Joululahjoilla retostelua 2015

 Jokunen sukka tuli taas neulottua joululahjoiksi, ja enimmäkseen jo kesällä. Kun kuvilla ei viitsinyt etukäteen spoilata, ei niitä kuvia aina tullut edes otettua - näköjään oheinen kuva on ainoa noista minimarikeista, jotka tuli tehtyä Nalle-kerän lopusta ensimmäisen marike-kokeilun jälkeen. Ensimmäiset mariket aikuisen jalkaan toistivat kuviota neljällä puikolla, joten lapsen jalkaan tuleviin sukkiin käytin vain kolmea puikkoa. En kylläkään enää muista esimerkiksi kantapään silmukkamääriä.

Samassa kuvassa on myös toinen sukkapari samaan perheeseen, nimittäin toisen merenkulkija-mallin sovellus 7 Veljestä-raitalankaan, jonka sävyjä lahjan saaja oli joskus ihastellut kauppareissulla. Niistä tuli sitten räpsittyä jokunen kuva enemmänkin, ihmetellessäni palmikon ja raitojen yhteen asettumista niin oikealta kuin nurjaltakin puolelta.

Kaniharrastajalle piti sitten laatia omat pupujusSukat. Näissä oli ehkä vähän jämälankameininkiä - ostin kyllä vaaleanpunaisen Ville-langan näitä varten vasiten, mutta sepä otti ja loppui kesken ennen aikojaan, joten kärkiin löytyi apu jämälankavarastosta. Pupuista piti tuleman valkoisia (tai vaaleita) ihan tarkoituksella - mutta niinpä vain loppui vaalea raggegarnkin kesken! Lisäksi vähän sähläsin töpöhäntiä neuloessa ja osalle tuli erikokoiset hännät. Toisaalta vaihteleepa se häntien koko oikeillakin kaneilla...

Marike oli yllättävän hauska ja nopea kuvio neulottavaksi, joten ennen joulua tuli sitten palattua aiheeseen ja tehtyä lahjaksi vielä yhdet aikuisen mariket toisenvärisestä Nallesta, ja taas tuli vähän erinäköistä jälkeä.

(Auringonvalo on hassun keltaista tähän aikaan vuodesta... Ylempi kuva siis otettu auringonläikässä)

Kanien kranssit

Papanaattorissa 3/2014 oli vinkkejä virikkeiden askarteluun kaneille. Mukana oli myös muutama askarteluohje tavallisista vessapaperirullan hylsyistä. Innostaisivatkohan ne kaneja uusiksi muotoiltuna? (Teollisuusvahvuiset rullahylsyt ovat olleet kova hitti sellaisenaan ja lähes sellaisenaan, mutta tavalliset vähemmän suosittuja.)

Rullahylsystä leikeltävä ja muotoiltava kranssi vaikuttaa jo ajankohtaankin sopivalta - siitä saa tuunattua jopa jouluisen näköisen.

Kranssin teko on sangen yksinkertaista - rullahylsy leikataan kampamaisesti, ja sitten taivutetaan ympyräksi tai puoliympyräksi. Ensimmäisen tein talouspaperirullasta, ja sen jälkeen havaitsin vessapaperirullat kovin lyhykäisiksi kranssitarkoitukseen yksinään. Komeampi kranssi tuli vessapaperirullista yhdistämällä kaksi.

Kranssi on tarkoitus täyttää heinällä ja sitoa kiinni - siis puolikkaat toisiinsa ja samalla kiinni häkin seinään. Sitomistarkoitukseen ostin erikseen paperi- ja juuttinarua, koska kanit kuitenkin pureskelevat myös kiinnitysvälineet. Narulla kiinnitin myös koristeeksi kranssiin noita nakertelurinkuloita, tai mitä värillisiä kroketteja pellettien seassa ovatkaan.

Valmiit kranssit kuvattu pahnapaalin päällä, joka on myös sellaisenaan oiva virike kanilaan.

