Pulloa lämmittämään

 Vaikka pidänkin koristeeksi tarkoitettuja (viini?)pullojen villapuseroita, toppatakkeja ja esiliinoja aika käsittämättömänä ja hyödyttömänä höpöhömppänä, on toki tiettyjä tilanteita, joissa on selvää hyötyä lämpimästä pullopussista tai pullonsuojuksesta. Esimerkiksi silloin, kun aamulla tai illalla työmatkapyöräillessä lämpötila on pakkasen puolella, vaikka samalla matkalla toiseen suuntaan on paljon lämpimämpää. Pakkasessa ahkeran työmatkapyöräilijän vesipullo pakkaa harmillisesti jäätymään! Ei toki umpeen, mutta jäistä korkkia on hankala avata, ja valmiiksi kylmässä ilmassa jäähileinen juomakin on vähän turhan viilentävää. Eikä aina viitsisi laittaa jotain lapasta tai hanskaa pullon päälle venymään.

No, jossain vaiheessa muistui mieleen, että netissähän on tullut vastaan jotain neuleohjeita pullonsuojuksista. Toteutettavaksi valikoitui sitten Nice Factorin ohje pullon- ja tölkinsuojukseksi, koska siinä ei tarvinnut virkata mitään, vaan koko pussukan sai toteutettua neulomalla. (En siis edelleenkään virkkaa.) Neulottuun pohjaan tuli silmukan lisäyksistä vielä hauska ristikkokuvio.

Materiaalina käytin kerien jämiä Gjestal Jannea ja Viking Villeä. Ohjeesta poiketen tein pohjan ja seinämien välille peräti kaksi nurjaa kierrosta. Näytti jotenkin jämäkämmältä sillä tavalla. (Tai ehkä jämäkkyys johtuikin siitä, että neuloin tämän pienemmillä puikoilla kuin mitä sukat samasta langasta?)

Kiristysnyöri tuli nyt sitten kuitenkin laitettua korkin alapuolelle - toivottavasti korkki ei silti jäädy, kun sen yläpuolellekin riittää silti lämmittävää helmaa. (Ei se lapasessakaan ole jäätynyt, vaikkei lapasta olekaan saanut kiristettyä pullon muotojen mukaan.) Kiristysnyörin tein raitalangasta, pohjaväri kului pussukkaan kokonaan. Laitetaanpa vielä kuva pussista ilman pulloa...

Pupunhoitajan sukat

 Lupasin neuloa vaikka sukat viime kesänä lomareissun aikaan kanejani hoitaneille kavereille. Tässä sukkatarjoukseen tarttuneelle kaverille lähtevät sukat valmiina.

Väritoive oli jotain vaaleanpunaisen suuntaan, joten valitsin langaksi tuollaisen tarjouksesta löytyneen monivärisen pinkki-valko-violetin Gjestalin Jannen. Joistain blogeista olen saanut käsityksen, että valmiiksi värjättyjä kirjavia lankoja kuuluu dissata, mutta minusta ne on hauskoja neulottavia - pysyy mielenkiinto vireillä värien vaihtuessa. Lisäksi alkuun näytti siltä, että sukan varteen lähtee muodostumaan väreistä kierteisraidat, mutta kantapäässä ja sen jälkeen orastava kuvio kyllä hävisi...

Kuvassa lahjaksi saadun vislaavan pupupatsaan seurassa. Hmm, kyllä niissä silti jotain raidallista säännönmukaisuutta näkyy.

Seuraavaksi otin vapauden kuvata sukat omassa jalassa saadakseni näkyviin myös sen toisen orastavan kuvion, joka tosin erottuu muuna kuin epämääräisenä nypylänä lähinnä vain hyvällä mielikuvituksella. Siinä pitäisi olla sama pupukuvio kuin tässä tiskirätissä (tosin ilman sydäntä). Koska kuvioon tarvittiin enemmän silmukoita kuin yhdellä puikolla oli, mutta vähemmän kuin kahdella vierekkäisellä puikolla oli, keksin nerokkaan suunnitelman laittaa sen kummankin sukan ulkosyrjälle. Vähän eri kohtiin se sitten kuitenkin tuli, vaikka kuinka kirjoitin muistiinpanot monenko kierroksen jälkeen aloitetaan... Muutenkin toinen sukka tuli neulottua sen verran tiukemmalle, että sukat näyttävät myös tasossa eri kokoisilta, mutta onneksi joustavat kuitenkin.

Lopuksi tuli taas Buddha tarkistamaan työjäljen.

