Nyt on leima.

Kun olin päättänyt tehdä leimasimen itse, ja kuullut että sen voi kaivertaa vaikka pyyhekumista, ei auttanut kuin käydä tuumasta toimeen. Varsinkin kun löytyi vielä jostain halvennuksesta soveltuvan oloisia pyyhekumejakin.

 

Ylemmässä kuvassa siis lähtömateriaali ja luonnos, jota on jo alettu kaiverrella, sekä työkalu. Päädyin kaivertamaan kapealla ruuvimeisselillä, koska sellaista kaiverrustyökalua, mitä muistelin joskus kouluaikoina käytetyn jonkun kinkkisen puulevyn kaivertamiseen, ei löytynyt mistään kaupasta mistä kyselin. Enkä jaksanut alkaa tilata jostain Atlantin takaa työkaluja, kun en jaksanut tilata sieltä kaiverrusmateriaaliakaan. Kelvatkoon pyyhekumit ja ruuvimeisselit.

Alemmassa kuvassa on sitten kaiverrettu, ja kokeiltu leimata muutaman kerran.

Päädyin vielä tuon leimaamisen jälkeen siistimään reunoja tasaisemmiksi (sinänsä pidän tuosta vielä keskeneräisen taustan säteittäisyydestä, mutta olisin mieluusti käyttänyt säteitä symmetrisemmin ja harkitummin, joten veistelin ne tuosta pois). Kovasti isoilta näyttää leimauksessa kaikki kolot, ja jopa pelkkä syventämätön viilto (tuo jalan kaarta kuvaava piirrosjälki) erottuu painokuvassa valkoisempana kuin leimasinta katsoessa voisi kuvitella. Hyvä tietää, josko seuraavia leimasinkuvioita suunnitellessa saisi käytettyä ilmiötä ihan tarkoituksella hyödyksi.