Kranssit eivät jättäneet kaneja kylmäksi. Algoth ja Boogie ilahtuivat eniten täytteenä olevasta heinästä. Engla huomasi ensimmäiseksi koristekroketin ja alkoi kiskoa sitä. Batmobiili tykkää kaikesta pahvisesta, mutta ei vähääkään valokuvatuksi joutumisesta. Englan ja Batmobiilin kranssi oli myös ensimmäiseksi silputtu - ja ilmeisesti Batmobiili kävi myöhemmin silppuamassa myös Algothin ja Pippurin kranssin, koska nämä olivat sievästi kiskoneet sieltä vain heinää.

Boogie ei tykkää kuvatuksi joutumisesta yhtään enempää kuin Batmobiili

Engla suuntaa kohti kroketteja

Muutamia kalenterisivuja

Tauko varsinaisessa kalenteriaskartelussa ei ole ollut ihan yhtä pitkä kuin tauko siitä postaamisessa, vaan jatkunut taustalla hiljaksiin. Alkuinnostuksen jälkeen ei kuitenkaan ihan joka sivusta tehnyt enää mieli ottaa ja postata kuvaa - aika samankaltaisia niistä tuli keskenään, oli kyseessä sitten leimaaminen sivuille tai muistilapuille.  Tässä nyt kuitenkin muutamia esimerkkejä.

Jossain vaiheessa keksin, että a5-kokoiselle sivulle sopii kivasti a5-kokoinen kirjepaperi tuomaan väriä ja vaihtelua.

Monet muistilapuista olivat jo Sentimental Circus-kuvioisia, ja niin kirjepaperikin, joten vaihtelun vuoksi piti keksiä myös jotain muuta :D

Sateenkaarimuistilaput puolestaan ovat 90-luvulta. Niistä sai yhdisteltyä asetelman jos toisenkin, ja tässä yksi.

Washi-teipeillä askartelu on itselleni aika vierasta aluetta, mutta piti sitäkin kokeilla, varsinkin kun oli hienoa syksyistä teippiä saatavilla.  Sen lisäksi joitain sivuja tuli koristeltua myös tavallisemmalla teipillä. (Ja leimattua viikkoon vahingossa 8 päivää. No hupsis!)

Pitänee jossain vaiheessa tehdä vielä kunnon postaus alkuperäisen muistikirjan välilehdistä ja kuinka ajattelin hyödyntää niitä kalenterikäytössä. Aiheesta tuli joskus juteltua Facebookin Fauxbonichi-ryhmässä jonkun kanssa, joka oli tuunaamassa samantyyppistä muistikirjaa. Meinasin linkata blogiin että näin olen omani kanssa tehnyt - ja vasta sitten huomasin, etten olekaan postannut niistä mitään sen kummempaa.

Joulukalenteritouhu jatkuu, takuista huolimatta

Jatkoin joulukalenterisukkia - päädyin lopulta katkaisemaan molemmat langat pariinkin otteeseen takkujen selvittämistä varten. Sitten muistelin nähneeni myynnissä muutamassakin paikassa (yleensä Etsyssä mutta viimeksi myös torilla) keraamisia "lankakulhoja" joissa on koloja, joista langat tulevat ulos takkuuntumatta keskenään ja kerät mahtuvat pyörimään kulhossa. Koska lankakulho ei ollut ihan budjetin mukainen, päätin kokeilla ensin pahvilaatikoilla, toimiiko langan purkaminen kerän molemmista päistä sen kulkua ohjaavien apuvälineiden avulla. Toimii. Nyt sitten vain budjetoimaan lankakulhoa johonkin väliin ;)

Tässä kuva, jossa on toiseen sukkaan neulottu jo 8. päivän kuvio ja toiseen vielä ei. Pohjaväriksi valitsin tuollaisen petroolisen ja kuvioväriksi raitalangan. Olin miettinyt tekeväni jotain tuosta yhdistelmästä jo pidempään, mutten vielä keksinyt mitä, kun joulukalenteri osui kohdalle.

Haukkasinko liian suuren palan?

Viime vuonna törmäsin joulusukkakalentereihin (siis päivittäin julkaistaviin ohjeenpätkiin, joita noudattamalla saa itselleen jouluksi sukat) vasta siinä vaiheessa, kun ne olivat jo niin pitkällä, ettei ollut aikaa enää aloittaa ja kiriä kiinni. Työvuorolista ja muut harrastukset säätelevät tänäkin vuonna ajankäyttöä sen verran tiukasti, että ensimmäinen ajatukseni oli vain seurailla laiskasti millaisia ohjeita minäkin päivänä tulee EIKÄ ainakaan yrittää niitä itse. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että päädyin kuitenkin mukaan neulomaan Niina Laitisen joulukalenterisukkia (linkki Facebookiin). Ohjeessa neulotaan kahta sukkaa yhtä aikaa, ja joka päivän luukussa on uusi kirjoneuleraita. Eivätkä ainakaan ensimmäiset luukut näyttäneet siltä, että neuleeseen tulisi pitkiä ja kiristäviä langanjuoksuja. En osaa loopata (eikä aikaa riittänyt opetteluun), mutta vapaana oli sattumalta kahdet saman kokoiset sukkapuikot - ja lankavarastossa pari kerää, joita olin ajatellut yhdistää kunhan keksisin sopivan mallin.  Netistä olin lukenut semmoista, että kahta sukkaa pystyy neulomaan yhtä aikaa eri puikoilla, jos vetää toiseen langan kerän sisältä - ja samasta lähteestä olin saanut sen käsityksen, että se on ihan helppoa. Langan pää esiin kerän päältä ja toinen sisältä, ja kohta on vipsis vaan sukat valmiit.

Enpä tiedä helppoudesta. Jos aikaa on valmiiksi vähän ja käytän viikon ainoasta vapaapäivästä tuntikausia muutaman kirjoneuleraidan parissa niin, että suurin osa ajasta menee repiessä lankaa aivan jäätävästä takusta ("neulon 15 min, selvitän takkua puoli tuntia, neulon 5 min, selvitän takkua 20 min, neulon 5 min, selvitän takkua taas 20 min"), niin touhun mielekkyys on melko kyseenalaista. Kyllähän ne langat menivät  hiukan takkuun cthulhu-lapasiakin neuloessa, mutta eivät kuitenkaan sellaiseen mitä ei olisi saanut selvitettyä.


Toinen joulukalenterisukkaohje, mitä olen vilkuillut laiskasti aikomattakaan osallistua, löytyy blogista Missä neuloimme kerran. Siinä pääpaino on väreissä, ja joka luukusta löytyy uusi ohjeistus seuraavan värin valintaan. Hauska idea, mutta olen kuitenkin vielä sen verran tuore neuloja, ettei varastoissani ole jämälankoja tarpeeksi montaa väriä joulukalenterin seuraamiseen neuloen.

Nukkekahvilan tuolit testikäytössä

Twyla ja Lagoona Blue testailevat tulevan nukkekahvilan tuoleja ja pöytää käytännössä. Lagoona soittaa vaikutelmansa saman tien Madelinelle.

(Tämä jatkosarja tulee jatkumaan edelleen.)

No mutta tilasinpas kivoja juttuja, osa 3

...nämä on itse asiassa tilattu pidemmän aikaa sitten, mutta jäivät vähän halloweenin jalkoihin. Vaikka onhan näissä vähän halloweeniakin! Kalenteriaskartelussa - siis sen oikean päivyrin, ei halloweenkalenterin - alkoi nimittäin jossain vaiheessa tuntua, että korealaiset söpöt muistilaput ovat vähintään yhtä oleellisia tuomaan iloa päiviin kuin japanilaiset leimasimet.

Tilasin nämä Tiny Bees-etsykaupasta. Kuvassa taustalla näkyvä askartelupaperisatsi oli yllätyksenä tullut tilaajalahja. Alice In Wonderland-muistilapuissa on valtavasti hienoja yksityiskohtia, jotka eivät paketin päältä edes näy (siksi paketti on kuvassa auki) - tilasin sen pupujen takia luullen, että kaikki laput ovat suunnilleen samanlaisia, mutta eivät olleetkaan. Tilaukseen sisältyi siis myös iloisia yllätyksiä!

Halloween - keksejä kaksin käsin hulluille teekutsuille

Lopuksi vielä pari pikaista keksi-ideaa, jos on halloweenbileet tai hullut teekutsut tai molemmat, ja tarjottavaa pitää saada nopeasti.

