Joulun pyhinä aloitettu baskeri (vai baretti?) on edelleen kesken, eikä siitä sen enempää (ellei sitten jossain vaiheessa ole syytä tehdä joku "argh, turhauttaa!"-postaus siitä erikseen). Mahtavin mahdollinen pipomallihan kuitenkin on pitkä hiippapipo, joten ilahduin löytäessäni sellaisten ohjeita netistä. Kaupoissa ei ole hiippapipoja juuri näkynyt sitten vuosituhannen vaihteen, ei ainakaan aikuisten koossa. Tai sitten olen käynyt vain väärissä kaupoissa.
Juuri tämän pipon kanssa kävi vanhanaikaisesti - siis ihan ensiksi tuli vastaan lankaa, joka herätti välittömiä "oi miten kaunis vihreä! oi miten kaunis musta!"-ajatuksia, ja tuntui kerää käpälöidessä ihanan pehmeältä ja pistelemättömältä. Kyseessä oli Trysil Garn Oda. Sitten piti keksiä, mitä siitä tekisi, ennen kuin joku muu ehtii rohmuta alelaarista kaikki kauniit vihreät. Mustan loppumisesta en ollut ihan niin huolissani, vaikka olisihan sekin ollut skandaali. Ilokseni lanka myös tuntui neuloessa mukavan samettiselta. En ole varma, miten kauan se kestää käytössä yhtä ihanana.
Ohjeeksi päädyin soveltamaan tälläistä Rytmissä-ohjetta Ullasta. Soveltamaan siksi, etten jaksanut hommata printtiä ohjeesta, vaan katselin sitä tietokoneen ruudulta ollessani kotona. Ja kun kuitenkin neuloin bussissa, muistin väärin, montako kerrosta olikaan syytä tehdä resoria. En myöskään yhtä kokeilua kauempaa tehnyt nurjaa raitaa toisella värillä, vaan aina sillä juuri loppuvan raidan värillä, koska se näytti mielestäni harmonisemmalta. Tasselin sijaan tein pyöreän tupsun, koska sen osasin tehdä ulkomuistista. Näköjään olen myös neulonut pipon erikokoisilla puikoilla (4 mm:llä, kun ohjekoko oli 5 mm - ja kappas vaan, langan vyöte suosittelee käytettäväksi kokoa 6 mm, eli olen kapinoinut ohjeita vastaan ihan kunnolla). Ei se mitään, hyvä tuli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti