Nykymenoa (keiju)puutarhoissa

Vähänhän ne ovat pahuuden vallassa, enkä ole jaksanut sen kummemmin niitä sortteerata - mitä nyt välillä nyhtää niistä isoimpia koivuntaimia pois.

Sateisen kesän ansiosta ainakin sammaleinen ruohomatto kukoistaa. Aurinko on paistanut sen verran, että kärpässienimökistä on värit kulahtaneet.

Lemmikit sen sijaan eivät viihdy ihan niin hyvin kuin viime vuonna, eikä timjamikaan ole vieläkään kukkinut. Joitain pikkuruisia kukkasia on yhteen nurkkaukseen kasvanut ihan omia aikojaan. Olen odotellut jännityksellä, millaiset kukat niihin tuleekaan, koska vielä näyttävät nupuilta. Pikkuruisten kukkasten lisäksi keijupuutarhan on vallannut heinä, joka tällä hetkellä heilimöi kovasti - vaikkeivät tähkät näykään kuvassa.

Viidakkokurkkuviljelmä ei oikein viihtynyt tämän kesän ilmanalassa - sen sijaan koko parvekelaatikko röyhähti täyteen jotain rikkaruohoja (kuvassa), joissa on somat valkeat kukat - silloin kun ehtii näkemään ne kukkivana. Ilmeisesti yksi kukkanen kestää vähemmän kuin yhden päivän. (Ja kyllä, siellä on yksi viidakkokurkkukin seassa tuon vihreän lipun vieressä - se ei vain ole edennyt sirkkalehtiä kummemmaksi).

Kurkkuyrtti sen sijaan kasvoi ja kukki.


Tämän kesän tavoitteena oli kasvattaa salaattiainekset omassa pihassa ja ruukuissa, vaikka lopulta tomaatit ja kurkut pitikin ostaa kaupasta, kun säät eivät olleet niille erityisen suosiollisia. Lisäksi mizuna-salaatti ja pinaattikiinankaali ryhtyivät kukkimaan rypsin näköisin kukin heti kun selkänsä käänsi, mutta toisaalta mikäpä estää sotkemasta kukkasiakin salaattiin.