Värikkäät Halloween-kierrekeksit oli yksi ohje, jota halusin kokeilla tänä vuonna.  Päädyin jopa hankkimaan taikinan värjäykseen sopivia geelivärejä - mustaa en löytänyt, mutta pakkauksessa oli keltaista, sinistä ja punaista, joita yhdistelemällä sai oranssia, violettia ja vihreää - ja neljänneksi väriksi päätin sitten valita punaisen, koska kerrankos sitä on punaista jossain halloweenkoristeluissa käytetty. Punainen oli muuten aika vahva väri - oranssiin jouduin lisäämään keltaista parikin turausta, ettei se olisi vallan punainen sekin.

Alkuperäinen ohje oli vähän hämärä taikinan suhteen, joten tuumasin että valmis murotaikina saa luvan sopia tarkoitukseen. Niin se sopikin. Kun taikinakököt oli värjätty, muotoiltavuuden parantamiseksi laitoin ne hetkeksi jääkaappiin, ja sen jälkeen ohjeen kuvia noudattamalla muotoilin keksit. Spiraalit jäivät kyllä sen verran epätasaisiksi, että päätin vielä litistää ne tasaisemmaksi.

Lopputulos muistuttaa kyllä jotenkin yksisarvisenkakkakeksejä, joten ehkä uskallan joskus kokeilla niidenkin tekemistä. Se on ilmeisesti helpompaa kuin miltä näyttää. Valmistaikinan ja värien esiin ottamisesta kului nimittäin alle puoli tuntia siihen kun keksiosasto oli jo uunissa paistumassa, ja siitäkin ajasta osa kului kaulimen ja muotin kanssa säheltämiseen, koska päätin tehdä taikinaerän lopusta teepussikeksejä. (Ja käyttää niiden muotoilussa hyväkseni Turun linna-piparkakkumuottia.)

Teepussikeksit tulivat vastaan Facebookissa - ja alkuperäisessä ohjeessa on tietysti juuri näihin kekseihin tarkoitettu taikina ja koristelu. Jäi tekemättä, koska tarvikkeita puuttui. Havaitsin vasta viime kesänä, ettei oikea laventeli haise puoleksikaan niin pahalle kuin esimerkiksi laventelin hajuiset tuoksukynät, nessut tms teolliset laventelit, joten tähän mennessä olen dissannut laventelia ja vältellyt sen hankkimista, vaikka se kuulemma olisi niin ihana perhoshoukutin puutarhaan. Saatan ehkä harkita oikean ja vähemmän haisevan laventelin hankkimista ja hyödyntämistä ensi vuonna, tai sitten en. Teepussikeksien muotoilu onnistuu toki muistakin taikinoista, myös samasta murotaikinasta kuin kierrekeksitkin.

Kunnon suklaadippauksen sijaan dippaaminen kiireessä mikrossa sulatettuun pätkikseen ei kylläkään tuottanut kovin herkullisen näköistä lopputulosta, vaikka maistuikin makoisalle. Näiden keksi-ideoiden pikaisuudesta huolimatta on siis hyvä varata joihinkin valmistusvaiheisiin vähän enemmän aikaa.
Hauskaa halloweenia!

1 päivää Halloweeniin - matopiirakka

Terminä "matopiirakka" on peräisin Susanna Gretzin mainiosta kuvakirjasta "Sinun vuorosi, Roope!" (josta löytyi esittelykin, kappas), jossa päähenkilön lempiherkuksi mainitaan matopiirakka. Matopiirakka kuulostaa myös aikamoiselta halloweenherkulta, eikös vain?

Joskus vuosia sitten teimme kaverin kanssa synttärikakuksi yhdenlaista matopiirakkaa, nimittäin täytekakkua joka oli koristeltu karkkimadoilla. Siitä revittiin huumoria tuoreeltaankin, ja vielä enemmän kun jämät olivat olleet yön yli jääkaapissa ja karkkimadot muuttuneet todella kummallisiksi imettyään kosteutta kermavaahdosta.