Panokseni askarteluvaihtoon

Huh - nämäkin on jo elokuulta, mutta olen odotellut kuittausta niiden perille pääsystä ennen kuin olen uskaltanut laittaa niitä blogiin, etten vain pilaa yllätystä. Vaikken ole (muistaakseni) edes jakanut blogiosoitetta aikaisemmin juuri siinä ryhmässä, jonka kautta vaihto organisoitiin, mutta kun ei sitä ikinä tiedä mitä huuruisia linkkejä seuraamalla kukakin tänne päätyy ;)

Eli osallistuin yhdessä Facebook-ryhmässä organisoituun askartelu/käsityövaihtoon, jossa ideana oli tehdä itse jotain arvotulle vastaanottajalle. Ryhmässä oli hyvinkin innokkaita ja taitavia käsityöihmisiä, ja sitten toisaalta aika aloittelijoita, niinkuin minä... Osa tuntee myös toisensa muuta kautta, osa taas ei, ja sain arvonnassa vastaanottajakseni ihmisen, jota en tunne lainkaan.

Päädyin tekemään tiskirätin, koska niille nyt ainakin löytyy käyttöä.En enää muista kumpi oli oikea ja kumpi nurja puoli, mutta senkin saa toki käyttäjä itse päättää :)

Kaveriksi tiskirätille päädyin tekemään syksyisen kortin - alunperin olin suunnitellut vähän erilaista korttia, johon piti tulla mm. kuva naakoista syömässä kirsikoita, mutten sitten löytänytkään juuri siihen suunnitelmaan sopivia tarvikkeita (joista olin jokseenkin varma, että niitä on hankittuna jossain jonkun toisen korttiaskarteluinnostuksen jäljiltä, mutten paikallistanut missä - varmaan siellä kuuluisassa paikassa nimeltä jemma). Uusiokäytin sitten tälläistä ideaa, jonka eri versioita olen toteuttanut aikaisemminkin. Olen piirtänyt kuvan alunperin vuosia sitten - ja ottanut siitä erikokoisia kopioita, joita olen sitten väritellyt ja liimannut erilaisille taustoille ATC-kortteihin ja decoihin. Ehtipä siitä kalvoväreillä tehty versio koristaa parinkin asunnon ikkunaa, ennen kuin suli piloille etelän puoleisella ikkunalla. Perinteikäs kuva siis. Tämä askarteluvaihtoon tehty kortti oli kuitenkin lähempänä postikortin kuin ATC-kortin kokoa.

Lopuksi vielä kuvasarja verrattoman innokkaasta askartelijan apurista, jota eritoten kortti kiinnosti ihan kamalasti. Lopulta se päätti osallistua askarteluun heittelemällä saksia ympäriinsä. Saksien heittely oli kuitenkin kovaa hommaa ja vaati veronsa.

Buddha-rukan riesana on kieroon kasvavat poskihampaat, joita käydään silloin tällöin lyhennyttämässä eläinlääkärillä. Hankalien hampaitten puoleinen silmä vuotaa välillä (myös silloin kun hampaat on hiljattain tasoitettu), ja myönnän, että se näyttää näissä kuvissa aika kamalalta. Tosin innokas osallistuminen askarteluun juuri kun kamera oli käsillä, tuli tallennettua sen verran spontaanisti, ettei siinä juuri edustuskuntoa ehtinyt ajatella.

Loppukesän/alkusyksyn puutarhamuistoja

Nyttemmin on yöpakkaset viimeistään nitistäneet puutarhan odottamaan talvea, mutta laitetaanpa pari kuvamuistoa vielä.


Tässäpä elokuulta ne kovasti kukkineet syysleimut:

...ja kuva siitä ainokaisesta, joka iti kukkapenkkiin johon heittelin huolettomasti useamman pussin erilaisia kukkasekoituksia. (Muuten se penkki oli täynnä vain ohdakkeita ja jauhosavikkaa. Veikkaan, että ne eivät kuitenkaan pussisiemenistä itäneet.)

Mikähän tuo olisi, aitoelämänlankako? Kovin oli nätit kukat.




Syyskuun alussa yötöistä tulijaa odotti pihavalon vieressä tällainen pikku ystävä.

En tiedä senkään lajia, mutta se oli oikeasti juuri noin keltainen kuin kuva näyttää (ja sain räpsiä aika monta kuvaa ennen kuin yksi onnistui...) Yöperhoset on kyllä hienon näköisiä, kun niitä alkaa tarkemmin katsella!