Letterboxingia postitse ja LTC-kortteja (varoitus spoilerikuvista)

Minun on tehnyt monta kertaa mieli blogata enemmänkin letterboxingista eli lodjauksesta. Käsinkaiverrettuine leimoineen se sivuaa hyvinkin askartelublogin teemoja, ja luonnossa liikkumisen voi toisaalta laittaa sitten vaikka blogin otsikon "muun puuhailun" piikkiin. Postitse leimojen tai LTC-korttien vaihtelu menee ehkä vielä enemmän perinteiseen askartelukategoriaan... 

Toisaalta leimojen kuvien esittely voidaan tulkita spoilaukseksi , joka pilaa muilta löytämisen ilon, joten olen sitten epäröinyt ja ollut hiljaa. Siitäkin huolimatta, että itse kiinnostuin harrastuksesta alunperin nähtyäni kaverin postauksen sattumalta löytämästään letterboxista, jossa oli todella hieno leima. Olenkin ajatellut, että jonain päivänä käyn vielä etsimässä sen kaverin esittelemän boksin päästäkseni leimaamaan sen korealla leimalla omaankin lokivihkooni! (Kyseinen boksi sijaitsee sen verran kauempana, että vielä ei ole tullut tilaisuutta, mutta joskus...) Itse pidän spoilauksena enemmänkin sellaisia kuvia, joissa esitellään boksi piilossaan ja reitti sinne niin yksityiskohtaisesti, että omia hoksottimia sen löytämiseen ei tarvitse juuri enää kuvat nähtyään käyttää. Sellaisiakin on joissain suuren maailman blogeissa näkynyt. Mutta toisaalta, jos jonkun leiman esittely herättää jonkun kiinnostuksen harrastukseen tai valaisee perus-geokätköilijöille miksi niissä kirjekuorisymbolilla varustetuissa kätköissä ylipäätään on niitä leimoja, niin ehkä se puolustaa paikkaansa?

Semminkin kun tällä kertaa spoilaan pelkästään omia leimojani, ja postitse kulkevia juttuja  kertoakseni niistä tarkemmin.

Postal letterboxes, tai "postarit", niin kuin niitä nyt on ainakin toistaiseksi Suomessa nimitetty, koostuvat siis yleensä postissa lähetettävistä leimoista ja niiden lokikirjoista, joille sovitaan ennakkoon osallistujat ja missä järjestyksessä osallistujat lähettävät leimoja toisilleen. Lokikirjaan voi laittaa sivuja sen verran kuin osallistujiakin, tai sitten enemmän, jolloin kierroksensa jälkeen kotiin palautuneen postarin voi laittaa kiertoon myöhemmin uudestaan keräämään lisää leimoja lokikirjaan - tai voi suoraan ilmoittaa, että lisäleimaukset ovat tervetulleita. Siis esimerkiksi, jos joku varsinaisista osallistujista näyttää postaria myös perheelleen, kavereilleen tai vaikka partioryhmälleen, jotka leimaavat lokiin.

Olen osallistunut lähinnä amerikkalaisiin postareihin, ja sitä kautta onkin tullut monia inspiroivia leimoja vastaan. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että voisin lopulta laittaa omankin kiertoon. Valitsin kiertolaiseksi yhden ensimmäisitä omista leimoistani, koska sen postiaihe tuntui sopivalta. Pyyhekumista kaiverrettu leima oli sen verran pieni, että Suomessa se olisi kulkenut varmaankin ykkösluokan kirjeenä ilman mitään kommervenkkeja. Kokeneemmilta postariharrastajilta kuitenkin kuulin, että tavallisessa kirjekuoressa pyyhekumin paksuisena sen matka tyssäisi Yhdysvaltojen postin lajittelukoneisiin, jotka eivät ilmeisesti lajittele kirjekuoria, joissa on juuri mitään postikorttia paksumpaa, ja siksi se pitäisi laittaa menemään isommassa pehmokuoressa. No, jos pehmokuori oli isompi, yhtä hyvin matkaan saattoi sitten laittaa myös isomman lokikirjan...

Loki, leima minigrip-pussissa, tullilappu, kynä
- ja koko komeuden alla siihen liittymätön kirjepaperilehtiö!