Täytekakku ei tietenkään ole piirakka - voisiko matopiirakka olla jotain juustokakun tyyppistä? Muistelin saksineeni pari vuotta sitten Ruotsin reissulla talteen maitopurkin kyljessä olleen jogurtti-juustokakun ohjeen, koska se oli liivatteeton - täyte oli käytännössä jogurttia ja kananmunaa. Samoihin aikoihin vastaan tuli Pirkka-ohje rukiinen omenapiirakka, jossa oli hyödynnetty valmista piirakkapohjaa ja samantyyppistä täytettä. Matopiirakka syntyi sitten improvisoimalla noiden kahden reseptin pohjalta. Koska alkuperäisessä ruotsalaisessa ohjeessa juustokakun pohja oli tehty piparkakkumuruista, valitsin pohjaksi piparkakku-valmistaikinan.

Koska tiedostin, että lopputulos voisi olla suunnilleen mitä hyvänsä tosi hyvästä tosi hirveään, päätin käyttää kakkuvuokan sijaan muffinssivuokia, niin piirakat olisivat vähän helpommin tuhottavan kokoisia. Niinpä täytettäkin tarvitsi vähemmän - päädyin ratkaisuun, jossa oli yksi muna ja sekoitettuna mansikka- ja mustikkajogurttia sen verran kuin juomalasiin mahtui, ja hyvin riitti täytteeksi. Paistoaika oli noin 20 minuuttia - varttikin olisi ollut tarpeeksi piparkakkupohjille, mutta täyte näytti vielä nestemäiseltä kun otin piirakat uunista. Kun ne olivat jäähtyneet vähän, lykkäsin karkkimadot pinnalle, ja täyte paljastuikin hienosti hyytyneeksi.

Harmikseni en löytänyt liivatteettomia karkkimatoja mistään koluamistani irtokarkkilaareista. Muutenkin kaikki hauskat halloween-muotoillut karkit tuntuvat sisältävän liivatetta - ehkä siinä liivatteettomien halloween-karkkien jahtaamisessa on sitten haaste ensi vuoden kalenteria varten.

Valitsin vähän matomaisemman karkin sijaan pääasiassa vadelma- ja laku-toukat, koska viikon teema oli "Halloween ihmemaassa", joskaan sauhuttelevaa toukkaa ei kylläkään nautita piirakassa. Ja mahtui piirakoihin yksi vähän matomaisempikin karkki (maku sama, mutta valmistaja eri).

Piirakoitten jäähtyessä jääkaapissa olivat karkkimadot sulaneet melko villisti siihen päälle. Efekti oli siis taas erilainen kuin täytekakun kanssa... Jääkaapissa jäähtymisestä seurasi toinenkin havainto - näköjään piparkakkutaikina pitää muotonsa vaikka vuokan ottaisi pois. Jos siis tarvitset syystä tai toisesta aivan hillittömän määrän matopiirakoita, voit uusiokäyttää vuokat seuraavaan erään.

Lopputulos oli kyllä ihan maistuvaista, eli matopiirakkaa uskaltaa tehdä toistekin!

2 päivää Halloweeniin - nukkekahvilan tuolit

Viikon teema on "Halloween ihmemaassa", hulluilla teekutsuilla höystettynä, ja aika on vilkaista nukkekaappiin. Olen ehkä vähän heikkona Monster High-nukkeihin, ja onpa Mattelin toisessakin nukkesarjassa Ever After High omat ihanuutensa. (Jos sarjat ovat ihan vieraita, niin Monster High-nuket ovat kuuluisien hirviöiden teini-ikäisiä tyttäriä, ja Ever After High-nuket puolestaan kuuluisien satuhahmojen teini-ikäisiä tyttäriä. Nukeilla on sen verran samankokoiset vartalot, että niiden vaatteita voi vaihtaa keskenään, mutta stailaus kasvonpiirteineen, ihon- ja hiusten väreineen vaihtelee.) Ever After High-sarjan Madeline Hatterilla on ihana teekannu-käsilaukku ja teekuppi-hattu. Pakkauksessa olleen hahmokuvauksen mukaan hän haaveilee kahvilan (vai kenties teesalongin?) perustamisesta. No, ei kun rakentamaan sitä kahvila-teesalonkia nukkekaappiin! Monster High'n suloiset hirviötytöt voivat sitten tulla sinne asiakkaiksi teelle ja kaakulle.

