Muistikirjamaaliskuu jatkuu

Ajattelin jo alunperin postailla vasta useamman päivän tuotokset kerralla. Olen kuitenkin käynyt ahkerasti kurkkimassa muiden tuotoksia joka päivä. Ja olen askarrellut innoissani. Eräänä aamuna ajattelin jopa reippaasti katsoa kuudelta ilmestyvän päivän tehtävän jo ennen töihin lähtöä, ja töissä sitten hautoa ideoita toteutukseen - kunnes tajusin, että olen lähdössä varttia vaille kuuden bussilla! Jäi tehtävän katsominen iltapäivään...

Neljännen päivän tehtävä oli listata, mitä tarvitsen ja mitä haluan. Siitä tulikin melkoinen sekamelska koko aukeamalle.

Ehdin tehdä tuon tarvelistan kiiltokuvineen ennen lähtöä seuraavaan työvuoroon illalla. Keskellä yötä listatuista haluista tulikin sitten melkoista tajunnanvirtaa, äkillisellä itsereflektiolla höystettynä. Samalla juttu levisi pikkuhiljaa aukeaman toiselle sivulle. Olen oikeasti miettinyt aina välillä, että olisi hienoa jos olisi sellainen tyylikäs kirja joka on täytetty kuvauksilla kaiken maailman otuksista. Siis ei kun otuksia piirtämään ja hiukan hahmonkehittelyä auki kirjoittamaan, että kirjan sivulla olisi jotain tekstiäkin. Teksti on oikeasti melkoista dadaa, eikä piirroksetkaan onnistuneet kuin vähän sinne päin - ensimmäinen naamakuva ihmisbambista ja satyyrin naama onnistuivat kohtalaisesti, keksiä syövä bambi ei lainkaan ja kropatkin on ihan hirveitä. Mutta näillä mennään.


Viidennen päivän tehtävä oli kirjoittaa jotain lehdistä leikatuilla kirjaimilla. Katselin, että muut on toteuttaneet kaikkia mieltä kohottavia mietelauseita ja elämän ohjeita kirjain kerrallaan. Itse leikkelin satunnaisia otsikoita pinoon ja aloin vasta lopuksi katsoa, muodostuisiko niistä jotain järkevää tai järjetöntä. Tällainen tarina tuli.

Siltä varalta, että joku nuorempi lukee tätä, pitänee lisätä että omassa lapsuudessani "hamppari" tarkoitti suunnilleen samaa kuin "pulsu" nykyisin, ja lehdistössä sekä markkinointialalla esiintyvä taipumus kutsua hampurilaisia hamppareiksi aiheuttaa edelleen nikottelua. (Okei, voi se johtua jostain alueellisista murre-eroistakin, eikä pelkästään ajan kulumisesta. Silti.)

Kuudennen päivän tehtävä oli kertoa mitä keräisin, jos raha tai tila eivät rajoittaisi.
No varmaan kaikenlaisia pupujuttuja - mutta niinhän kerään nytkin. Samoin kuin askartelutarvikkeita, joita en käytä kuin ihan satunnaisesti. Jotain muuta siis piti keksiä. Ööh, keräisinkö kokemuksia? Ja lelujen keräilyhän tunnetusti on aina kivaa, vaikka juuri sitä raha ja tila rajoittavat.

Keräilisin siis barbeja, ja rakentaisin niille kokonaisen nukkekotikaupungin. Sen lisäksi keräilisin bongauksia meri- ja järvihirviöistä. (Jos olisi pakko olla realistinen, ehkä kuuluisilla hirviöjärvillä käyminen ilman bongauksiakin olisi tarpeeksi kova juttu. Mutta ei nyt olla realisteja.) Kuvassa ei muuten erotu yhtään kuvateksti "Liz Taylor on vain kuvausrekvisiittaa" - ei se meinaa erottua alkuperäisessäkään. Tuo hopeapaperi se vasta hotkaiseekin musteet näkymättömiin jopa kuulakärkikynällä kirjoitetuista teksteistä... En nimittäin meinannut löytää mistään lehdestä sellaista kuvaa, missä olisi tarpeeksi vettä hirviölle! Elizabeth Taylorin nuoruuden poseeraus oli pitkään ainoa, sitten löytyi tuo toinenkin kuva. Vasta liimaamisen ja hirviöitten piirtelyn ollessa jo kovasti käynnissä, hahmotin että Elizabeth Taylor kelvannee tässä yhteydessä edustamaan myös barbeja - vaaleanpunainen uimapuku ja hohtava hymy löytyy  jo valmiiksi.