Pehmokuorien teippaaminen uudelleen käytettäväksi tuntuu olevan postaripiireissä oma taiteenlajinsa, joten otin neuvoista vaarin ja päällystin pehmokuoren kontaktimuovilla. Läpinäkyvässä teipissä tai kontaktimuovissa ideana on se, että alimmaiseksi tulee postarin omistajan osoitetiedot, joten jos joku tuoreempi osoite repeytyy kuoren päältä postin käsittelyssä, kuoren pitäisi silti palautua takaisin alkuperäiselle lähettäjälle. Lisäksi muovin päältä saa helposti irrotettua matkan varrella kertyneet osoitetarrat, postimerkit tai lämpöleimat ja tullilaput, joten samaa kuorta voi käyttää useampaankin kertaan.  Niin, ja lisäksi kuorta ei liimata kiinni sen omalla liimaraidalla, jossa liima on sen verran vahvaa että usein repii koko kuoren avatessa, vaan sen sijaan se suljetaan teipillä, jolloin vastaanottajan on helpompi myös avata se. Tättärää!

osoitteet piilotettu kuvausta varten mm.
Atlas Quest ja Postal Letterboxing Forever-patcheilla.

kontaktimuovin mittausta kuorta varten

Ameriikanpostia varten valmisteltu ja muovitettu kuori ei sitten kuitenkaan ollut  Suomen postin mieleen, kun osan matkastaan postarin oli tarkoitus kiertää Suomessa. Palautteista ja vastauksista palautteisiin ei ihan selvinnyt, oliko bumerangisekoilun syynä se, että yhdellä etapilla oli käytössään poste restante-osoite, vai se, että kuoren päällä oli kontaktimuovia, muttei maan sisällä liikkuessaan tullilappua. Suomen ja Yhdysvaltojen välillä teipatutkin kuoret ovat kulkeneet ongelmitta aikaisemmin, ja nyt kyseisen kuoren ja postarin pitäisi olla matkalla sinne.



Postareitten lisäksi innostuin lopulta kokeilemaan myös LTC-korttien tekoa ja osallistumaan niiden järjesteltyihin vaihtoihin. ATC-kortteja olinkin joskus tehnyt, ja LTC-kortit ovat niin kuin ATC-kortteja, mutta niiden tekoon on käytetty käsinkaiverrettuja leimasimia. (Ja lisäksi LTC-korteilla on numerokoodi, jolla ne voi rekisteröidä "löydetyksi" Atlas Questin sivuilla.)

Pyyhekumeihin on piirrelty kuvat ja kaiverrusväline odottaa vieressä valmiina.

Mytologiasta kiinnostuneena osallistuin pariin teemavaihtoon, joista toisessa aiheena oli kelttiläiset jumaluudet ja toisessa Amerikan alkuperäisväestön mytologia. Jälkimmäinen on itselleni aika tavalla vieraampaa, hyvä jos muistin lapsena luetuista Yakari-sarjakuvista jäniksen hahmoisen Nanabozhon... Vilkuilemalla teemavaihtojen järjestäjän postaamia inspiraatiolinkkejä, selvisi, että jossain kerrotaan myös Nanabozholla olevan kaksoisveli tai adoptoitu kaksoisveli, jonka nimi toisaalla viittaa kummituskaniin ja toisaalla taas kerrotaan tämän olevan valkoinen susi. Jännittävää! Pyyhekumista, johon leimaa olin kaivertamassa, loppui tosin tila kesken niin, etten saanut siihen ängettyä suden henkeä leijumaan toisen jänisveljen yläpuolelle, niin onpahan nyt sitten vain jänisveljekset. Kelttiläisestä mytologiasta poimin tällä kertaa Andrasten, joka ennustaa tulevaisuutta laskemalla jäniksen juoksemaan kaavustaan, jotta sain hyvän tekosyyn piirrellä lisää jäniksiä.

Kaiverruksen jälkeistä kokeilua siitä,
mistä kohdista kannattaa kaivertaa lisää

...ja samat kokeilut Andrasten kanssa.

Näissä kuvissa näkyy kolmaskin tekeillä oleva leima, josta ajattelin joko LTC-kortteja tai mahdollisesti postaria - tai ehkä jopa molempia. Se viittaa (Dion aikaisen) Black Sabbathin kappaleeseen Sign Of The Southern Cross, vaikkei lopullisen leiman tähdet tähtikuviota muodostakaan.

"Sail away, sail away, break the crystal ball..."

Nyt täytyy ehkä mainita, että kouluaikoina en oikein innostunut kuviksen kaiverrus- ja painotöistä. En ikinä osannut pelkistää tarpeeksi ja kaikista painoyrityksistä tuli epäselviä sotkuja ja tuhnuja, koska yritin änkeä niihin liikaa yksityiskohtia, enkä saanut kaiverrettua tarpeeksi syvälle niiden näkymiseksi. Iän myötä pelkistämisestä on jotenkin tullut helpompaa - ja onpa toisaalta pyyhekumi myös helpompaa kaiverrettavaa kuin koulun kuviksentunneilla kaiverrettu paksu levy, mitä linoleumia se nyt sitten mahtoi ollakaan.

Nanabozho- ja Andraste- LTC:t valmiina lähtöön.

Olen myös leimaillut jokusen LTC:n Suomessa maastoon piilottamistani leimoista lähetettäväksi niille vaihtokavereille rapakon takana, jotka eivät välttämättä koskaan pääse etsimään niitä täältä. Ehdin ottaa niistäkin spoilerikuvia, mutta ehkä en laitakaan niitä tänne, niin säilyy löytämisen jännitys lodjaajilla.