Vaikka näillä uudemmilla nukeilla onkin kaikilla pakkauksessaan seisomatuki, jonka varaan niitä voi laittaa hyllyyn seisomaan, on tietysti kivaa jos kahvilassa voi istua. Ihmemaan tyyliin sopisi kärpässienituolit. Ja ehkä jopa kärpässienipöytä!

Ajattelin pakertaa tuolit paperimassasta. Hetken mietittyäni totesin, että ehkä paras käyttää jotain runkoa, jonka ympärille paperimassaa lätkitään. Rungoksi valikoitui teollisuuskokoinen peflettirullan hylsy, josta sahasin nukentuoliksi sopivan korkuisen pätkän tuolin jalaksi. (Siltä varalta, ettei sahausjälkeni olisi ihan suoraa, laitoin lattiaa vasten meneväksi puoleksi sen rullan alkuperäisen pään).

Tuolin istuimen olisi hyvä muistuttaa edes jonkun verran sienen lakkia, joten tein niihin lakin rungot paperista. Sitten painoin paperia lyttyyn sen verran, että lakissa on istuttava kolo.

Ja sitten vaan päällystämään kaikki paperimassalla!

Paperimassan kuivuttua oli aika hioa terävimpiä särmiä, ja sitten maalata.

Samalla ehti valmistella myös pöytää samaan sarjaan, niin ikään peflettirullan hylsystä ja hillopurkin kannesta. Pöydän jalan vain maalasin, ja pöydän kannen päällystin kontaktimuovilla.

Nukkekahvilan kokonaisuudesta voi kylläkin tulla melkoinen jatkosarja, koska eihän siitä tietenkään valmistunut vielä halloweeniin mennessä kuin tuolit ja pöytä. Ja Madeline Hatter ehti ehkä vähän valkkaamaan tapettia myyntitiskiä varten.

3 päivää Halloweeniin - neulomus

Mitäs järkeä sitä on esitellä keskeneräisiä töitä, häh? Puolustaudun sillä, että neulotulla merenneitomekolla oli suunniteltu paikkansa tämän vuoden Halloween-kalenterissa, mutta en sitten kaikesta muusta hässäkästä johtuen ehtinyt saada sitä valmiiksi pukujuhliin mennessä.  Ehkä sitten ensi vuodeksi!

Helman resoria lukuunottamatta mekko on alkujaan jostain sukkamallista bongattua pomatomus-kuviota, koska se näytti makoisasti suomuilta. No, yläosasta mahdollisesti tulee jotain muuta niin ikään, kunhan joskus pääsen sinne asti.

Ja sitten kun sinne asti pääsee, koristeeksi on tulossa tietenkin simpukankuoria.

No mutta mitenkäs tämä merellinen teema laisinkaan sopii tämän viikon teemaan, joka oli Halloween ihmemaassa? Ainakin Nakisha (mm. pupu- ja rottataroteista tuttu taiteilija) on nähtävästi yhdistänyt merellisyyden ja hullut teekutsut ihan mahtavasti jossain taideteoksessaan...

4 päivää Halloweeniin - hämähämä-linkkivinkki

Löytyipä ohje hienojen ja näyttävien helmihämähäkkien tekemiseen. Näin myös hiljattain jonkun kaupan ikkunassa kaulakoruja, joissa oli hyödynnetty tuontyyppisiä helmihämähäkkejä.

No, nyt kun tuli hämähäkeistä puhe, jaetaanpa myös linkki, jolla ei ole mitään tekemistä askartelun kanssa, mutta jossa on yllättävän söpöjä lähikuvia hämähäkeistä! Näyttävät melkein pehmoleluilta.

5 päivää Halloweeniin - hullut teekutsut ja teetryffelit

Kun teema on "Halloween Ihmemaassa", siihen kuuluu tietysti  hullut teekutsut. Ja hulluista teekutsuista tulikin mieleeni Earl Grey- suklaatryffelit, joita olen tehnyt aikaisemminkin useampia kertoja vaihtelevalla menestyksellä. Ohje löytyi aikanaan jostain lehdestä, ja oikeastaan alkuperäisestä ohjeesta pitää ehkä ottaa kuva seuraavan tarinan tueksi.

