Lonkeroinen

Joulukalenteriaskarteluista sai alkunsa myös seuraava otus. Vaihtoon osallistumisensa sittemmin peruuttanut kaveri oli ehtinyt toivoa varomattomasti jossain muussa yhteydessä My Little Cephalopod-mustekalaa. Tämä ei nyt ole sellainen, vaan improvisoitu langasta, jolla ei ollut muutakaan käyttöä. Mutta se on mustekala! Siitä hyvästä se oli pakko sitten toimittaa perille. (Kannattaa varoa, mitä toivoo, koska sen voi saada. Ja lisäksi se voi muuttua matkalla joksikin, joka on vähän sinne päin, mutta jolla on arvaamattomia ominaisuuksia.)

Lonkerot on askarreltu sillä french knitting-kapulalla, ja päättelyn sijaan lopetussilmukat poimittu sitten tavallisille puikoille ja ensin kavennettu ja sitten levennetty ja sitten taas kavennettu. Päässä on täytteenä superlonia. Kahdeksan lonkeroa kerralla on ihan tarpeeksi. Ehkä jopa liikaa.