo niin myöhään syksyllä, ettei perhosbaaria enää kannattanut pistää pystyyn. Kipot palvelivat kynttiläkippoina ja pikkumaljakkona talven, ja keväällä tuli kova kiirus pystyttämään perhosbaaria heti, kun kevään ensimmäinen perhonen jostain leijaili esiin.

Linkkejä perhosbaarin perustamiseen löytyy vaikka kuinka. Tässä Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen Luonnon ohjeet. Mikähän linkki se mahtoi syksyllä olla, jossa julistettiin, että sienen on syytä olla autonpesusieni? (Etsitään. Näköjään tuo kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelinkki.) Ostin sitten vasiten sellaisen - ja vasta myöhemmin tuli vastaan neuvoja, joiden mukaan muukin sieni ja vaikka sieniliina kelpaa! Vastaan on tullut myös keskusteluja, joissa arvostellaan ohjeiden alkoholipitoisuutta, ja kappas vaan, kun ohjeita etsii englanniksi (butterfly feeder), niissä suositaankin viinin ja kaljan sijaan sokerivettä! Ja kuvista päätellen välillä myös hedelmäviipaleita. Kompromissina laitoin perhosbaareihini ensimmäiseksi vappusimaa.

Virallisen Varjopenkin perhosbaari on jopa houkuttanut ainakin yöperhosia - ja yllätyksekseni hyttysiä. Kuvassa kuitenkin ilman asiakkaita...

Kuvassa näkyy myös rehottavat keijunkukat - tai enimmäkseen taitaa rehottaa tuo oikeanpuoleinen, jonka talvehtineet lehdet ovat alkaneet kellastua vasta nyt reunoistaan. Vasemmanpuoleisesta napsin kuivuneet lehdet, joten siinä on tekeillä vasta uusia. Keskimmäinen oli syksyllä vihreä, ja talven aikana se näkyy muuttuneen pinkiksi. En ole ihan saanut selvää, ovatko pienimmät pinkit lehdet uusia vai talvehtineita.


Virallisen Aurinkopenkin perhosbaari on houkuttanut valtavat määrät sokerimuurahaisia. Varoitus herkimmille - oheisessa kuvassa osa muurahaisista on jopa ottanut ja hukkunut simaan. Yleensä myös tuota telineen vartta kulkee tasainen virta muurahaisia ylös ja alas, lukuun ottamatta niitä, jotka putoilevat alas miten sattuu. Sima on ilmeisen väkevää ainetta muurahaisille.

 Neitoperhonen on leijaillut pari kertaa ohi, ja kertaalleen pihalla on bongattu suruvaippa, mutta enpä ole kumpaakaan niistä havainnut poikkeamassa baariin!
(Mielestäni latasin edustavammankin kuvan, jossa näkyy joukko tarmokkaita tulppaaninlehtiä perhosbaarin ympärillä, mutta enpäs sitten ladannutkaan. Olisinkohan poistanut sen kamerasta vahingossa kun en löytänyt.)

Laitetaanpa sitten oheen vielä muutama kuva tällä hetkellä kukkivasta pihamaan luontaisesta floorasta:

Pähkinäpensas jo lopettelee kukkimistaan, ja niin taitavat pihasorasta puskevat leskenlehdetkin. Villivadelma lykkää jo lehteä.

Äskeisen lähelle istutettu, pitkään kuivalta näyttänyt karhunvatukkakin on ilmeisen elossa:

 

Kuistille tulikin sitten tällättyä jo orvokkiamppelia yleiseksi ilahduttajaksi.

Toiseen kuistin koukkuun ajattelin ostaa tänäkin vuonna mesimarja-amppelin, jahka jonain päivänä (mieluiten tilipäivän jälkeen) jaksaudun Viherlassilaan asti, koska sieltä niitä sai ainakin viime vuonna. (Viime vuoden amppelimesimarjat asustelevat nykyisin Virallisessa Varjopenkissä. Jotain lehtiä sieltä näkyy jo pukkaavan esiin.)

Avainten erottamiseen toisistaan...

 Lähipäivien aikaansaannoksista ei vielä riitä kuviksi asti, joten väliin jotain vähän simppelimpää.

Kun taloudessa on useampi pyörä, joissa on useampi lukko, pakkaavat samanlaisten lukkojen avaimet menemään helposti sekaisin - kyllä siinä on hampaita kiristelty, kun täytyy jättää pyörä kaupungilla asioinnin ajaksi paikkaan, josta tunnetusti viedään kaikki mikä irti lähtee, ja mukaan onkin tullut väärän lukon avain eikä pyörää saa kiinni telineeseen! Kynsilakkaa neuvotaan usein hyväksi tavaksi erotella avaimet toisistaan, mutta kokemukseni mukaan kynsilakka myös lohkeilee avaimista noin viikossa, jos avaimet ovat nipussa ja nippu jossain taskun tai kassin pohjalla.

Kun niitä kuulokkeitten päällystämisestä ylijääneitä hama-helmiä oli vielä roppakaupalla, niin siitäpä syttyi sitten idea pistää erottelevat helmet avainrenkaisiin! Ensin tosin laitoin avainrenkaaseen halkaistun helmen, niin kuin johtojen päälle, ja sehän ei tietenkään pysynyt. Onneksi avainrenkaaseen saa pujotettua kokonaisia helmiä samoin kuin avaimiakin, joten uutta yritystä kehiin. Nyt toimii.

Kaikenlaisia kivoja juttuja hama-helmistä (perinteisemmässä käytössään) on kyllä muissa blogeissa tullut vastaan. Joskus tekisi mieli kokeilla, mutta pitäisiköhän sitä varten hankkia niitä muotteja/telineitä mihin helmet asetellaan pystyyn?