Alkuperäisestä ohjeesta puuttuu siis kerman mittayksikkö. Ensimmäisen kerran kun vuosia sitten tein teetryffeleitä, tulkitsin ohjetta niin, että kermaa laitetaan tietenkin 1 ja 3/4 tölkkiä! Lopputulos oli veikeästi earl grey-aromilla varustettua suklaamoussea. Aika lailla nolotti, koska kaikille kokkaajaguruillehan oli varmaan ihan itsestään selvää, että kermaa mitataan desilitroina tölkkikoosta riippumatta, eikä sitä siksi tarvinnut edes erikseen mainita. Nyt kun yritin etsiä löytyisikö alkuperäistä ohjetta netistä (ja samalla tietoa, mistähän lehdestä se olikaan...), selvisi samalla, että jollain muullakin oli ollut joskus liian löysää tryffelitaikinaa. Löytyi samalla muitakin earl grey-tryffeliohjeita, kuten vaikka tämmöinen kookoksinen sovellus.

Pysyttelin kuitenkin itse vanhassa ja (oikealla tulkinnalla) hyväksi havaitussa ohjeessa, melkein. Kuohukermana käytin kaurapohjaista versiota. Kaupassa käydessä muistelin, että kotona olisi sekalaisissa teepussivalikoimissa myös earl greytä, joskin tietenkin siinä vaiheessa kun kerma oli kattilassa, sain havaita armaan siippani siipaisseen ne parempiin suihin. Sitten muistelin, että jossain teesekoitusrasiassa olisi taatusti lady greytä, koska olin nähnyt ne teepussit juuri edellisenä päivänä. Muuten hyvä, paitsi että teelaatu olikin lady green. Osaan lukee ja kaikkee!

Teetryffeleihin tuli sitten vähän toisenlainen aromi. Jos hulluille teekutsuille on vaikka tulossa paljon vieraita, tai itse muuten vaan hullaantuu tekemään ihan raivona teetryffeleitä, niin mikäpä estää tekemästä useampaa erää erimakuisista teelaaduista? Kukkaisen makea lady green-teetryffeli ja karvaampi earl grey-teetryffeli voisivat tasapainottaa toisiaan jännittävästi peräkkäin nautittuna.

Vatkausvaiheesta on todettava, että vaikka annos näytttää pieneltä, valitse korkeampi vatkausastia, ja varustaudu essulla. Hienosti meinaan roiskuu! Jos vatkausvaiheen jälkeen tuntuu, että tuli liian löysää muotoiltavaksi mutta liian jäykkää suklaamousseksi, niin kaurakerma jähmettyy jääkaapissa vähitellen, ja sikäli ei haittaa jos esimerkiksi työn raskauttamana ehtii tehdä taikinan yhtenä päivänä ja muotoilla saati tarjoilla vasta seuraavana tai sitä seuraavana.

6 päivää Halloweeniin - jyrsittävät haamulinnat

Taisin lupailla lisää teollisuusvahvuisia rullahylsyjä. Tällä kertaa kyse on vessapaperirullan hylsyistä - semmoisista jättirullatelineisiin laitettavista. Omat kanini eivät ole koskaan innostuneet tavallisista vessapaperirullan hylsyistä, mutta isommat ja kovempaa pahvia olevat rullahylsyt ovat olleet suuressa suosiossa.

Ja kun viikkoteema on "Halloween kummitustalossa", mikä jottei niitä hylsyjä vähän koristelisi teeman mukaan ennen käyttöä... Näihin on piirretty aronianmarjoilla haamuja leijailemassa kummituslinnassa. (Sen verran aikaisemmin syksyllä, etteivät mustarastaat olleet tyystin tyhjentäneet pensaita.)

Ensimmäiseyt kuvat haamulinnoista tuli otettua sen verran tuoreeltaan, että marjamehu on vielä vallan violettia. Ensiksi niitä tuli tarjottua ulkotarhassa Sinatralle ja Boogielle, joita kiinnosti yhtä paljon kuin samassa tarhassa ja samalla kertaa esitelty kaivelusäkki.

Kuten näkyy, kuivuessaan marjamehu muuttuu violetista sinisemmäksi.  Ja kuten viimeksikin, ensimmäisenä uuteen leluun perehtyy hartaudella Algoth!

Batmobiilille maistuu perehtymisen lisäksi myös heitteleminen ja jyrsiminen. Kuvaan ehti vain jälkimmäinen. Kuvaa ei myöskään ole siitä, kuinka Batmobiili mätki rullalla Englaa  niin että Engla ihan tuohtui.

Sen sijaan kuva löytyy rullasta kevyen käytön jälkeen:

7 päivää Halloweeniin - pocket letters

Olen tainnut touhottaa ja leuhottaa pocket lettereistä aiemminkin - siis noista keräilykorttikansiotaskuihin laadittavista kirjeen, koristelujen ja pikku lahjojen yhdistelmistä. Pocket letters on ollut varsinainen villitys netissä, ja muutamassakin seurailemassani postiaiheisessa yhteisössä, joissa ihmiset vertailevat kuvin saamiaan ja lähettämiään kokonaisuuksia.

Hyvissä ajoin alkusyksystä kyselin kavereiden kiinnostusta vaihtaa pocket letterit halloween-teemalla. Useimmat olivat vasta ihailleet muiden tuotoksia ja epäröivät tarttua haasteeseen, joten sain sovittua yhdestä vaihdosta ja päätin toiselle alustavasti kiinnostuneelle lähettää yllärinä oman. Onhan tuo yhdeksän kansiotaskun koristelu ja täyttäminen tosiaan melko aikaa vaativaa näpertelyä verrattuna pelkän kirjeen kirjoittamiseen!

Saatoin ehkä koristelujen kanssa mennä taas aidan yli melko matalasta kohdasta, koska lähinnä käytin erilaisia tarroja (ja vähän askartelupaperia). Mutta kun kummitukset ja kurpitsat on niin söpöjä!  Ylläreiksikin meni lähinnä lisää samoja tarroja, ja tietenkin teetä. Ulkosuomalaiselle kaverille laitoin lisäksi juuri taskuun sopivan kokoisen Vanhat autot-karkin - toisen kaverin makuun se olisi varmaankin ollut liian salmiakkinen. Päätin sitten panostaa siihen kirje-osuuteen enemmän, kun koristelu oli vaatimattomampaa ja kirjoitin joka taskuun edes pienen käsinkirjoitetun viestin. Ylläreillä ladattuihin taskuihin pienemmille lapuille ja vähemmän täysiin taskuihin sitten pidempiä turinoita kunnon kirjepaperille.

Kummituslinnoja tättärää! Tai siis tuossa vasemmalla on kummitus niin linnan ulko- kuin sisäpuolellakin. Keskimmäisessä kovasti mustan näköisessä taskussa on tuota samaa kiiltävillä värillisillä palloilla varustettua paperia kuin muutamassa muussakin taskussa, ja musta höyhen. Eipä tosiaan erotu kuvassa... Tässä ja seuraavassa on myös yhdessä taskussa pallopaperista leikattu puu mustalla pohjalla. Sekin erottuu kuvasta vähän huonosti.

Lisää kummituslinnoja, tättärättätää! Tästä taitaa itse asiassa näkyä, että löysin lisää ja vähän erilaisia Halloween-tarroja kaupasta näiden kahden pocket letterin laatimisen välillä. Näitten jälkeen löytyi vielä lisää - ensi vuonna saattaa siis ehkä joku saada pocket letterin jossa on vähän monipuolisemmin koristeita ;)

Jos nyt herää hinku lähetellä halloween-teemaista etanapostia muissakin muodoissa kuin kansiotaskuissa, Snail Mail Ideas-sivulla on tällä hetkellä aika ihania inspiraatiokuvia. (Jos hahmotin ihan oikein, tuo sivun galleria ei kuitenkaan ole jaoteltu teemoittain vaan päivittyy jatkuvasti, joten vähän myöhemmin ne halloween-kirjeet eivät enää näykään päällimmäisenä. Tosin kelpaa niitä muitakin teemoja katsella.)